lauantai 16. joulukuuta 2017

Case closed part 7

Ei tärppiä. Reilu viikko sitten tehtiin pari selkeän negatiivistä raskaustestiä, ja lopulta kierto alkoi taas alusta. Mitään massiivista itkuraivokohtausta ei koittanut, mutta täytyy sanoa että kyllä se harmitti. Olosuhteiden ollessa tosiaankin kunnossa, sitä jotenkin luotti että tällä kertaa tärppää. 

Blogin hiljaiseloon ei olekaan muuta syytä, kuin etten tiedä enää mistä kirjoittaisin. Inseminaatiot ja niiden valmistelut ei enää herätä oikeastaan mitään tunteita tai toiveita. Pari viimeistä kertaa ollaan menty ihan vain teknisesti suorittaen. Mikä on toisaalta aika tylsää, kun tässähän kuitenkin pyritään saamaan aikaiseksi jotain vähän isommin elämää mullistavaa. 

Ollaan vaimon kanssa nyt viimeisimmän inseminaation jälkeen hieman mietitty ja makusteltu tulevaa. Inseminaatio ei taida enää olla meidän hoito. Seitsemän inseminaation jälkeen, joista jokainen on tuottanut vain negatiivisen tuloksen, tuntuu että meidän on syytä jatkaa eteenpäin. 

Ei olla vielä oltu yhteydessä klinikalle, mutta ollaan kuitenkin jo hieman päädytty siihen, että ensi vuoden puolella jatketaan mahdollisesti IVF:n kanssa tätä matkaa. Ja toivotaan tulosta. 

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Inseminaatio VII - taas odotellaan

Järjestyksessään seitsemäs inseminaatio tehtiin aiemmin tällä viikolla. Ovulaatiotesti ei vielä vilkutellut positiivista, joten pistettiin Ovitrelle-irroituspiikki edellisenä päivänä. Ultrassa follikkeli olikin kasvanut komeisiin mittoihin ja limakalvokin oli kunnossa. Kaverit uiteltiin mestoille ongelmitta ja enää meillä on tehtävänä odotella ja kuluttaa aikaa ne kuuluisat kaksi viikkoa. Nämä pari viikkoa meidän kanssa hengaa myös Lugesteron, jonka kanssa vaimo onkin muutaman päivän jo tehnyt tuttavuutta.

Ruska mainitsikin omassa blogissaan Mehiläisen hunajaiset taksat... Vaikka hinnannousu olikin tosiaan ihan odotettavissa, niin kyllä silti hieman sydäntä kylmäsi kun laskua maksettiin. Toisaalta, vaikka laskun loppusumma onkin melkoisesti kasvanut, niin tämän uuden hoitavan lääkärin kanssa koetaan saavamme parempaa hoitoa. Riippumatta siitä, onko nykyinen lääkäri Mehiläisen vai Väestöliiton mukana tulleita, niin uusi klinikka ja uusi lääkäri tuntuu nyt hyvältä. Ihan vaan sen hoidon sujuvuuden vuoksi. Sekä sen tunteen, että meitä kuunnellaan nyt oikeasti. Monen muunkin asian suhteen olen sitä mieltä, että laadusta ja hyvästä palvelusta kannattaa maksaa hieman ekstraa. 

Nyt on taas hyvä fiilis käydä klinikalla. Toivotaan, että tästä inssistä kuitenkin jo tärppäisi ja voitaisiin lopettaa klinikalla kulkeminen.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Uusi yritys potkaistu käyntiin

Parin päivän takainen ultra oli miellyttävä kokemus. Joo, mulle, koska istun aina rauhassa omalla penkillä. Mutta ennenkaikkea tulos oli miellyttävää kuultavaa! Limakalvo voi hyvin ja molemmin puolin pullistelee hyvät follikkelit, joista toinen tuntuu ottaneen kunnon spurtin johtavaksi. Huh! Vähän jännitti, että jos Letroilla ei saada hyvää tulosta aikaiseksi.

Tähän kiertoon lääkäri laittoi vielä lisäksi Lugesteronit inssin jälkeiseksi avuksi. Sekä follin irtoaminen pelataan nyt varman päälle Ovitrelle-pistoksella. Ovitrellen hinnan saa muuten tuntumaan entistäkin suolaisemmalta, jos unohtaa laittaa sen kotiin tullessa jääkaappiin ja joutuu ostamaan uuden... Allekirjoittanut voi vahvistaa sen! 

Ehkä se on tämä pimeä tai joku yleinen uupumus, mutta oon ollut viime aikoina ihan super väsynyt. Eilen kävin töiden jälkeen tosiaan hakemassa vaimon uudet lääkitykset - ja painuin kotiin tullessa samantien päikkäreille. Ovitrellen jäädessä pötköttämään eteiseen. Koska on myös se aika kuukaudesta, nyyhkin puoli iltaa omaa harvaa päätäni ja olin itselleni vihainen. Sen toisen puolen nyyhkin sitten sitä, kun mulle ollaan vihaisia - siis sitä, kun olin itse itselleni vihainen... Haha!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ajatuksia välikierron aikana

Hoitotauko on venähtänyt myös tänne blogin puolelle. Sinänsä mitään uutta asiaa kun ei ole ilmaantunut, eikä toisaalta ole ollut aikaakaan, on ollut oikeastaan ihan miellyttävää sysätä myös kirjoittaminen hetkeksi johonkin unohduksiin.

Tähän kiertoon on nyt syöty letrotsolit ja ensi viikolla käydään ultrassa kurkkaamassa tulosta. Toivottavasti näyttää lupaavalta, jotta päästään taas jatkamaan matkaa! Edellisen kierron ovuloimattomuus venytti kierron ihan uusiin sfääreihin, joten letrotsoleista viimeinen napattiin vasta eilen. En oikein tiedä millaista tulosta ja apua tuosta lääkityksestä nyt varsinaisesti odotellaan, kun aiemminkin follikkelit on usein ollut hyviä ja tilanne muutenkin suotuisa. Mutta katsotaan.

Välikierto on taas ollut kyllä hyvin paikallaan! Vaimon työvurot on olleet outoja ja itse oon tehnyt vaan ihan sairaan paljon töitä, ihan onnettomilla vapaapäivillä. On ollut tosi hyvä hetkeksi sysätä lapsentekoon liittyvät asiat taka-alalle. Eikä tarvetta miettiä, miten työvuorot saisi mahdollisimman järkevästi järjestettyä, jotta kulkeminen klinikalla onnistuisi.

Toisaalta nyt mulla on ollut taas vähän liikaa aikaa ajatella. Yleensä mun kohdalla se ei muutenkaan tiedä hyvää. Mitä lähemmäksi kierron THE MOMENTeli ovulaatio, tulee, sitä enemmän olen ajatellut että mitä jos me ei saadakaan lasta? Edelleenkin meillä on paljon kortteja vielä katsomatta ja kiviä kääntämättä. Mutta kyllä takaraivossa silti jyskyttää ne kuusi aiempaa yritystä, jotka ei ole tuottaneet tulosta. Hiljainen, pieni, päätään nostava epätoivo on kyllä liittynyt mulle seuraksi. Joo, toisaalta toisinaan ovuloimattomat kierrot selittää kyllä osaltaan sen, miksi aiemmat inssit ei ole tuottaneet mitään tulosta. Ja joo, tähän kiertoon otettiin lääkitys tueksi. 

Tuntuu vaan toisaalta turhauttavalta raahautua jälleen kerran sinne klinikalle, maksaa itsensä kipeäksi, toivoa parasta ja toisaalta olla varautunut pahimpaan. Koska tähän asti olemme koko ajan "nauttineet" vain niistä ei-toivotuista tuloksista. 

Tälle vuodelle toivon mukaan päästään tästä meneillään olevasta kierrosta vielä yrittämään kuitenkin. Jos ei tärppää, pidetään joulukuu suosiolla taukoa. Inssi ajoittuisi juurikin hankalaan ajankohtaan, niin helpompaa heti tietoisesti pitää tauko. Toivottavasti toki mitään taukoa ei tarvittaisi, vaan ensi kuussa voitaisiin rauhassa keskittyä raskauteen. Yritän pitää toivoa yllä, mutta oon silti aika skeptinen. Pessimistihän ei toisaalta pety..!

tiistai 17. lokakuuta 2017

Hoitosuunnitelman päivitys

Tavattiin tänään ensimmäistä kertaa meidän uusi hoitava lääkäri. Kaikinpuolin miellyttävä kokemus! Joskin nihilistisenä ihmisenä olin jo alkuun hieman ärtynyt, kun lääkäri saapui töihin myöhässä. Mutta hei, mä oon tällainen - mua ärsyttää just ne pienet asiat, joita muut ei ehdi edes huomata! Näin ollen parhaani mukaan piilotin sen ärtymykseni vaimolta. Vaikka ihan kuin se ei tietäisi...

Käynti oli tosiaan erinomaisen miellyttävä. Tuntui hyvältä, että uusi lääkäri oli jo edellisenä päivänä paneutunut meidän polkuun, ja tiesi siis vähän missä mennään. Muutama tarkentava kysymys, joihin allekirjoittanut vastasi iloisesti väärin (vaimon kiertoa koskien! en ees tiedä miksi vastasin!),  ja homma oli aikalailla paketissa. Kertomansa mukaan meidän uusi lääkäri melko herkästikin mielellään tukee kiertoja lääkkeellisesti. Tietenkin mielessä pitäen, ettei nuorelle, kaikinpuolin lisääntymiskykyiselle naiselle kannata mitään kovin vahvoja lääkeannoksia laittaa. Mutta tueksi! Juuri sitä, mitä mekin toivottiin. Resepti siis Letrozolista ja ohje käyttää kierron päivinä 3-7. Nythän tässä kierrossa mennään jo melkoisen pitkällä, siis kuten tarkoituskin: ensi kierrosta päästään toivon mukaan taas uuteen vauhtiin!

Pienoisena yllätyksenä tuli kuitenkin se, että kilpirauhasenvajaatoimintaa osoittava labra S-TSH on koko ajan ollut hieman koholla. Hoitoja varten labroja otettiin siis tammikuussa. Tulos on viitearvojen sisällä, mutta hedelmöittymistä silmällä pitäen ehkä hiukkasen koholla. Erikoista, ettei edellinen lääkäri maininnut asiasta mitään. Ennen kuin ärsyynnyn, yritän muistaa, että ehkä tässä on kahden eri lääkärin näkökulma, eri asioihin painottuen. Uusi lääkäri kuitenkin tykkäsi, että otetaan kontrollilabrat nyt ja hän palaa sitten tulosten kanssa aiheeseen, soittamalla vaimolle.

Toinen kiva yllätysmomentti oli se, että esimerkiksi tässä kierrossa ei ole kypsymässä kunnollista munasolua. Toinen munasarja kuulemma toimii hieman laiskahkosti. Yllätys! Sillä tämäkin asia oli edellisen lääkärin mukaan kunnossa. Aukiolotutkimus tehtiin loppukeväästä, jonka mukaan kaikki oli kunnossa. Toki lääkäri silloin mainitsi, ettei toisen puolen munajohtimen virtausta nähnyt aivan exaktisti. Mutta yhtä kaikki - älä sano, että kaikki on kunnossa, jos et ole varma. 

Sinänsä erikoista tästä tilanteesta tekee se, että edellinen lääkäri on perustellut luomukiertoihin inseminaatioiden jatkamista sillä, että vaimo on nuori ja kaikki on hedelmöittymistä ajatellen kunnossa. No, vaimo on edelleen nuori. Ja kaikki on edelleen kunnossa. Toki omankin työni pohjalta tiedän, että erilaisten toimenpiteiden tarpeellisuuden arviointi on hyvin pitkälti kiinni hoitavasta lääkäristä. Olen itse töissä kirurgialla ja esimerkiksi infektoituneen haavan puhdistusleikkauksia tehdään lääkärin arvion mukaisesti: joku toinen kokee sen tarpeelliseksi aikaisemmin, kuin toinen. Ja se on ihan fine.

Nyt vaan tuntuu jokseenkin hullulta, että kun kuusi inseminaatiota ei ole tuottanut toivottua lopputulosta, niin missä vaiheessa edellinen hoitava lääkäri olisi alkanut pohtia mahdollisia syitä? Näin ollen ehkä bongaten sieltä samoja asioita, joita nykyinen lääkäri mietiskeli. Edelleenkään en ole kenenkään ammattitaitoa kyseenalaistamassa, vaan ihmettelen melko suurestikin toisistaan eroavia hoitonäkemyksiä. Toki, ehkä nykyinen lääkärimme on vaan hiukan avoimempi kiertojen tukemiseen lääkkeellisesti. Ja ehkä em. lääkärit ovat asioiden suhteen vain hiukan eri koulukuntaa. Ammattivitsi toimii myös tässä tilanteessa: jos kysyt kysymyksen viideltä ortopediltä, montako erilaista vastausta saat? - Viisi, ehkä jopa kymmenen.

Viimeistään nyt on todella turhautunut olo noihin aikaisempiin käynteihin. Tuntuu, että ollaan vaan tuhlattu aikaa ja resursseja (sekä meidän, että klinikan). Toisaalta jäi tosi hyvä fiilis tämän päivän vastaanotosta: nyt tuntuu että meitä oikeasti kuunneltiin, meidän toiveita lähdetään toteuttamaan ja nykyinen lääkäri antoi kuvan, että hänelle on tärkeintä, että raskaus alkaa. Ei se, että niitä hoitoja vain tehdään tekemisen ilosta ja kassavirran kasvattamiseksi.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Uusi LÄÄKÄRI!

Mitä enemmän me pohdittiin hoitavan lääkärin ajatuksia tästä hoidon jatkumisesta; sitä enemmän ne alkoi ottaa päähän. Alkuun tuntui, että kai ammattilainen tietää mitä tekee ja miten tässä tilanteessa olisi järkevintä edetä. Toisaalta; mehän tosiaan ollaan maksavia asiakkaita ja tässähän tehdään nimenomaan meille lasta. 

Jotenkin kaiken kruunasi se sähköpostiviesti, jossa toinen pariskunta kertoo käyneensä samalla lääkärillä ja mulle jäi siitä viestistä fiilis, ettei sillä meidän hoitavalla lääkärillä välttämättä ole mitään kovinkaan suurta hinkua ihan oikeasti auttaa meitä saamaan lasta. Tai ainakaan hän ei ole kovinkaan kiinnostunut meidän toiveista. Sellainen vaikutelma siitä maanantain puhelinkeskustelusta jäi.

Varattiin kuitenkin alkuviikosta samalle lääkärille aika ultraan ensi viikolle ja vaan tyydyttiin kohtaloon. Jotenkin meitä jäi kuitenkin kaivelemaan se lääkärin tympeä suhtautuminen ja se, että meidän omat toiveet lytättiin heti alkuunsa. Pikkuhiljaa alettiin vaimon kanssa kuitenkin kumpikin tuomaan enemmän ja useammin sitä ilmi, että jos me vaihdettais hoitavaa lääkäriä. Pidetään välikierto. Keräillään vähän omia ajatuksia ja aloitetaan jonkun toisen lääkärin kanssa uudelleen.

Torstaina illalla lyötiin asia lukkoon: vaihdetaan sitä lääkäriä ja pidetään pieni breikki! Mulle tuli heti ihan mieletön helpotus. En ollut edes huomannut, miten paljon ahdisti ja harmitti. Olinkin ihan super täpinöissäni koko työpäivän tänään, kun oltiin sovittu että mun työpäivän jälkeen soitetaan sinne klinikalle. Jännitti ihan ÄLYTTÖMÄSTI! 

Jokunen tovi sitten Helsingin väestöliiton IVF-klinikka ja Felicitas yhdistyi. Parisen viikkoa sitten nämä kaksi porukkaa siirtyi ihan fyysisestikin samoihin tiloihin ja ovat nyt tosiaan ihan todenteolla samaa firmaa. Asiakaspalvelussa vastasi ihana lämminhenkinen tyyppi, joka heti kuunteli jotenkin sydämellisesti. (voiko siis sydämellisesti edes kuunnella? se kuitenkin teki niin!) Esitettiin meidän asia, ja mua jännitti kyllä aika paljon, millainen vastaanotto saadaan.

"Tottakai voitte vaihtaa. Aina voi vaihtaa jos tuntuu siltä. Eikä tarvitse miettiä että joku loukkaantuu tai muutenkaan tästä aiheutuu mitään harmia." En kestä, miten helpottunut olo mulle tuli! Hei meidän pyyntö ei ollutkaan ihan naurettava ja nihilistinen. Vaan ihan normaali! Puhelimessa hoitaja hiukan kyseli millaisia suunnitelmia meillä oli sen edellisen hoitavan lääkärin kanssa sekä kyseli nyt vähän meidän toiveista. Saatiin uusi lääkäri Felicitaksen mukana siirtyneestä lääkäristä ja varattiinkin saman tien ensi viikolle suunnittelukäynti uudelle lääkärille.

Ollaan tosi avoimia sille, miten nyt lähdetään taas etenemään. Tässä on loistavasti aikaa valmistautua ja tehdä suunnitelmia, kun nyt meneillään oleva kierto ei ole edes puolessa välissä. Saadaan vähän myös rentoutua ja lähteä uusin mielin, uuden hoitavan lääkärin kanssa sitä meidän päämäärää kohti! Enkä halua nyt ketään teilata; meillä ei vaan tällä kertaa näkemys kohdannut edellisen hoitavan lääkärin kanssa.

Me ollaan kuitenkin nyt molemmat ihan super tyytyväisiä tähän päätökseen.

torstai 12. lokakuuta 2017

Somen kanssa matkalla

En todellakaan ole ainoa, joka on sukeltanut bloggerin syövereihin perustaakseen blogin. Tai ei edes syövereihin, sillä oman blogin perustamiseen ei bloggerin kautta tarvitse edes kovin montaa klikkausta. Puhumattakaan siitä, kuinka helppoa on valita valmiista alustoista itselle mieluinen, eikä tarvitse tehdä edes banneria!

Minä olen perustanut tämän paikan itselle muistivihkoksi. Johon voin kirjata ylös hoidonkulkua sekä niitä ajatuksia ja tunteita tämän matkan varrella. Se perinteinen tarina blogin taustalla. Haluan pitää tän muistona tästä kaikesta, mitä me vaimon kanssa rakennetaan ja mitä me ollaan tämän haaveen kanssa käyty läpi, ajateltu, pohdittu ja otettu vastaan. 

Olen ihan superlaiska kirjoittaja. Pelkkä päiväkirja yöpöydän laatikossa ei mulla toimisi samalla tavalla kuin blogin kirjoittaminen. Vaikken alkuun olettanut että kukaan tätä lukee, niin jo pelkästään aloittaminen, sivun luominen, on ikäänkuin julkinen lupaus siitä että mä kirjoitan. Että mä kerron mitä mulle ja meille kuuluu. Toisaalta, mun yöpöydässä ei edes ole laatikkoa, niin sikälikin se päiväkirja-yöpöydän-laatikossa ei olis ollut kovin toimiva skenaario.

Luen itse aika paljon blogeja. Lähinnä niitä lifestyle- ja sisustusaiheisia. Nehän on vähän kuin lyhyitä kirjoja. Sellaista kevyttä: ehtii jonkun blogipostauksen vilkaista läpi, jos aamulla jää vähän luppoaikaa ennen töihin lähtöä. Tai silloin, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa mitään muuta! En tiedä mikä me kaks. -blogin tulevaisuus on sitten, kun perhe-tavoitteeseen päästään. Ei ainakaan mikään mun elämäntyö, mutta ehkä aika näyttää kuinka paljon haluan päivittää enää sitten, kun meitä on kolme. Mutta nyt tykkään tästä.

Tää blogi on kuitenkin ehkä yksi mun parhaista ajatuksista aikoihin! Kuinka siistiä on huomata, että joku oikeesti lukee tätä! Että porukka elää mukana tässä meidän matkassa. En olisi koskaan uskonut, kuinka paljon somesta voi saada tukea ja neuvoja muilta tyypeiltä. Tuntuu aika hyvältä, kun siirtää oman pettymyksen sanoiksi ruudulle, on siellä taustalla joku, joka harmittelee meidän puolesta. Vaikka vaimon kanssa me tehdään tätä matkaa kahdestaan, ja meitä ja meidän perhettä varten, niin on kiva ettei me silti olla tässä yksin.

Me ei kauheesti tunneta muita naispareja. Ehkä etäisesti pari. Blogien kautta ollaan konkreettisemmin nähty, ettei me olla ainoa naispari joka paahtaa tätä samaa läpi. Tai siis minä olen, koska vaimo tuskin lukee mitään muita blogeja, kuin tätä mun luomusta. Välillä olen miettinyt, että olisi kiva saada vaimolta joku postaus tänne. Sen ihan oma ajatus ja teksti tästä kaikesta. Olen kuitenkin aina luopunut ajatuksesta, koska mä en ole meidän perheestä se kirjoittaja. Mä olen se, joka näpertää ja askartelee. Joka ehkä musiikillisesti joskus tietää mitä tekee. Kuten ajaa vaimon mielenterveyden horjuvuuden partaalle, kun aina laulaa samoja lauluja päivästä toiseen. Repeatilla. Vaimo on se, joka tietää mitä tekee kun sille antaa kirjaimia. Kirjallisesti lahjakkaan tyypin vaimona mun täytyy vielä miettiä, haluanko että se tulee ja kirjoittaa jonkun jäätävän hienon tekstin. Tulee suorituspaineita, enkä ehkä kehtaisi sen jälkeen enää jatkaa, haha.

Mutta. Kiitos teille huipuille! <3 Kiitos kommenteista, myötäelämisestä.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Pläänien päivitys

Vaimolla oli tänään puhelinaika hoitavalle lääkärille. Ihan vaan suunnitelmien kartoittamiseksi ja hiomiseksi, kun ei tästäkään kierrosta nyt raskaus alkanut. Aiemmassa postauksessa puhuinkin vähän siitä, mitä oltiin vaimon kanssa järkeilty, että meidän näkökulman mukaan olis viisasta tehdä. Toki me ei olla hedelmöityshoitojen asiantuntijoita, mutta meidän korviin tämä kuulosti järkevältä nyt, kun tuloksettomia inseminaatioita on takana jo useampia: luovuttajan vaihto oli ensisijaisesti mielessä. Mistä sitä tietää miten hyvin kenenkin kanssa mätsää ja ehkä tää meidän nykyinen luovuttaja ei vaan ole nyt sopiva. Toisaalta mietittiin myös jotain kevyttä lääkkeellistä tukea tähän hommaan. Vaikka kaikki onkin fyysisesti kunnossa, niin kuusi negatiiviseksi jäänyttä yritystä toisaalta puhuu puolestaan, ettei joku lisäbuusti olisi haitaksi.

Olen aiemminkin kuullut, että toiset lääkärit on enemmän luomuhoitojen puolella, kun taas toiset ottaa melko aikaisessakin vaiheessa vähän extra-onnea matkaan. Eikä siinä; olisihan se kiva kun raskaus alkaisi mahdollisimman luomuna (jos nyt naisparin koko lapsen saanti ylipäänsä voi kovin luomua olla)! Vaimon hoitava lääkäri ilmeisesti kuuluu tohon ensimmäiseen kategoriaan. Lääkkeillä tukeminen oli ilmeisesti lähes täysin poissuljettu, koska kierto on hyvä ja vaimo on niin nuori. Okei. Hoitava lääkäri ei kuitenkaan ollut innostunut myöskään luovuttajan vaihdosta. Hän on mielestään kertaalleen jo tarkistanut että meidän nykyisellä luovuttajalla on alkaneita raskauksia, mutta varmistaa vielä asian. Ilmeisesti hänen näkemyksen mukaan luovuttajan vaihto on turhaa riskiä, jos alkaneita raskauksia kuitenkin on. Ainakin on todistettu, että kyseinen luovuttaja kykenee hommaan soluillaan, mikä taas seuraavan luovuttajan kohdalla ei välttämättä päde.

Hoitava lääkäri toi myös ilmi sen, että lääkitys tässä mukana, toisi kiertoon lisää käyntejä klinikalle. Toki se on tavallaan ongelma, koska täältä 100 kilometrin päästä työvuorojen puitteissa kulkeminen ei ole aina ihan ongelmatonta. Lisääntyneet käynnit tietenkin lisäisi rahanmenoa ja lääkäri pitää järkevämpänä säästää nekin rahat insseihin. Mietin vaan, miten se parinsadan euron säästö / kierto meitä sen kummemmin liikuttaisi. Näitä "turhia" inseminaatioita jos joudutaan tekemään se kaksi tai kolme vielä (kuten hän puhelimessa ehdotti), niin jotenkin mun logiikalla tulee mieleen että se vasta maksaakin!

Käytännössä tämän päiväinen puhelinaika oli täysin turha. Hoitosuunnitelmassa ei näemmä ollut mitään päivitettävää, kun kaikki jatkuu ihan samalla kaavalla. Toisaalta hyvä, koska täähän on meille tähän mennessä jo ihan tuttua hommaa. Toisaalta olen aika pettynyt. Edellisen käynnin "otetaan puhelinaika sitten ja mietitään miten jatketaan" valoi jotenkin turhaa toivoa sille, että tähän hommaan saataisiin jotain äksöniä nyt! 

Tavallaan tuntuu, että ollaan nyt ihan täysin turhassa umpikujassa. Aiemmat inseminaatiot ei ole tuottaneet tulosta. Niitä on tehty erilaisiin kierron vaiheisiin: kun munarakkula on juuri irronnut, on irtoamaisillaan, on irronnut tovi sitten, on irroitettu pistoksella... Ehkä ne negatiiviset tulokset on ollut vaan huonoa tuuria ja seuraavalla tärppää, mutta nyt vaan turhauttaa enemmän. Henkisesti olen valmistautunut siihen, että mennään taas tekemään pari turhaa inseminaatiota.

Nieltiin hiljaisina tappiomme. Me ei olla sellaisia ihmisiä, että alettaisiin väittämään vastaan. Vaikka toki oltiinkin ennalta ajateltu asiaa vähän eri tavalla, kuin tää hoitava lääkäri, niin luotetaan silti siihen että hän on tässä asiassa ammattilainen ja tietää mitä tekee. Niellään alkava ärsytys (lähinnä minä) ja otetaan nyt vastaan ne pari kiertoa vielä.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Fuusioituminen - en tykkää muutoksista

Me ollaan käyty Väestöliiton klinikalla, ja aiemmin tänä vuonna Väestöliiton lapsettomuusklinikat yhdistyi Felicitas Mehiläisen kanssa. Henkilökunta, asiakassuhde, sijainti ja siis ihan kaikki pysyi alkuun samana. Meni aika pitkään, ennen kuin mitään meille tuntuvia muutoksia tapahtui.

Hetki sitten Väestöliiton lapsettomuusklinikka Helsingin piste muutti. Ei kauas, vaan ihan siihen lähes viereiseen kauppakeskukseen. Edelleenkin hoito ja hoitava lääkäri jatkuu ennallaan. Mutta kun mä en oikein tykkää muutoksista. En ole kovin suuri fani sille, että seuraavalle käynnille suunnistetaan johonkin ihan eri tiloihin ja vastaanotossa voi olla joku ihan ennestään tuntematon tyyppi. En ees tiedä missä siellä on vessa! Tavallaan jonkun vessan sijainnin ei pitäisi olla kovinkaan suuri kynnyskysymys, kun tässä nyt kuitenkin pyritään kohti melkoisesti isompaa muutosta - perheeksi. 

Rutiinit ja tutut kuviot on sellaista turvaa, josta elämässä tykkään. Joo ei, en jätä kokematta asioita ihan vaan siksi etten tiedä missä WC sijaitsee. Mutta tämän vuoden aikana, mitä me ollaan tätä polkua kuljettu, Väestöliiton klinikan kanssa on päässyt aika hyvin sinuiksi. Melkein ei tarvitse katsoa edes eteensä kun suunnistaa asemalta kohti kohdetta. Me tiedetään missä huoneessa meidän lääkäri ottaa vastaan, mistä saa kahvia ja missä on paras penkki. En ehkä sanoisi, että niistä käytävistä on muodostunut mitään toista kotia, mutta paikkaan tutustuttua on ollut aina aika levollinen olo, kun tietää mihin pitää mennä!

Ilmeisesti jotkin muutkin asiat jatkuu kuitenkin ennallaan, sillä Väestöliiton klinikka on vienyt mukanaan ne meille tutut ovulaatiotestit, ja saadaan niitä siis jatkossakin.

Fuusioitumisessa on aina omat haasteensa: asiakkaille ja henkilökunnalle. Mistä sitä voi tietää, vaikka se lämpimästi tervetuloa -fiilis vain paranisi tämän yhdistymisen myötä! Toisaalta myös kahden ison organisaation yhdistyminen varmasti tarjoaa asiakkaille entistä laajemmat ja paremmat mahdollisuudet jatkossa. Ja voihan niillä olla parempaa kahviakin...

En ikinä uskoisi, että voin näin kovasti vastustaa muutoksia. Ja rakastaa rutiineja arjessa. Miten voin olla hakeutunut sellaiseen työhön, jossa kaikki voi kääntyä päälaelleen alta minuutissa? Viime yön työvuoron summana yksi kuiviin vuotamisen yritys, yksi sydäninfarkti. Plus ne kaikki muut basic-hommat, jotka ei oikeastaan enää edes hätkähdytä. I'm fineeeeee. Paitsi jos joku siirtää vessaa tai rikkoo mun rutiineja. 

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Ei

Jälleen kerran yrityskierto päättyi ennen raskaustestin tekemistä - niihin alkaneisiin menkkoihin. Eihän sille mitään voi.

Piinapäivät meni melko leppoisasti. Oikeastaan vasta eilen tai tänään aloin olla hiukan kärsimätön odottelemaan. Enkä edelleenkään googlettanut raskausoireita tai vahtinut jokaista vaimon aivastusta. Se on toisaalta edistystä! Mutta silti, vaikka piinapäiviin ikäänkuin tottuu ja niihin osaa nyt suhtautua tietyllä rentoudella, enkä enää odottele jokaista testipäivää kuin kerran elämässä tapahtuvaa auringonpimennystä... niin silti, se odotuksen päättyminen ennen alkamistaan, suoraan sanoen vituttaa.

Vaikka tietyllä tapaa en ole enää niin naiviuden perikuva ja kuvittele, että tottahan se raskaus nyt inseminaatiosta alkaa, niin kyllä näköjään jokainen tulokseton inseminaatio harmittaa entistä enemmän. Ei me olla missään jäniksen selässä vielä, että aika tai rahat loppuisi nyt heti kesken, mutta alan olla kohtalaisen väsynyt siihen rumbaan jota tässä saa edelleen pyörittää. Ne kahden viikon syklit, jotka aiemmin mainitsin, you know.

Toistaiseksi ei olla tauon tarpeessa, vaan aiotaan puskea vielä eteenpäin. Seuraavaksi tosiaan lääkärille puhelinaika, jotta saadaan suunnitelmia hiottua ja vietyä projektia eteenpäin. Kohti seitsemättä.

torstai 28. syyskuuta 2017

Pitääkö olla katkera?

Meillä on menossa jo kuudennen inseminaation piinapäivät. Kuusi yritystä. Tähän mennessä viisi pettymystä, pari eri syistä väliin jäänyttä kiertoa. Ensikäyntiaika varattiin vuosi sitten.

Me lähdettiin tälle matkalle reilu vuosi sitten. Ensin vaimon kanssa keskustelemalla ja pohtimalla; olisiko nyt meidän aika perheelle? Varattiin syyskuussa 2016 aika ensikäyntiä varten, joka oli marraskuussa. Tuntui hyvältä idealta jättää vielä sen päätöksen ja ensimmäisen konkreettisen käynnin välille hieman aikaa. Mahdollisesti panikointia ja mielensä muuttamista varten, mutta toisaalta myös aikaa tottua siihen ajatukseen ja että se edelleen tuntuu hyvältä.

Niin se tuntuikin! Oltiin aluksi melko rennosti liikkeellä eikä pidetty mitään kiirettä tai äärimmäisen tiivistä aikataulua alun tutkimusten ja hoidon suunnittelujen kanssa. Me vaan chillailtiin ja ajateltiin ettei oteta tästä stressiä.

Aika nopeasti tästä kaikesta tulikin kuitenkin suorittamista. Kahden viikon sykleissä elämistä. Ensin tikutellaan ovulaatiota, tehdään inseminaatio, odotetaan tulosta. Aloitetaan alusta. Kesällä parin kuukauden tauko teki aika hyvää. Vietettiin kesälomaa ilman ovulaatiotestejä tai aikatauluttamisia klinikan käyntejä varten.

Me ollaan edelleen siinä samassa syklissä. Kaksi viikkoa inssiin - kaksi viikkoa piinapäiviä. Mutta ei mun, eikä meidän, tarvitse olla katkeria tai loukkaantua siitä, että joku toinen tulee raskaaksi tai saa sen vauvan. Eihän se ole meiltä pois, kun joku muu onnistuu.

Tottakai sitä toivoo, että raskaus alkaisi mahdollisimman helposti ja nopeasti. Toisaalta toivon myös lottovoitoa. Enkä edes lottoa. Oon itsekin vähän pelännyt, että oman polun ja hoitojen pitkittyessä sitä tulisi jotenkin katkeraksi. Tai vihaiseksi maailmalle. Miksei me jo?? 

Toistaiseksi en ole katkeroitunut. Tai vihainen. Vähän pettynyt kyllä. Ajoittain myös harmissani. En ole masentunut enkä totaalisen toivoa menettänyt. Piinapäivien kuluminen on toisaalta helpompaa, kun jokaiselle inssille ei enää laske niin suurta ja ehdotonta toivetta onnistumisesta. Ei sillä, ettenkö edelleen jokaisen inseminaation jälkeen kuitenkin ihan valtavasti toivo, että tämä olisi nyt THE kerta. Mutta kun pettymyksiinkin tottuu. 

En tiedä onko ne negatiiviset inssit nyt helpompia vai toisaalta vaikeampia kohdattavia. Kerta kerralta toive omasta lapsesta toisaalta kasvaa - toisaalta onnistumattomaan inssiin tottuu kerta kerralta enemmän.

Pettynyt, toiveikas, harmistunut, innostunut. Enimmäkseen kuitenkin onnellinen. Pahimmillaan perheen perustamisen yritys voi ajaa parisuhteen eroon; pettymys, epäonnistuminen, viha, katkeroituminen. Kaikki negatiiviset tunteet. 

Parhaimmillaan; onnellinen, tuettu, rakastettu. Onnellinen siitä mahtavasta tyypistä, joka meni mun kanssa naimisiin. Joka lähti tälle matkalle mun kanssa yhdessä. Joka valitsi minut, jonka minä valitsin. Meitä tää kaikki hitsaa vaan paremmin yhteen.

Mut pliiiiiis, eikö tästä kierrosta vois jo tärpätä??

tiistai 26. syyskuuta 2017

Kolmannes piinapäivistä

...on jo lusittu! Kuten aikaisemminkin, tähän asti piinapäivät on mennyt tosi hyvin. Juurikaan en ole uhrannut ajatuksia sille, onko viimeisin inssi onnistunut. En ole toistaiseksi kytännyt jokaista aivastusta tai haukotusta "haa! ihan selvä raskausoire!" Koska ikäänkuin ihminen ei haukottele muuta kuin raskautuessaan...

Ikävä kyllä tässä on tosiaan vielä 2/3 piinapäivistä jäljellä, joten ehdin vielä kiihdyttää itseni hyvään kyttäämistahtiin. Ja koska pelkkä mahdollisten raskausoireiden kyttääminen ei ole tarpeeksi; olen aiemmin kuluttanut viimeiset päivät siihen kasvavaan paniikkiin - mitä jos ne kuukautiset alkaa? Joo, koska yritys aina päättyy joko niihin (kuukautisiin) tai positiiviseen raskaustestiin, niin tottakai se alkaa kohta pyöriä mielessä että päättyykö tämäkin kierto samaan lopputulokseen. Ei kai sitä ajatuskuviota oikein voi estääkään siis?

Toisaalta en haluaisi lietsoa itselle yltiöpositiivista asennetta. Ihan sen varalta, jos ei haluttua lopputulosta saavuteta, niin sitä vaan tipahtaa korkeammalta.

Toistaiseksi en ole siis ahdistellut vaimoa uteluilla 
- tuntuuko miltään
- onko mitään oireita
- aivastitko sä äsken? et normaalisti aivasta
- miks oot väsynyt, onko se oire?
- oot tosi nuhainen, sehän on raskausoire
- onko vieläkään mitään tuntemuksia

Bonus! En ole myöskään googlettanut yhtään raskausoiretta. Hyvä mä!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Inseminaatio VI

We're back on track! Kuudes inseminaatio on tehty. Alkuviikon folliultra näytti hyvältä ja ainakin toistaiseksi lähtökohdat inssille oli kunnossa. LH-huippu napattiin keskiviikkona illalla, joten torstaina oltiin valmiita inssiin. Itse inseminaatiot on aika peruskauraa ja pikkuhiljaa jo kulultaankin melkoisen tuttua hommaa. Nyt me siis taas odotetaan.

Juteltiin samalla käynnillä pikaisesti myös hoidonkulusta. Jos tälläkään kertaa ei nappaa, niin varataan soittoaika omalle lääkärille ja vähän päivitellään suunnitelmia. Omaa oloa helpotti, että oltiin kaikki (lue: vaimo, lääkäri ja minä) yhtämieltä siitä, ettei 25-vuotiaalle (huomenna vaimo 26 v !) ole kovin mielekästä alkaa tehdä IVF:ää. Varsinkin kun kaikki kortit ja olosuhteet on ihan kunnossa. As if mitään raskautta estävää tai hankaloittavaa ei ole löytynyt, lienee kuitenkin järkevintä jatkaa vielä muutamalla inseminaatiolla. 

Lahjoittajan vaihto ja ehkä pieni lääkkeellinen tuki on kuitenkin jatkossa varmaan ihan paikallaan. Vaikka toivotaankin mahdollisimman luonnollista raskautumista, niin kuinka luonnollista loppujen lopuksi naisparin lapsen saaminen voi olla?

Henkisesti nyt menee taas hyvin! Vaimo on edelleen erittäin relax - mutta se handlaa sen homman muutenkin paremmin. Mun henkistä hyvinvointia auttaa ne pari ystävää, joille olen tästä projektista kertonut. Tuntuu jotenkin niin hyvältä, että tää asia ei kosketa pelkästään mua ja vaimoa, vaan että joku muukin on ihan vilpittömän kiinnostunut siitä miten mulla ja meillä menee.

Eikä kaikkein vähiten auta se, että tietää ympärillä olevan ihmisiä joille voi sanoa kun harmittaa ja ahdistaa. Ja takuuvarmasti saa muutaman kauniin sanan ja jaksaa taas. Kiitos. <3

torstai 14. syyskuuta 2017

Lähtölaskentaa, taas

Tähän kiertoon on nyt varattu folliultra. Toivotaan, että tulokset on rohkaisevia ja saadaan jollain tapaa järkevä yritys kasaan tähänkin kiertoon, joka todennäköisesti jää meidän viimeiseksi. Kaikella tunteen palolla toivotaan tottakai, että tää vimeinen inssi olisi se, joka tuottaa tulosta ja voidaan lopettaa siihen positiiviseen raskaustestiin. Jos ei, niin täytyy tehdä uusia suunnitelmia ja varmaankaan inssit ei ole silloin enää se reitti, jolla jatketaan.

Hankala pysyä realistina ja objektiivisena asian suhteen: vaikka koko matka ei olekaan tähän inssiin vielä päättymässä, vaan sitä voi jatkaa vieläkin. Silti rajapyykkinä häämöttävä "viimeinen inseminaatio" kuulostaa aika kohtalokkaalta ja lähes joltain tuomiolta, hah. We'll see.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Vihaan vähän meidän sohvaa

Vähän kevyempää tunnelmaa ja ongelmaa välillä; mua ahdistaa meidän sohva. Ostettiin viisi vuotta sitten laadukas, kotimainen sohva. Panostettiin hintaan vähän enemmän, jotta saadaan sellanen hyvä ja kestävä kapine. Ollaan oltukin tosi tyytyväisiä, yhä edelleen!

Vaan se murheellinen sohva on alkanut narista. Odotin, että vuosien kuluessa verhoilu menettäisi hohtonsa tai istuintyynyt muotonsa. Tai kuinka vähintäänkin kyllästyisin siihen sohvan muotoiluun! Mutta ei. Ainoa asia, mitä en voisi sohvalta sietää on se järkeä heikentävä narina. 

En kuule kaikkia ääniä ja mun maailmani on sen myötä aina vähän hiljaisempi kuin muiden. Kun lukuisat "täyteäänet" jää multa kuulematta, niin voitte kenties kuvitella kuinka järisyttävältä se yllättävä kitinä ja narina kuulostaakaan. Sen myötä oon alkanut vähän vihata tätä aiemmin rakastamaani sohvaa.

Todellisuudessa me ei olla ostamassa uutta sohvaa yhden narinan vuoksi. Varsinkin, kun mä olen tässä taloudessa myös ainoa joka sen oikeastaan edes kuulee.

Olen kuitenkin analysoinut asiaa! Uskoisin, että sen narinan aiheuttaa toisiinsa hinkkaavat puiset osat. Mietin vain, pilaanko koko sohvan, jos laitan esimerkiksi pieniä kulmarautoja tueksi sinne rakenteisiin? Tai toisaalta tällä hetkellä olen niin ärsyyntynyt koko sohvaan, että periaatteessa ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka pilaisinkin koko sohvan istumiskelvottomaksi. Luulen tosin, että vaimo voi olla asiasta hiukan eri mieltä. Toisena vaihtoehtona olen miettinyt esimerkiksi silikonilla tiivistämistä. Sinne niiden mysteeristen puisten osien väliin jos änkisi jotain pehmentävää, niin etteivät ne osat pääse hinkuttamaan toisiaan... 

Auttakaa! Kukaan ei ymmärrä että tää on ihan oikea ongelma, haha.


torstai 7. syyskuuta 2017

Uuteen nousuun?

Harmittaa. Kerta toisensa jälkeen kierrot päättyy kuukautisiin. Kerta kerralta harmittaa edellistä enemmän, ne tuloksettomat inssit, yksinäiset viivat raskaustesteissä. Ja ne kuukautiset.

Neljäs kunnollinen yritys nyt takana (järjestyksessä siis viides, mutta ensimmäinen inssi oli ihan hukkahommaa täysin väärällä ajankohdalla, joka tiedettiinkin jo silloin inssiä tehtäessä) ja yksi vielä edessä. Toivottavasti LH-huippu ajoittuu sopivasti ja saadaan inseminaatioon aika. Viimeinen kierros tätä lajia. Toivotaan ettei tarvitse miettiä jatkoa sen enempää, vaan että viimeisellä kerralla olisi taputeltu se onni, jota tässä odotellaan.

Toisaalta nyt on hyvä hetki vähän levähtää. Irroittautua hetkeksi siitä kahden viikon syklistä ja vaan olla. Vielä ei tarvitse haeskella ovulaation ajankohtaa tai miettiä folliultraakaan. Aina välillä on ihan hyvä muistaa, että tässä elämässä on aika paljon muutakin hyvää. 

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Dpo 14

Tänään on dpo 14. Tehtiin pari päivää sitten yksi puhtaasti negatiivinen testi, joten toiveet tästä kierrosta ei ole enää kovinkaan korkealla. Tarkoituksena oli kuitenkin tänään aamulla tehdä uusi raskaustesti, mutta tuo klo 4:50 herätys ei juurikaan innostanut siihen testin tekoon, joten suosiolla jätettiin nyt vielä testaamatta.

Mun osalta nää viimeiset piinapäivät on sujuneet huonosti, haha. En melkein itsekään kestä sitä älytöntä oireiden tarkkailua - varsinkin, kun oikeastaan mikä tahansa niistä sopii esimerkiksi ihan perusflunssaankin. Toisaalta en jaksaisi enää odottaa tulosta, toisaalta ärsyttää ylipäänsä sen (jälleen) negatiivisen testituloksen mahdollinen näkeminen.

Jos pari päivää vielä, ja sitten uusi raskaustesti.

EDIT// vain puoli tuntia tekstin julkaisemisen jälkeen sain vaimolta töistä viestin, joka kertoi, ettei raskaustestiä tässä kierrossa enää oikeastaan tarvitakaan. Tämä kierto siis loppuunkäsitelty.

torstai 31. elokuuta 2017

Viides inseminaatio

Viimeisin inseminaatio tehtiin noin viikko sitten. Taitaa olla jo viides. Alkuun piinapäivät sujui leppoisasti, kun laitettiin työviikkoja pakettiin ja ruvettiin lomalle! Viimeiset kesälomapäivät menossa ja alkuviikosta palataan taas arkeen ja töihin. 

Klinikan lääkärin kanssa hieman päivitettiin suunnitelmia viimeisimmän käynnin yhteydessä. Jos tästä ei tärppää, niin mennään eteenpäin vielä yhden inssin muodossa ja sen jälkeen tarvittaessa hiotaan suunnitelmia. Lääkkeellinen apu ei sinänsä ole tarpeen, kun kaikki toimii niin kuin pitääkin. Ja mielellään pidetäänkin tämä mahdollisuuksien mukaan luomuna. Niin luomuna kuin nyt naisparin lapsen hankintaa voi pitääkään. Haha. 

Jatkuva odottaminen on rasittavaa. Vaikka toisaalta raskauden alkaessa vasta saakin alkaa odottaa ajan kulumista. Toisaalta, joka päivä ei jakseta edes ajatella näitä kuuluisia piinapäiviä. Tavallaan ne kuuluu jo niin vahvasti arkeen. Odotetaan tulosta kuitenkin sormet hiukan ristissä. Sillä aikaa perehdytään loman pyörteissä hyvän ruuan syömiseen. Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa. 

perjantai 18. elokuuta 2017

Miten voi parisuhde?

Tähän totiseen leikkiin ryhtyessämme, kerrottiin projektista harvoille ja valituille ihmisille. Yllättävän moni oli sitä mieltä, että matka perheeksi meidän tavalla tulee olemaan raskasta psyykkisesti. Uskoin sen. Olin henkisesti varautunut siihen, että ovuloimattomat kierrot, aikataulutuksista johtuen väliin jäävät kerrat tai puhtaasti negatiiviset lopputulokset inseminaatiosta - saattaisi vaikuttaa meidän parisuhteeseen. Paha olo puretaan siihen lähimpään. Mun tapauksessa vaimoon, tietysti.

Nyt takana on siis kolme tuloksetonta inssiä, sekä yksi höpö-inssi jota ei kuulemma edes lasketa yritykseksi. Siinä kierrossa oli pielessä ihan kaikki ajoituksesta lähtien. No ne kolme inssiä, kuusi viikkoa piinapäiviä. Kolmet alkaneet kuukautiset. Pettymys on ollut pinnalla jokaisella kerralla. Nyt viimeisin negatiivinen yritys oli ehkä kovin isku vasten kasvoja. Vaikkei syytä epätoivoon vielä olekaan, niin kyllä takaraivossa jo välillä jyskyttää että miksei se koskaan onnistu meille! 

Parisuhde voi kuitenkin erinomaisesti. Vaikken itse ole hoidettavan roolissa, niin jokainen ovulaatio, inseminaatio ja tehty raskaustesti on meidän yhteinen asia. Otetaan yhessä se pettymys vastaan. Tsempataan toista uuteen nousuun ja aletaan odottaa uuden kierron uutta yritystä. Välillä ollaan puhuttu siitä, miten pitkälle ollaan nyt henkisesti valmiita viemään tätä matkaa, mutta toistaiseksi ei ole tullut raja vastaan. Joskus vaimoa ärsyttää ja harmittaa ettei taaskaan tullut tulosta. Joskus vaimo ottaa sen kevyemmin ja suukottaa mun otsaa, kun mulla ottaa päähän. 

Meistä on tullut tiiviimmin yksikkö ja ollaan hyvinkin tietoisia tästä parisuhteesta: siitä mitä se ottaa ja mitä se antaa. Me toimitaan nykyään tiiminä hyvin, me ollaan myös yksilöinä ihan loistavia. Tuloksettomat inssit ei ole kenenkään vika, eikä kolme kertaa tarkoita vielä sitä, ettei meille tulisi koskaan lasta. MUTTA ärsyttäähän se.

Toistaiseksi tuloksena tästä matkasta on yksi loistava parisuhde, joka oli ennenkin mieletön. Nyt se vaan on vieläkin parempi.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kohti lähtölaskentaa

Olen ihan super huojentunut, miten helposti elämä loksahtaakaan takaisin omiin uomiinsa. Myös niiden alkaneiden kuukautisten jälkeen tai sen negatiivisen raskaustestin jälkeen. Totta kai pettymys on aina ensimmäinen tunne, ja harmittaahan se ettei toivottua tulosta ole vielä saavutettu. Mutta onko tää sitä, että rakkaus kantaa ja voittaa esteet?

Tavalliseen arkeen palaaminen piinapäivien laskemisen sijaan on helpottavaa. Piinapäivissä on oma jännityksensä ja tuntuu että jokainen päivä inseminaation jälkeen on muutenkin jotenkin jännittävä - onhan kuitenkin mahdollisuus siihen, että raskaus olisi alkanut! Mutta se stressi. Kun jokainen päivä on toisaalta myös potentiaalinen kuukautisten alkamista ajatellen.

Kierron alkaessa ei olla vaimon kanssa juurikaan uhrattu ajatusta seuraavalle yritykselle. Huolehditaan että ovulaatiotestejä on riittävästi ja pohditaan koska ovulaation bongailu olisi syytä aloittaa. Muuten vain ollaan. Se on hyvä. Arki ja elämä pyörii kuitenkin nyt hyvin pitkälti yritysten mukaisesti - elämää tähdittää vaimon ovulaatio, haha. On rauhoittavaa palata hetkeksi takaisin "siihen vanhaan", jolloin merkittävin päänvaiva oli pohtia mitä ottaisi töihin evääksi. Tykkään syödä, joten kyllä ne eväät on nytkin joka päivä tärkeät! 

Ovulaation metsästys tähänkin kiertoon on käynnistynyt (!) ja me ollaan taas enemmän kuin valmiita säntäämään kohti klinikkaa ja päämäärää: perheeksi.

Ps. meidän klinikka näemmä postittaa ovulaatiotestejä ilman erillisiä lisäkustannuksia. Postimaksukin  hoidettu klinikan puolesta, kiitos!

tiistai 15. elokuuta 2017

Nimistä

Koskaan ei voi olla liian aikaista pohtia tulevalle lapselle nimeä. Sen vuoksi mekin ollaan aloitettu projekti jo useita vuosia sitten. Nimimieltymykset vaihtelevat, ja ne lemppareimmat nimet on jo moneen kertaan kuopattu ja kaivettu uusia tilalle. Tyttölapselle. Toistaiseksi ei olla keksitty oikeastaan yhtään nimeä pojalle, joka meitä molempia miellyttäisi.

Haluaisimme hieman erikoisemman nimen, jottei luokalla olisi neljää samannimistä ja lapsi olisi koko varhaisen elämänsä "Mikko E." Tarkoituksena kuitenkin löytää nimi, joka suomalaiseen suuhun ja lausuntaan istuu hyvin. Ilman, että sitä tarvitsee joka kerta erikseen opettaa ääntämään. Hyviä nimiä ollaan kuopattu lähinnä siksi, että tälle nimelle on rekisteröity ihmisiä lähivuosina liikaa (Samuel, liki 4000 tyyppiä viimeisen 7-8 vuoden aikana) tai sen vuoksi, että mielleyhtymä nimestä ei ole kovin mairitteleva. Kaikki tietää, kuinka yksi omaan makuun hivenen rasittavahko persoona pilaa negatiivisella kaiulla kokonaisen nimen. Ja tästä on muuten vaikea päästä irti!

Onneksi ei ole kiire. Saadaan rauhassa pohtia miellyttäviä nimiä, odottaa nimen käyttäjää ja katsoa mikä nimi hänelle lopulta istuu. Mielipiteet ehtii sitäkin ennen muuttua varmasti noin tuhat kertaa! Etukäteistyötä on kuitenkin mukava (ja hyvä) tehdä nytkin, ihan rauhassa! Itse olen ollut aina kiinnostunut nimistä ja varsinkin nimiyhdistelmistä. Kauniisti toisiinsa sointuvat nimet hymyilyttää - vaikkei tuttavan lapsen saama nimi olisikaan välttämättä juuri se, josta itse pidän; toisiinsa soljuvat nimet voi melkein kuulostaa runolta.

Tuntuu, että jokainen vanhempi on saanut nimettyä lapsensa juuri niin, kuin lapselle sopii. Viivi näyttää ihan Viiviltä ja Aleksanterin nimi sopii kuin nenä päähän. Aika lohduttavaa, että jokaiselle lapselle on kuitenkin aina löytynyt sopiva nimi!

Onko muilla olemassa jotain ihan ehdottomia nimisuosikkeja? Varaudumme siihen, että lapsen synnyttyä etukäteen suunniteltu nimi voi vaihtua ihan lennossa - mutta mikäpä olisi parempaa, kuin unelmoida ja haaveilla. <3

maanantai 7. elokuuta 2017

Nope.

Tämä on näemmä trendinä meillä, että kuukautiset ehtii alkaa ennen testipäivää. Makusteltiin kuitenkin tovi, ennen kuin tuomittiin suoraan kuukautisiksi. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mitään epäselvää, etteikö niistä olisi kyse. Varmuuden vuoksi tehtiin vielä yksi raskaustesti, joka kontrolliviivaa lukuunottamatta loisti tyhjyydellään.

Enpä olisi tälle matkalle alkaessani arvannut, miten ärsyttävä voi tyhjä raskaustesti olla. Vaikka sitä koittaa pysyä realistina ja olla kuulostelematta mahdollisia raskausoireita, niin kyllähän sitä aina on hieman toiveikas että joko tärppää.

Vaimon kierto on tässä projektin aikana lyhentynyt usealla päivällä. Miksihän? Stressistä? En siis oleta että tällä on mitään tekemistä raskautumisen kanssa, vaan lähinnä mielenkiintoinen fakta. Kun vuosia kierto toimii lähes kuin kello, ja nyt heittää tutulta radaltaan pois. Toki tästä on se positiivinen puoli, että ennalta suunniteltu lomamatka voidaan pitää voimassa - ilman että tarvitsee pohtia halutaanko jättää väliin taas yksi kierto, vai lähteä lomalle, haha.

No mutta. Uusi kierto nyt menossa. Katsotaan mitä tähän kiertoon saadaan aikaan.

lauantai 5. elokuuta 2017

How you doin?

Piinapäivät sujuu hyvin. Yllättävän hyvin! Se vähäinen vapaa-aika on kulunut joutuisasti, kun olen imuroinut joka päivä - koiran karvanlähtöaika aiheuttaa kyllä hieman lisäaktiviteettia, haha. Puhumattakaan siitä, kuinka pitkät tovit olen viettänyt harjaten sitä irtoavaa pohjavillaa pois.

Frendien uudelleen katselu, noin kolmattakymmenettä kertaa, on myöskin loistavaa ajanvietettä. Multitaskaajalle Frendit toimii myös hyvin oheisviihteenä, kun samalla yrittää tehdä kolmea muutakin asiaa.

Vaimon kanssa ei olla juurikaan keskusteltu ajan kulumisesta, mahdollisista raskausoireista tai ajatuksista/toiveista viimeisimmän inssin suhteen. Päivät kuluu omalla painollaan ja odotellaan vain minkälaisen lopputuloksen tämä odottelu antaa. Ei liian suuria toiveita, mutta samalla salainen pieni toive siitä niin kovasti toivotusta lopputuloksesta.

Tällä kertaa tehdystä inseminaatiosta on kerrottu vähemmälle määrälle ihmisiä. Kerta toisensa jälkeen on tylsä kertoa siitä negatiivisesta testituloksesta, joten jos tälläkin kertaa se koittaa, niin päästään vähemmällä tylsien uutisten kertomisella. Toisaalta positiivinen testi ilahduttaa varmasti lähipiiriä muutenkin, vaikkeivat yrityksestä olisivatkaan tienneet.

Eli kiitos, ihan hyvin sujuu.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Positiivisuuden vuosi 2017

Koko kuluneen vuoden olen laittanut ylös asioita, joista olen tullut onnelliseksi ja joista olen ilahtunut. Puhelimen muistioon on kertynyt kohtalaisen pitkä lista niitä asioita. En ole muistanut jokaista ilahduttavaa asiaa kirjoittaa ylös, enkä välttämättä ole kokonaisen kuukauden aikana kirjoittanut mitään.
Rakastan kauniita asioita ja valkoista elektroniikkaa. Yleensä mielellään kalliita asioita. 

Tammikuussa olen iloinnut kotimatkalla nautitusta take away -kahvista, isoäidin yökyläilystä meillä sekä äidistä kävelyllä mun ja koiran kanssa. Samassa kuussa olin kahdesti brunssilla ystävien kanssa. 

Helmi- ja maaliskuusta en ollut tehnyt mitään merkintöjä, mutta puhelimen kuvagalleria ja muistin äärirajoille asettaminen toi kuitenkin mieleen asioita, jotka myöhemmin laitoin ylös! Helmikuussa olin iltakävelyllä ystävän kanssa. Paljastus löytyi kuvagalleriasta, jossa oli suorastaan henkeäsalpaavan kauniita itse ottamiani kuvia auringonlaskusta. Maaliskuussa työkaveri toi yllättäen lahjan - en juhlinut tuolloin mitään. Entistäkin merkityksellisemmäksi tuon pyyteettömän lahjan toi se yllätyksellisyys. Kirkkaana kruununa mukana viesti, jossa kollega kertoo arvostavansa minua paitsi ammatillisesti, myös kertovansa kuinka äärettömän ihana ihminen olen. Taisin tuolloin antaa silmäkulman hiukan kostua...

Huhtikuussa olin ilahtunut elokuvissa käynnistä ja kahvihetkistä ystävien kanssa. Olimme myös yökylässä isoäidin kanssa - vaimon ja mun isoäidin yhteinen intohimo on kortinpeluu. Enkä koskaan voi kyllästyä siihen, miten lämpimästi voi toisen sukupolven ihminen toivottaa itselleen täysin vieraan ihmisen tervetulleeksi perheeseen. Mummon ja vaimon välit on niin jotenkin pyyteettömän lämpimät, ja tuntuu että he usein ikävöi toisiaan molemminpuolin. Samassa kuussa kolmevuotiaan täysin vilpitön minuun tykästyminen tuntui ihanalta.

Myös toukokuussa pääasiaina oli ihanat ystävät ja työkaverit. Ja koska rakastan ruokaa, olen laittanut ylös myös äidin paistamat letut.

Kesäkuussa olimme vaimon kanssa kesälomalla. Aloitimme kuun ylpeinä uusina kummeina, kun pienen tytön ensimmäistä juhlaa vietettiin heti kuun alussa. Vanhimman kummitytön kanssa vietetty kylpyläloma on myös merkittynä ylös. Ehkä hauskimpana yksityiskohtana on merkintä: "pelasin Super Mariota vanhalla Game Boylla"!

Tuntuu hyvältä huomata, miten pieniä asioita sitä kuitenkin kokee tärkeiksi ja niin merkityksellisiksi, että ne haluaa jatkossakin muistaa. Tuo lista olkoonkin hyvin puutteellinen; ylös on kirjattu vain joitakin ilahduttaneista asioista, mutta niiden muistelun myötä tulee paljon lisää upeita asioita mieleen. Kuinka paljon onnea voikaan yhden ihmisen elämään mahtua... <3

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ne ovulaatiotestit

Tilattiin alkukesästä ovulaatiotestejä tosiaan netistä, kun ei muuta asiaa pääkaupungin ja näin ollen myöskään klinikan suuntaan ollut. Ne testithän oli halpaa kuin saippua! Klinikalta ostettavat testit on kolmisen euroa kappale, joten tässä jos missä olisi loistava sauma hiukan säästää. 

Ikävä kyllä netin kautta tulleet testit ei jostain syystä juurikaan ole toiminut meillä. Testin mukaan ovulaatiota olisi pitänyt tässäkin kierrossa vielä hyväkin tovi odotella - ei siis ovulaatiosta kertovaa viivaa näkynyt - vaan ultrausten perusteella ovulaatio oli tulossa. Ja myöskin inseminaatiopäivänä ovulaatio oli tosiaan tapahtunut, vaikka testi edelleenkin näytti puhtaasti negatiivista. Onneksi ultrauksen ajankohta oli kuitenkin hyvin ajoitettu, ja siinä oli jo ennalta nähtävissä, että ovulaatio tulee tapahtumaan pian. Tällä kerralla inseminaatio ajoitettiin puhtaasti ultrauksen perusteella, vaikka toki edelleen ovulaatiota yritettiin tikuttaa. Hiukan kyllä itseä jäi kaivelemaan, ettei ajoitus tainnut kuitenkaan osua ihan nappiin...

Nyt alkaa olla kuitenkin kolmannes piinapäivistä ohitettu! Kohtalaisen sujuvasti ainakin omalta osalta, haha. Normaalisti olen ihan super kärsimätön, ihan minkä tahansa asian suhteen. Nyt sen sijaan olen ollut hyvin ahkerasti työmaalla - tehtyjä tunteja viimeisen viiden päivän aikana on takana nyt 55. Edessä häämöttää enää pari yövuoroa ja sitten koittaa kuuden päivän vapaus!

Ilmeisesti ratkaisu piinapäivien kohtalaisen kevyeen kulumiseen on: älä ajattele. Tämä tietenkin on melko selvä ratkaisu. Jonkinlaista sijaistekemistä sen sijaan kuitenkin tarvitsee, niin en aio valittaa tästä ihan itse suunnittelemastani järkyttävästä työputkesta. Toisaalta päivien kuluminen on tuskallista, kun takaraivossa koputtelee että ne menkat kuitenkin sieltä alkaa. En tiedä, kumpi on turhauttavampaa: ennen raskaustestiä alkavat kuukautiset, vai se negatiivinen testi?

Pessimisti ei pety! Haluaisin aina sanoa, että olen peruspositiivinen ihminen, mutta oikeestaanhan siis en ole. Pessimistisesti tähän(kin) kiertoon ja yritykseen suhtautuminen tuntuu toisaalta toimivan; kun ei tule luotua liian suuria odotuksia. Tipahtaa sitten hiukan matalammalta, jos niin piinailun lopussa käy. Toisaalta toivotun tuloksen saaminen saa kyllä pessimistinkin ilahtumaan, eikä taatusti pessimisti riemuitse sitä optimististakaan vähemmän!

torstai 27. heinäkuuta 2017

Oho, kesä meni jo kohta!

Hups, en varsinaisesti unohtanut tätä matalalento-blogia, mutta lienee pitävän paikkansa että kesä on kiireistä aikaa. Putkiremontti valmistui ja muutettiin takaisin kotiin: työputkien sivussa on mennyt tovi jos toinenkin, kun ollaan laitettu kotia takaisin asuttavaan kuntoon. Samalla rykäyksellä uudistettiin hieman tekstiilejä; ja olen aivan totaalisen rakastunut meidän olohuoneen mattoon!

Ettei elämä mene liian tylsäksi, oli myös vaimon sisko perheineen meillä vierailulla viikonlopun verran. Juhlistettiin mun synttäreitä Lintsillä ja Sealifessa! Kun mukana menossa on yksi 8-vuotias, ei pääse tulemaan tylsää. Terveisin se tyyppi, joka uskalsi mennä vuoristorataan vuosien tauon jälkeen. Ja toisaalta myös se tyyppi, jonka vatsa kääntyy ympäri pelkästä ajatuksesta että joku laite pyörii... Oon siis 28 vuotta, en 82, miltä kieltämättä välillä tuntuu... Olen näemmä ottanut myös tavaksi olla nukkumassa heti yhdeksän jälkeen...

Kesäloma on kulutettu loppuun jo hyvä tovi sitten, mutta alan olla jo valmis seuraavaa lomaa varten. Näppäränä oon säästänyt kesälomia jopa kolme päivää  elokuulle... Kiitos kuitenkin vuorotyön, saa noilla kolmellakin lomapäivällä nauttia 1,5 viikkoa vapautta!

Hoidoista meillä oli kahden kuukauden tahaton tauko, mikä on oikeestaan aika tylsää. Eilen päästiin kuitenkin taas inseminaatioon joten piinapäivät here we are! Pessimisti ei pety, joten en aseta suuria toiveita tällekään inseminaatiolle. Vaikkei mitään syytä olekaan vielä heittää kirvestä kaivoon, niin pakko myöntää että tämä projekti on jo nyt, lähes vuoden mittaisena, alkanut tuntua ...joltain. Ei epätoivoiselta, mutta mielessä pyörii kieltämättä toisinaan että miksei se jo onnistu.

Taidan vaan ottaa palan (=kokonaisen levyn) suklaata ja suunnata töihin. 14,5 tuntia työmaata tänään edessä - mikä siis tarkoittaa että mun klo 21 nukkumaanmenoaika ylittyy reilusti, haha.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Sisko, salaisuus ja sen paljastaminen

Päädyimme tilaamaan ovulaatiotestit raskauskeijusta, ihan vaan koska muutkin kuulemma on sieltä tilanneet. Go with the flow! Niiden klinikalta saatavien ovulaatiotestien takia en olekaan aikaisemmin oikeastaan uhrannut kovinkaan paljon ajatuksia testeille, niin olipa yllätys miten monia erimerkkisiä testejä markkinoilla on! Ostimme jotain tavallisia liuskoja, sekä niitä Clearbluen hymynaama -testejä. Eiköhän mekin niillä onnistuta. Positiivinen yllätys, miten "vähän" tilaus maksoi! 

Näistä lapsi-haaveista me ollaan kerrottu mun mummolle sekä meidän molempien äideille. Haluttiin asia jakaa joidenkin ihmisten kanssa, mutta toisaalta pitää yritys lähinnä omana tietona - ei jakseta koko ajan olla päivittämässä tilannetta useaan suuntaan. Äideille kertominen tuntui loogiselta. Molempien pari kaveria myös tietää, koska jonkun kanssahan sitä on pakko päästä asiasta välillä puhumaan! Myös muiden kuin toistemme. Loput lähipiiristä ollaankin pidetty pimennossa ja oltu ratkaisuun tyytyväisiä.

Mun pikkusisko on kuitenkin jo useamman vuoden odottanut innolla, että me saataisiin vaimon kanssa lapsi. Hän odottaa siis hyvin innostuneena. Hän puhuu lokakuun vauvasta säännöllisesti. Lokakuun vauva on elämään jäänyt nimitys meidän lapselle - pikkusiskon ideapankista, enkä tosiaankaan tiedä miksi juuri lokakuu? Viimeksi sunnuntaina vietettiin siskon kanssa iltaa ja yllättäen eräänä puheenaiheena oli lokakuun vauva, haha. Jos kukaan on ikinä ollut innostuneempi jonkun muun perheen perustamisesta, tai edes siitä puhumisesta, vaikkei asia olisi edes ajankohtainen - niin se on mun sisko! En kestä, miten se voi olla niin innoissaan ajatuksesta, että meistä vaimon kanssa tulisi äitejä.

Päätettiin vaimon kanssa kertoa yrityksestä pikkusiskolle, koska ei sitä toisen innostuneisuutta vaan voi ohittaa, onhan se aika ihanaa! Koska olen kuitenkin hyvä isosisko ja käyttänyt elämäni siskon huijaamiseen erinäisillä tavoilla; voitte kuvitella miten hankalaa siskon oli asiaa uskoa. Alun epäilyn, ja vakuuttelun "jos tää on nyt taas vitsi, niin tää on kestänyt jo ihan liian kauan!" jälkeen seurasi lähinnä hieman kyyneliä silmäkulmassa ja hihittelyä. Siitä tulee kyllä ihan paras täti.

Vaikka aluksi tuntuikin tosi hyvältä idealta pitää ihan matalaa profiilia toiveiden kanssa, niin pakko sanoa että tuntuu ihanalta, kun ei tarvi "salailla" asiaa pikkusiskolta enää! Se on muutenkin ihan älyttömän tarkkavainuinen tyyppi ja mä puolestani sellainen lipsauttelija... Jospa seuraavaksi saataisi kertoa positiivisesta raskaustestistä.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Ovulaatiotestit?

Tovin kuluttua pitäisi alkaa tikuttamaan ja etsimään ovulaatiota, seuraavaa inseminaatiota varten. Tähän asti ollaan käytetty klinikalta ostettavia testejä - niitä on ollut mukavan helppo napata käynnin yhteydessä mukaan tarvittava määrä. Kuun alussa se klinikkakäynti kuitenkin jäi, enkä oikeestaan edes tiedä miksi oltaisiin ostettu testejä silloin kun inssi on vasta tehty, ja nyt ne testit on kotona loppu. Pääkaupunkiin ei meillä ole lähiaikoina muuten mitään asiaa, joten tuntuu kohtalaisen turhalta tehdä reissu sinne vain niiden ovulaatiotestien takia, kun niitä muualtakin on saatavissa.

Klinikan testit on meillä osoittautuneet luotettaviksi ja hyvin pitäneet paikkaansa. Mutta mitä testiä nyt kannattaisi käyttää? Ei haluttaisi vaihtaa testin merkkiä nyt, kun kerran edellinen on toiminut. Vaan olosuhteiden pakosta; mitä ovulaatiotestejä te muut olette käyttäneet? Hyväksi havaittu riittää, hinnalla ei nyt niin väliä, jos ko. testit saa jostain helposti käsiinsä. Eli esim. apteekista, haha. Omasta mukavuudesta ja helppoudesta kannattaa joskus ehkä vähän maksaakin, ja just nyt en jaksaisi haalia välineitä ympäriinsä.

Edellisessä postauksessa ajattelin että nyt ollaan ihan kunnolla lomalla, eikä mietitä meneillään olevaa lapsiprojektia - keskitytään vaan lomaan, rentoutumiseen ja toisiimme. Sinänsä siinä hyvin onnistuttiinkin kyllä. Oltiin reilut kaksi viikkoa reissussa, josta kotiuduttiin eilen tänne kotikaupunkiin mun äidin luo. Putkiremontti kestänee vielä kolmisen viikkoa, joten evakossa ollaan edelleen. Yhtä kaikki lomalta "kotiin" paluu oli ihanaa. Oltiin koko eilinen päivä molemmat aika uuvuksissa. Vietettiin ihanaa aikaa sukulaisten kanssa, nautittiin 2kk ikäisestä tuoreesta kummitytöstä isosiskoineen, sekä vietettiin 8veen kanssa kylpylälomaa kolmestaan! Loma on <3.

Kaikesta ihanasta ja touhun täyttämistä päivistä huolimatta, on tämä projekti pyörinyt koko ajan ajatuksissa vähintäänkin taustalla. Koko ajan odottaa, että päästään uudelle yritykselle. Samaan aikaan takaraivossa melkein jopa pelottaa, että seuraavakin kierto menee ohi aikatauluongelmien vuoksi. Asiaa ei nyt ainakaan auta se, että loman jälkeen vaimon työpaikalla alkaa päivystysaika, joka tarkoittaa entistä erikoisempia työvuoroja sekä tuntematonta pomoa heinäkuun ajaksi. Uudet, ennestään tuntemattomat työkaverit ei myöskään helpota vuorojen vaihtoa. Omille työkavereilleen vaimo on kertonu meidän klinikan vierailuista, ja kollegat ovatkin olleet tosi ihanasti vaihtamassa vuoroja aina tarpeen mukaan. Lyhyelläkin varoitusajalla!

Tykkään murehtia Murehdin asioita aina jo etukäteen ja sillä aiheutan lähinnä harmaita hiuksia itselleni. Vaimo on huomattavasti lungimpi. "Odotetaan nyt vaan rauhassa ja mietitään sitten kun on sen aika." Näin on tehtävä. Vaikka keväällä tuntui että koko elämä on pyörinyt joko inseminaatioiden odottamisessa tai piinapäivien loppumista odottaessa, nyt tuntuu lähes kutittavan vatsan pohjassa, että päästään pian palaamaan normaaliin rytmiin yrityksen parissa!

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kunnolla lomalla

Tämä kierto menee ohi, kun ei saatu tälle päivälle aikaa klinikalle inseminaatiota varten. Hiukan harmittaa, kun pari päivää tarjosivat ei-oo'ta. Toisaalta ei tarvitse käyttää kesälomaa piinapäiviin. Nyt ollaan siis ihan kaikinpuolin lomalla!

Myöhemmin sitten uutta matoa koukkuun ja niin edelleen.

Pitäisi kehittää itselle jostain hiukan kärsivällisyyttä, haha. 

lauantai 27. toukokuuta 2017

Munanjohtimien aukiolotutkimus

Vuorotyöläisten ja klinikan aikataulujen yhdistäminen on välillä tuntunut ihan toivottomalta touhulta. On ollut aika vaikea saada klinikalle aikoja, jotka saadaan solutettua meidän muuhun elämään. Vaimo on joutunut vaihtelemaan työvuoroja aika paljon - kiitos ystävällisten kollegoiden jotka on olleet valmiita vaihtamaan lyhyelläkin varoitusajalla. Tästäkin huolimatta vastaanottoaikojen saanti on ollut aika nihkeää. Toistaiseksi joku rako on klinikalta meille aina löytynyt, ja yhdelle käynnille puhelun vastaanottaja keksi meille ylimääräisen ajan, kun ei mitään ollut annettavissa.

Yhteen suuntaan matka kestää noin 1½ tuntia, kun siihen on varattu siirtymäajat juna-asemalle ja toisessa päässä asemalta klinikalle. Kolme tuntia matkoja ja epäsäännölliset työajat tekee sen, ettei pystytä ottamaan vastaan ihan mitä tahansa aikaa. Ensi viikon mahdollinen inseminaatio roikkuu hyvinkin kevyen hiuksen varassa - meidän työvuorot (varsinkin vaimon) ensi viikolla on aika tiukat ja muutenkin maailman typerimpään aikaan päivästä. En siis pidä suurtakaan toivoa yllä, että sopiva aika löytyy. Toki joskus kierto vaan menee ohi, mutta olisihan se hauskaa jos se ei johtuisi ainakaan aikatauluongelmista.

Keskiviikkona käytiin siis munanjohtimien aukiolotutkimuksessa. Kaikki kunnossa, johtimet auki. Vaimon mukaan tutkimus ei tehnyt kipeää, mutta voi tsiisus sitä hartiasärkyä, joka sitä seurasi. Onneksi se oli melko lyhytkestoinen kipu ja jo seuraavana aamuna täysin poissa. Vatsa kuulemma aristi pari päivää ja oli kyllä kieltämättä jopa mun silmille reilusti turvoksissakin. Mun mielestä jokainen käynti, joka voi sattua tai jonka jälkeen voi olla epämukava olo ajan X - ne käynnit on ihan surkeita. Ikävä katsella vierestä sitä, mitä toinen ja sen kroppa käy läpi. Vaikkakin sisältä lämmittää, että vaimo on valmis tuohon kaikkeen, meidän lapsen vuoksi.

Jatketaan vielä inseminaatioilla yritystä. Ensimmäinen yritys oli lähinnä täysi farssi ja tehtiin tyystin väärään aikaan, joten sitä ei ehkä kannata edes laskea yritykseksi. Koska kaikki tuntuu olevan fyysisesti kunnossa, eikä mikään osoita että raskaus ei voisi alkaa, on vielä järkevää antaa inseminaatioille mahdollisuus. Ja toki, vaikka mua jo turhauttaakin ne tulosta tuottamattomat yritykset, ei niitä inssejä vielä ole montaa tehtykään. Pitäisi malttaa mielensä ja jaksaa odottaa. Lähinnä kysymys mun mielestä nyt, terveisin kärsimätön!

Huh, onneksi me ollaan kovia aikatauluttamaan elämää muutenkin, niin tää kiertojen mukaan eläminen ja aikataulujen yhteensopivuuden pyörittely tuntuu ihan normaalilta. Neljä työpäivää ennen kesälomaa, ja se koko kesäloma on jo päiväkohtaisesti aikataulutettu, haha. Toivotaan lomalta myös aikaa vain oleilla ja nauttia kiireettömyydestä, mutta ollaan aika tarkkaan tosiaan mietitty missä ollaan minäkin päivänä. Pääasia, että joka päivä ollaan lomalla.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Koiran kanssa ihan pihalla

Näin putkiremontin myötä ollaan koiran kanssa löydetty ihan uusia ulottuvuuksia meidän asuinalueesta! Asutaan muutaman minuutin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta, mutta talon nurkalta lähtee kuitenkin kunnan luontopolku! Metsäreittejä/luontopolkuja/pururatoja löytyy parin minuutin kävelymatkan päästä yhteensä neljä. Sen lisäksi matkustajasatama upeine puistoineen ja rantateineen on sekin lyhyn matkan päässä. Kun joka aamu herää kahtakymmentä yli seitsemän siihen, että naapuriasunnon kylpyhuonetta piikataan (oon melko varma että tää on oikea sana) auki; on ihan super rentouttavaa haistella järvellä tuulta ja kuunnella metsässä pelkästään lintuja.

Meidän uusi vakiolenkki kulkee puiston halki sinne satamaan, jossa saa näppärästi uitettua tuon pohjavillaisen koiran. Rantateitä pitkin päästään lopulta lenkin kruunaavalle metsäpolulle! Joka lopulta johdattaa meidän ihan tähän talon tontin laidalle. Asuntoa ostaessa ei oltu tietoisia näistä kaikista mahdollisuuksista, jotka oikeestaan on koiranomistajan unelma. Ollaan asuttu tässä yli kaksi vuotta, mutta silti tuntuu että nää ympäristöt tarjoaa koko ajan uusia mahdollisuuksia.

En oikeastaan koskaan tiennyt olevani ulkoilmaihminen. Näin iän karttuessa, haha, olen alkanut löytää uusia ulottuvuuksia myös itsestäni! Yleensä lenkille lähden kuulokkeet korvissa, muuta viimeistään puolivälissä nappaan napit korvista pois ja vain nautin luonnon äänistä. Mua ei haittaa liikenteen äänet, ja oikeastaan nautin niistäkin, mutta nyt vihdoin alan ymmärtää sitä sanontaa, että sielu lepää. Metsässä on ihan hiljaista: paitsi lintujen laulu ja joku lehtien havina. Note to self: tää lähimetsä on kylläkin havumetsää, mutta lehtien havina kuulosti jotenkin runollisemmalta. 

Ehkä tulevaisuudessa meillä on oma piha, mutta siihen asti aion nauttia täysin rinnoin tän alueen tarjoamista mahdollisuuksista. Ja sisustaa parvekkeen mahdollisimman vihreäksi ja kutsua sitä takapihaksi. Haaveilen salaa nurmikosta parvekkeella - edes tekonurmen palasta jossain nurkassa..! Tämän päivän agendana on hankkia joku muratti, jota alan kasvattaa parvekkeen seinää pitkin ja kuvittelen, että siinä on mun takapihan viherseinä. Harkitsen myös koivupölliä tasoksi; ihan kahvikupin kokoinen riittää! Täytynee myös löytää muutama kuivunut oksankäppyrä vielä lisää...

maanantai 15. toukokuuta 2017

Case closed

Tavallaanhan sekin on säästöä, jos ei tarvitse tehdä raskaustestiä, koska menkat ehtii alkaa ensin. Tällä kertaa "kolmas kerta toden sanoo" -sanonta meni pieleen. Nyt alkaa jo vähän harmittaa, vaikka sinänsä kaikki ovet on vielä avoinna. Hermot alkaa olla hiukan kireällä tuon käytävässä ja naapuriasunnossa metelöivän putkiremontin vuoksi, niin ehkä siksi tän tuloksettoman inssinkin ottaa vähän raskaammin. Tai ehkä siksi, että olen ihan superherkkis, haha. 

Vaimo varasi aamulla ajan ensi viikolle munajohtimien aukiolotutkimusta varten. Viime käynnillä lääkäri väläytteli myös, että jollei siitä inssistä raskaus ala, niin voisi harkita esimerkiksi luovuttajan vaihtoa. Katsotaan.

Tän päivän hyviin puoliin kuuluu kuitenkin se, että mulla on tänään iltavuoro ja saan viettää rauhallisen aamun kotona. Tuohon jatkuvaan poraamisen, ja muun järkyttävän metelin, ääneenkin on tavallaan alkanut jo tottua. Olen aika ääniherkkä ja ärsyynnyn sata lasissa, jos kuuluu jotain "ylimääräisiä" ääniä - ehkä tää putkiremontti on hyvää siedätyshoitoa! Vaimo oli myös illalla laittanut mulle kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi, niin sain napista painamalla valmista kahvia. Pienet teot ja huomionosoitukset on rakkautta! <3

Hyvää kannattaa siis odottaa.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kuluispa aika nopeammin

Miksi aika menee välillä niin hitaasti? Nyt on viikko inseminaatiosta, mutta tuntuu että siitä on kulunut vähintään jo ikuisuus. 

Viikon aikana ollaan käyty kylässä, ulkona syömässä (pariinkin otteeseen..), vähän shoppailemassa - lähinnä siivoustarvikkeita, hah -, oltu ihan sikana töissä. Sen lisäksi olin viikonloppuna työkaverin luona juhlimassa. Mummomaiseen tapaani otin tosin vain pari lasillista viiniä ja olin jo reilusti ennen puoltayötä pyjama päällä omassa sängyssä.

Viikonloppuna käytiin extra paljon koiran ja vaimon kanssa lenkkeilemässä. Säät oli ihanat! Ilma lämmin ja aurinko paistoi. Nyt ennen varsinaisia kesäkelejä on vielä sopivan lämmintä, mutta samalla viileää ettei tarvitse tukehtua paahteessa. Mustaturkkinen, alusvillalla ja pitkällä päällikarvalla varustettu koirakin kiittää näistä keleistä! Ei mene kauaa, kun jokainen pidempi lenkki täytyy aloittaa uittamalla koira ensin. Talviturkin on koira kuitenkin jo kastellut..!

Tässä pikkuhiljaa pitäisi myös alkaa suunnitella väliaikaista muuttoa. Putkiremontin siirtyminen meidän asuntoon on jo aika lähellä. Nyt ollaan kohta kuukauden päivät nautittu käytävästä raikuvista äänistä. Jotka alkaa klo 7:15. Joka. Ikinen. Aamu. Korvatulpat onneksi on tosi armolliset ja niiden kanssa saa unta vielä pidennettyä hiukan! Olen myös yövuorojen välissä nukkua posottanut koko päivän kotona, vaikka heti meidän asunnon oven vieressä on porattu yhdeksän valtavaa läpireikää lattiaan. Mua väsytti.

Meidän asunnon osalta putkiremontin on luvattu aiheuttavan asumishaittaa kuuden viikon ajan. Taloyhtiön ensimmäisessä talossa remontti pysyi ihan aikataulussa, joten toivon että tää 6 viikkoa on totta myös meidän kohdalla. Evakuointisuunnitelmaa pyöriteltiin muutaman viikon ajan tuossa alkuvuonna. Järjellisimmäksi ratkaisuksi koettiin pitää muutama viikko kesälomaa silloin ja muuttaa lopuksi ajaksi mun äidin luo tuohon muutaman kilometrin päähän. Tätä odotellessa...

Sekä piinapäivät, että putkiremontti - voi, menkää molemmat nopeasti!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Inseminaatio III

Odottavan aika on pitkä. Nyt ne piinapäivät vasta taas alkaa. Hengitä syvään, pidä seuraavat kaksi viikkoa täynnä puuhaa. Ja odota.

Onneksi nyt saa olla töissä ihan urakalla! Lauantaina koittaa myös pienet juhlat työkavereiden kesken, jonne mun ihastuttava vaimoni on lupautunut mua kuljettamaan. Kesän aloittajaiset - tervetuloa kesä!

Ps. Enää kuukausi kesälomaan.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Oltaispa jo lomalla

Mitä kaikki ihmiset tekee kesälomalla? Osa lomasta reissataan sukulaisten luona, mutta jotain olisi kiva keksiä ihan kahdestaan vaimonkin kanssa! Ensimmäisenä kävi mielessä joku pieni kylpyläloma. Tästä lähiseuduilta löytyy useampikin kylpylä, jota voitaisiin harkita. Esimerkiksi Aulangon kylpylän ympäristö on upean näköinen ja kiinnostaa meitä kovasti! Itse kylpylästä ei tosin tiedetä juurikaan mitään. Toisaalta en edes muista, milloin olen viimeksi ollut kylpylässä. Oon kuitenkin kuullut, että se on rentouttavaa, haha. Vois kokeilla!

Rentoilu kotonakin houkuttelee, mutta kesäloman aikana meillä on juuri meneillään taloyhtiön putkiremontti. Koska oma koti ei ole käytössä, eikä loputtomiin jaksa muidenkaan kotona roikkua, niin muutaman päivän reissu jonnekin ihan muualle kuulostaa just hyvältä. Mutta minne? Nyt kun kerran saatiin ajatus tästä kylpylälomasta, ei oikein keksitä mitään muuta mitä vois lomalla tehdä.

Ollaan paljon koluttu pääkaupunkia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia läpi. Helsinki on ehdottomasti yksi mun lempparikaupungeista ihan kansainväliselläkin tasolla. Sopivan suuri, ollessaan kuitenkin samalla niin sympaattisen pieni! Viime kesän hittinä meillä oli Porvoo, jossa käytiin useampikin kerta. Hyvän matkan päässä päiväreissua ajatellen - vanhan kaupungin mahtava miljöö ja ihanat pienet putiikit. 

Hyviä suosituksia otetaan siis vastaan! Ei olla kovin kranttuja, kunhan ei tarvitse jossain metsäpirtissä kököttää...

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kuinka paljon meidän lapsi saa maksaa?

Tässä matkan varrella olen miettinyt paljon projektin hintalappua; en pelkästään rahallista, mutta psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Olen muutenkin siinä suhteessa melko pedantti ihminen, että tykkään seurata raha-asioita tarkkaan. Ennen kaikkea niitä menoja. Siispä olen jokaisen lapsi-projektiin liittyvän maksun merkinnyt ylös ja seurannut luvun kehittymistä. Toistaiseksi ihan maltillisin mielin, vaikkakin summa hilaa itseään hiljalleen melko muhkeisiin lukemiin.

Mutta. Kuinka paljon meidän lapsi saa maksaa? Pohdittiin tänään asiaa vaimon kanssa, oikeastaan pääsemättä mihinkään kovin kunnolliseen lopputulokseen. Ehkä sitä ei vielä tarvitse aivan adekvaatisti ja sitovasti tietääkään, mutta kuitenkin nämä on mun mielestä asioita, joita pitäisi miettiä.

Perheen perustamiseksi on niin monia reittejä. Ehkä lähtökohtaisesti jo parisuhteen muodosta riippuen, fyysiset rajoitteet huomioiden, sekä pelkästään pariskunnan/henkilön mieltymykset ajatellen. Me koettiin meille oikeaksi ratkaisuksi inseminaatio klinikalla. Osittain sen tietynlaisen vaivattomuuden vuoksi: joku muu laskee ja kertoo koska tikutellaan ovulaatiota. Toisaalta myös puhtaasti sen fiiliksen vuoksi; että tää klinikkainssi sopii meille.

Vaimo on perusterve, fyysisesti hyväkuntoinen, nuori - edellytykset raskautumiselle pitäisi olla kunnossa, ellei toisin todisteta. Sekään ei silti takaa, että klinikalla ammattilaisten toimesta suoritettu inseminaatio ja lähtökohtaisesti "sopiva" raskautuja saisivat raskauden helposti alkuun. Jokainen käynti luonnollisestikin maksaa. Tapani mukaisesti olen tutkinut (lähinnä blogeista) toteutuneita kustannuksia siihen asti, että raskaus on alkanut. Sitä varten on säästetty, koska kustannukset on olleet jollain tapaa tiedossa.

No jos ei se raskaus vaan onnistu? Kuinka moneen yritykseen meillä on varaa nyt? Käytännössä omalle (mahdolliselle) lapselle on olemassa jokin hintalappu; olkoon kyse fyysisestä tai psyykkisestä hinnasta. Joku rajapyykki, jonka ylitse ei olla valmiita menemään - kuinka pitkälle ollaan henkisesti valmiita tätä matkaa kulkemaan? Ajatukset voi, ja saa, elää projektin edetessä.

Koko hoito ei ole kuitenkaan pelkästään rahasta kiinni. Tarvittaessa pidetään taukoa ja säästetään lisää. Nyt jo hyvän tovin elämä on jollain tasolla pyörinyt kehää tän projektin ympärillä. Se alkaa jo nyt olla vähän raskasta. Ei sillä, ettei lapsen saaminen muutenkin olisi iso muutos elämässä, mutta kuinka turhauttavaa kun arki aikataulutetaan sen lapsen tekemisen ympärille. Kuinka kauan henkiset kantimet kestää?

Vasta kaksi yritystä takana. Vaikka kuinka valmistautuu projektiin mielestään hyvin ja kuvittelee tietävänsä mitä odottaa, niin tuli silti jotenkin yllätyksenä, millaista tää oikeasti on. Aiemman tekstin kommentissa sanottiinkin, että yllättävästi toinen negatiivinen tulos tuntuu jo huomattavasti tympeämmältä, kuin se ensimmäinen. Jospa kolmas kerta toden sanoo!

//edit. täsmennetty hieman

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

20 faktaa! (tai 10+10)

Nipsun  blogissa oli "20 faktaa minusta" - mahtavaa! Nyt mä olen samalla asialla, eli:

1. En tykkää heräämisestä. Olen usein aika kärttyinen vasta herättyäni... 

2. Töissä mun vastuualueenani on olla kiva. En oikein innostunut haavahoidoista, insuliineista, opiskelijaohjauksesta - tai oikeastaan mistään muustakaan jota esimies ehdotti. Ehkä tästä lannistuneena esimies keksi mulle ihan ikioman ja uniikin vastuualueen!

3. En mielelläni laita ruokaa. Ikinä.

4. Haluaisin vaihtaa autoa. Usein. Edellisessä ei yleensä ole mitään vikaa, mutta autoonkin voi kyllästyä! Viimeisin autonvaihto tosin tehtiin ihan järkiperäisistä syistä - mussa on siis tapahtunut kehitystä.

5. Stressaan asioita. Paljon. Tämä tosin edesauttaa sitä, että...

6. ...selvitän asioista mahdollisimman paljon etukäteen! Tiedän tarkalleen miten vieraisiin kohteisiin mennään, koska olen selvittänyt reitin etukäteen. Haen netistä ohjeita, vinkkejä ja ongelmanratkaisuja. Jos en osaa ladata porakoneen akkua: otan selvää.

7. Nipsun tapaan olen myöskin erittäin sosiaalinen! Yleensä myös tykkään lähes kaikista, jotka tapaan. Tietenkin jotkin ihmiset sitten todistaa käytöksellään, että se tykkääminen olisi voinut jäädä tekemättäkin.

8. Pidän eläimistä. Tällä hetkellä meillä on vain koira, mutta lemmikkeinä meillä on ollut marsuja, hamstereita, gerbiilejä, lisko ja kaloja (jos kalat lasketaan lemmikiksi).

9. Olen koukussa tekniikkaan. Yleensä sellaisiin, jotka on aivan turhia. Jos on kotona jo vedenkeitin, niin eikö voisi saada vielä sellaistakin, jossa on lämpöasteiden säätö? Ja neonvalo. Ja musiikki. Ja...

10. Rakastan lukemista. Meillä on kotona minikirjasto!

Vaivalla sain keksittyä itsestäni edes neljä ensimmäistä asiaa, niin keksin seuraavat kymmenen vaimosta! 

1. Vaimo herää aina kahdeksalta. Myös vapaapäivinä herätyskello soi klo 8:00.

2. Vaimolla on tukkakriisi joka päivä. Kun yksikin hiussuortuva asettuu väärin, on koko tukka pilalla. 

3. Jos joku voi inhota punkkia maailmassa eniten: se on mun vaimo. Metsään ei voi mennä maaliskuun ja lokakuun välillä, koska siellä voi olla punkki - loppuajat vuodesta siellä voi kuulemma olla liukasta.

4. Hän on aina valmiina lähtemään mun mummolle pelaamaan korttia! Joskus epäilen, että mun mummo ja vaimo on best friends for ever...

5. Vaimo on aivan loistava lasten kanssa! Paitsi varhaiskasvattajana työn puolesta, mutta ilmeisesti joissakin ihmisissä on olemassa synnynnäinen taito toimia myös kiukuttelevien 2-vuotiaiden kanssa.

6. Hän on tyylikäs. Hän osaa pukeutua tilaisuuteen kuin tilaisuuteen, ja on taatusti yksi paikan näyttävimmistä leideistä. Olen tietenkin tässä hieman puolueellinen, mutta huomioitakoon, että mun mielestä sopiva pukeutuminen jokaiseen tilaisuuteen on kollarit..!

7. Hän on luova. Rakastaa kirjoittamista, ja on itseasiassa siinä myös hyvä.

8. Vaimo on älykäs! Saatamme edelleen toisinaan keskustella esimerkiksi kielioppisäännöistä - perusarkea. Luokkansa ehdotonta kärkeä kouluaikoina, eikä iän myötä ole ainakaan muuttunut tyhmemmäksi.

9. Vaimo voi viettää tuntikausia pelaten The Simsiä.

10. Vaimo on järjestelmällinen: hän luottaa mm. listoihin. Ennen riitti pelkkä kauppalista, mutta nykyään meillä on myös siivouspäiville listoja, vieraiden tulon valmistelua varten -listoja, leipomislistoja... you name it - meillä on sille lista!

Toisesta ihmisestä kymmenen faktan keksiminen oli mahdollisesti vielä vaikeampaa kuin itsestä. Kieltämättä tosin tekee aika hyvää välillä miettiä millainen itse on ihmisenä - tai millaisen ihmisen kanssa elää. Aika loistava tyyppi tuo vaimo.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Ei voittoa

Toinen inseminaatio ei tuottanut vielä toivottua tulosta: raskaustesti näytti siis tälläkin kertaa negatiivista.

Enpä olisi koskaan uskonut, kuinka pettynyt voi olla negatiiviseen testitulokseen. Takanahan on vasta kaksi yritystä, joista ensimmäisellä kerralla olosuhteet eivät edes olleet kovin otolliset raskautumista silmällä pitäen, tai lähinnä siis sen onnistumista ajatellen. Mutta silti.

Sitä toivoo ja odottaa tottakai mahdollisimman nopeasti positiivista tulosta. Ja itseasiassa myös toivoo, että tämä toisessa kaupungissa 100km päässä ravaaminen voisi jo loppua. Mutta ei vielä, näemmä.

Negatiivisesta testistäkin kuitenkin voi selvitä (ainakin toistaiseksi, mietitään sitten uudelleen jos tuloksina on kerta toisensa jälkeen vain niitä negoja) ja onkin oikeasti ollut ihanaa palata lomalta takaisin kotiin ja arkeen. Oma tupa, oma lupa!

Oltiin tosiaan 10 päivää anopin luona Lapissa. Kaikkine vaimon ihanine perheenjäsenineen reissu oli kyllä varsinaisen hieno! Paljon ihmisiä, jotka palaa halusta nähdä meitä. Tai jos ei, niin ainakin esittää hyvin, että on ollut ikävä. Käytiin pari kertaa ulkona syömässä, vietettiin tyttöjen shoppailupäivää 8 veen kanssa ja käytiin samalla elokuvissa katsomassa uusi Smurffit. Itkin salaa vähän. Tuohon lomaan mahtui myös illanviettoa vaimon siskon ja miehensä kanssa, pari lasillista hyvää viiniä, loistavaa ruokaa. Korttipelejä, ulkoilua ja makkaranpaistoa. Juhlimme yhdet 3v-synttärit ja kävimme teatterissa. Luin myös kaksi kokonaista kirjaa loman aikana! Vaikka ajomatka edestakaisin onkin raskas, niin tuntuu rentoutuneelta. Tuntuu, että loman aikana pääsi silti hyvin irti arjesta.

Mutta ah, miten ihanalta oma sänky tuntuukaan. Juuri oikeanlaisen tyynyn kanssa, lempilakanoissa. Arjenkaan ei tarvitse olla huonoa. Eikä meillä olekaan.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Inseminaatio II

Meidän toinen inseminaatio tehtiin muutama päivä sitten. Jäi hyvä fiilis käynnistä; eikä vähiten erinomaisen miellyttävän lääkärin vuoksi. Olen välillä kokenut, ettei meidän omalääkäri osaa huomioida hoidossa ketää muuta kuin sitä hoitoa saavaa osapuolta, eli meidän tapauksessa vaimoa. Luonnollisestikin hoidettava on pääosassa, joka on siis ihan fine, mutta välillä jää vaan sellainen tunne, että mullekin tietenkin voisi yleisiä asioita puhua. En ehkä osaa vastata täysin exaktisti vaimon kiertoa koskeviin kysymyksiin, mutta ihan sellaisia jokapäiväisiä asioita - niitä tiiän! 

Hyväksyn "tukihenkilön" roolini, koska itsehän me ollaan päätös tehty, että ketä hoidetaan. Mutta tiiättekö miten kivalta tuntui, kuin tämän toisen inseminaation suorittanut lääkäri keskusteli myös mulle? Hyvästi näkymätön seinäruusu - tervetuloa yhteisen projektin ja parisuhteen toinen osapuoli!

Ps. testipäivä osuukin mukavasti keskelle vierailua anopilla...

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kaikki on niin kallista

Elämä on jotenkin niin kallista. Enkä puhu nyt mistään budjetoinnin epäonnistumisesta, tai oikeestaan en puhu nyt edes näistä hoidoista. Ihmiset on niin epärehellisiä ja se tekee kaikesta niin kallista.

Viime vuoden lopulla mun pankkikortti ilmeisesti kopioitiin jossain tankkaus- tai ottopisteellä. Parin kuukauden ajan sieltä ehdittiin säännöllisesti siirtää rahaa johonkin ulkomaille. Summat ei ollut suuria, mutta sitä ehdittiin harrastaa yhdeksän kertaa. Jo muutama kymppi x yhdeksän = aika paljon rahaa. Suljettiin kortti, tehtiin rikosilmoitus ja pankkiin oikaisupyyntö. Käsittelyaika on kuulemma kuukausia. No, me odotellaan. 

Olen jo asennoitunut siihen, että menetetyt rahat menee mun omaan piikkiin. Olisinhan voinut olla huolellisempi ja havahtua kyseiseen toimintaan heti ensimmäisen tilisiirron (tai siis korttimaksun, joina nämä menetetyt rahat olivat lähteneet) kohdalla. Ei voi mitään. Varmuuden vuoksi kerroin asiasta kuitenkin suureen ääneen kaikille, jotka vaan ikinä olivat kuulolla. Saavutettiin tästä siis ainakin se hyöty, että kaverit, perhe ja kollegat tarkisti kaikki omat tilinsä vastaavan varalta.

Koska maito oli jo kaatunut pöydälle ja budjetti kaikesta huolimatta kunnossa (ihme kyllä), jatkettiin vaan olemista, elämistä ja kuluttamista ihan normaalisti.

Onneksi joku pieni vainoharhaisuus kuitenkin vielä jäi itämään ja olen edellä mainitun tapauksen jälkeen käynyt tilitapahtumia läpi useammin kuin ennen. Tavallaan se uurastus palkittiin. Viime viikolla tilille oli ilmestynyt usealla sadalla eurolla katevarauksia - pankkikorttia ei kuitenkaan oltu käytetty viikkoon. Pikainen yhteys pankkiin ja mikä yllätys: vaimon pankkikortti oli kopioitu ja yhden yön aikana oli tehty lukematon määrä pieniä verkko-ostoksia. Kun sanon lukematon, niin todellakin tarkoitan sitä.

Kortti on nyt jo suljettu, mutta katevarauksia roikkuu edelleen tilillä. Tähän mennessä olen laskenut yli 200 tapahtumaa, jotka on summaltaan 00,90e - 14,99e. Yhteensä näistäkin taas muodostuu miellyttävä summa. Hyvä, että joku on keksinyt tällaisen iisin tienaamistavan itselleen. Surkeaa sattumaa, että vastaava tilanne saavuttaa tämän saman talouden nyt jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä.

Niinkään en sure menetettyä valuuttaa - sehän on vain rahaa - vaan sitä vaivaa ja menetettyä aikaa. Tietenkin tässä elämänvaiheessa tämä ei olisi voinut sattua huonompaan aikaan. Hedelmöityshoidot naisparille ei muutenkaan ole ilmaisia ja niihin on säästetty jo jokunen tovi, niin nämä ylimääräiset "menot"... 

Toinen rikosilmoitus odottaa tekijäänsä: vielä ei olla voitu ilmoitusta tehdä, kun tarkka varastettu summa on edelleen hämärän peitossa. Odotellaan että katevaraukset lähtee, vie rahat mukanaan ja saadaan laskettua todellinen euromäärä. Tämän lisäksi pankki odottelee oikaisuvaatimusta näiden rahojen mahdollisesta korvaamisesta. Puhumattakaan lukuisista hetkistä puhelinneuvotteluissa pankin kanssa: asuntolainan lyhennys, uuden pankkikortin tilaaminen, mahdollisen uuden pankkitilin avaaminen, kaiken rahaliikenteen uudelleenohjaaminen...

Ihmiset on niin epäreiluja. Koskaan, siis en todellakaan koskaan, ole voinut ymmärtää miksi pitää viedä toisen omaa. Se kaikki mielipaha, vaiva ja ennenkaikkea turvattomuuden tunne. Se on kaikki aikaansaannosta siitä, että joku käyttää muiden rahoja. Miksi?

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Moi kevät!

Rakastan kevättä! 

Siitäkin huolimatta, että koira on muutaman kuukauden ajan ihan rapainen ja märkä jokaisen lenkin jälkeen. 
Siitäkin huolimatta, että sukat kastuu ulkoillessa.
Siitäkin huolimatta, että joka toinen päivä on kylmä kun pakastimessa, ja ne loput päivät paahtaa sut hengiltä.

Rakastan kevättä, koska tervetuloa aurinko, vihreät nurmet, hymyilevät kasvot kaupungilla, pidentyneet valoisat tunnit, lintujen laulu ja aurinkolasit.

En voi väittää vihaavani talvea, mutta se kylmyys, tuuli ja pakkanen on ihan lamaannuttavaa. Ulos lähteminen kestää pari tuntia, kun yrittää pukea päälleen kaikki omistamansa vaatekappaleet: ihan vain siksi, että tarkenee viedä roskat ulos. Liikaa lunta ja liian valkoista. Silmiä särkee kun aurinko heijastuu hangesta. Sydäntä särkee, kun viimeksi on nähnyt auringonsäteet ja valon viikko sitten.

Kevät on ihmisen aikaa (tai ainakin mun) ! Kaikki uudistuu, odotetaan kesälomaa ja aurinkoa. Lämpöä. Tästä keväästä ja kesästä tulee paras ikinä. Ajattelen näin joka vuosi. Enkä kertaakaan ole pettynyt.

Mitä vuodenaikaa sä fanitat?