Beibillä oli ristiäiset kun hän oli kuusiviikkoinen. En osaa sanoa miksi, mutta jostain syystä meille oli tärkeää kastaa lapsi seurakunnan jäseneksi. Vaimon kanssa kuulumme molemmat kirkkoon, vaikkei vakituisia kävijöitä jumalanpalveluksissa ja muissa touhuissa ollakaan.
Lapsen syntymän jälkeen soitimme seurakuntatoimistoon sopiaksemme ristiäisistä. Vaimo kertoi heti puhelun alussa, että lapsella on kaksi äitiä. Ajateltiin, että on kaikkien kannalta reilua jos perhekuviot on tiedossa jo etukäteen. Näin toivottavasti vältetään kiusalliset tilanteet. Ja hei - me saatiinkin ihan huikea ristiäispappi! Hän on aktiivisesti mukana nuorten seksuaalivähemmistöjen tapahtumissa. Ja hän oli myös kovin kiinnostunut, kuinka meidän perheeseen on muualla suhtauduttu. (Hyvin.)
Tapaaminen papin kanssa sujui tosi hyvin. Hän oli sopivasti rento ja keskustelu oli helppoa. Joskaan en ole koskaan kokenut kovin luontevana, että tuntematon henkilö istuskelee meidän olohuoneessa kahvia juoden ja rupatellen, haha.
Lapsi sai kolme etunimeä. Väestörekisterin mukaan hän on kuudes ensimmäisen nimensä edustaja viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhteensä nimeä on annettu alle 61. Nimi on suomalainen, helposti lausuttavissa ja meistä maailman kaunein nimi. Keskimmäisen nimensä beibi sai meidän molempien suurimmalta idolilta - mun mummolta. Tämä nimi on perinteinen, vanha ja kaunis nimi. Kolmannella nimellä sidottiin nimet yhteen kauniisti soljuvaksi yhdistelmäksi. Nimi on kokonaisuutena kaunis, pehmeä ja niin paljon tunteita herättävä. Meidän antama nimi, meidän täydelliselle tyttärelle.
Ristiäiset pidettiin meillä kotona. Allekirjoittanut sai varmasti useampiakin harmaita hiuksia, kun etukäteen stressasin mihin se vierasmäärä meillä oikein mahtuu. Ei ollut kerta tai kaksi, kun pakotin vierailulla olevia ystäviä seisomaan pitkin olohuonetta ja vaihtamaan paikkaa käskystä, jotta voin laskeskella ja testailla mahtuuko meille oikeasti se reilu parikymmentä ihmistä. Joo, kyllä meille mahtui.
Saatiin todella paljon apua ristiäisjärjestelyjä varten! Mun äidiltä lainattiin pari pitkää penkkiä lisäistumapaikoiksi, jotka mun veljet ystävällisesti meille kuljetti. Ristiäispäivälle keittiöapua saatiin mun lapsuuden perheen perhetutulta, joka on ollut apuna käytännössä kaikissa meidän tärkeissä juhlissa. Leipomisiin saatiin apua molempien äideiltä, vaimon siskolta ja meidän ystävältä. Vaimon kanssa yhteistyöllä tehtiin itse täytekakku - joka oli taivaallisen H Y V Ä Ä ! Naked cake, sisällä puolukoita, vaniljarahkaa ja kermaa. Vaikka itse sanonkin, meidän ristiäskakku oli paitsi hyvää, myös niin kaunis!
Kummeja beibi sai seitsemän. Joo kyllä, seitsemän. Vaikka kuinka yritettiin tiivistää ja rajata, ei yksinkertaisesti pystytty enää tiputtamaan ketään kummeista pois. Kaikki on meille supertärkeitä tyyppejä, ja jokaisen kummin sydämeen on meidän pieni tehnyt jo oman tilan. Mä itse mietin pitkään onko seitsemän kummia ihan yliampuvaa (kyllä on) ja liikaa. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että mitä väliä.
Ristiäiset meni ylipäänsä todella hyvin. Kaikki meille tärkeät ihmiset pääsi paikalle ja tunnelma oli rento, kuten toivottiinkin. Vaimo oli kaunis, lapsi suloinen ja meidän pieni perhe ihan täydellinen. Koirakin sai tilaisuuden ajaksi hoitopaikan samassa talossa asuvalta naapurin mummolta - molemmat osapuolet taisi olla yhtä innoissaan kyläilystä. En voi käsittää, miten paljon upeita ihmisiä meidän elämässä on! Paitsi vauvasta haltioissaan olevat naapurit, myös meidän perheet ja suku ja ystävät. Vitsi, miten etuoikeutettu olo.
