Me kaks ja se ii vee äf

Kohti ääretöntä ja sen yli! Kuvaa mun fiilistä nyt, kun IVF-hoidon suunnittelukäynnistä on pari päivää aikaa. 

Ylipäänsä käynnistä jäi tosi hyvä fiilis. Lääkäri kävi läpi hoidonkulkua ja siihen liitettäviä hormonilääkityksiä. Tuntui selkeältä. Ainakin kuvittelin ymmärtäväni mistä siinä puhuttiin, mikä oli homman nimi ja mitä tää kaikki nyt oikeasti tarkoittaa. 

Tiivistettynä siis lääketieteen avulla pyritään kypsyttämään yhden munasolun sijasta useita munasoluja, jotka kerätään ultraääniohjatussa punktiossa. Niitä kasvatellaan maljoissa ja lisätään pestyjä siittiöitä joukkoon. Seurataan mahdollista hedelmöittymistä ja toivon mukaan päästään siirtämään hedelmöittynyt kaveri, eli alkio, kohtuun. Loput hedelmöittyneet alkiot pakastetaan mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Päällimmäisenä käynnistä jäi kuitenkin mieleen se melko massiivinen määrä niitä lääkkeitä, joista osalla kiihdytetään munasolujen kypsymistä, jollakin jarrutellaan ovulaatiota ja vielä muutama valmiste joita en nyt oikeastaan muista. Puhumattakaan siitä, että tietäisin mitä niillä tehdään. Onneksi hoidon aikana on useita ultrauksia, joiden mukaan lääkäri määrää seuraavien lääkkeiden käytön aloituksen ja ohjeistaa käytön sen ultratilanteen mukaan. Joten kaikkia lääkkeitä ei edes tarvitse muistaa. Ja klinikalle on onneksi aina luvallista soittaa ja kysellä vähän tyhmiäkin kysymyksiä.

Tuntuu villiltä, että me ollaan nyt oikeasti matkalla kohti koeputkihedelmöitystä. Tämä ei ollut se reitti, jota ajattelin meidän kulkevan kun pyritään perustamaan perhe. Toimenpiteenä IVF on kuitenkin aika paljon rankempi kokemus, kuin inseminaatio. Alkion siirto ei ole juurikaan inssiä kummempi,  vaan tässä hoidossa se mietityttävin juttu on se punktio. Punktion jälkeen "saa" sairauslomaa yhdestä kolmeen päivään, ja muiden kommentteja lueskelemalla olen ymmärtänyt, että se parin päivän sairausloma on kyllä ihan paikallaankin. 

Tässä me nyt kuitenkin ollaan. Hyvillä mielin!

Mikä jännittävintä; tällä hetkellä eletään suunnilleen kierron puoliväliä, joten koko ruletti polkaistaan käyntiin parin viikon kuluttua. Huikeeta!

Kohti IVF:ää

IVF-hoitoa varten on varattu kolme kertaa suunnittelukäynti. Kaksi ensimmäistä peruttiin, kun vaimoa piinannut ikuinen flunssa ei millään alkanut hellittää. Töihin paluu on kuitenkin sairastelun jälkeen sujunut ihan hyvin, tauti ei ole uusinut ja ensi viikolla vihdoinkin päästään suunnittelemaan uutta hoitoa.

Sillä välin keskityn selviytymään hengissä ihan järkyttävän työputken keskellä. 

In vitro fertilization

Puhuttiin lääkärin kanssa jo kuudennen inseminaation jälkeen, että oltaisiin lähiaikoina halukkaita siirtymään koeputkihedelmöitykseen. Päätös on koko ajan ollut meidän ja ainakin tuntuu että hoitava lääkäri on ollut kannustavassa mielessä mukana meidän päätöksissä.

Alunperin kuusi inseminaatiota kuulosti niin paljolta, että ajateltiin sitä meidän ehdottomaksi inssikatoksi. Loppujen lopuksi haluttiin kuitenkin antaa vielä lääketieteen avulla buustatuille insseille mahdollisuus ja sen vuoksi päädyttiin niitä tekemään kaksi. Ja ehkä myös sen vuoksi, että inseminaatio on aika kevyttä hommaa IVF:n verrattuna.

Jo ennen kahdeksatta inseminaatiota puhuttiin lääkärin kanssa, että ellei toivottua tulosta tule, niin seuraavaksi tehdään IVF. Numero kahdeksan taputeltiinkin päätökseen muutama päivä sitten. Eikä tulos ikävä kyllä ollut se toivottu. Kaikkinensa koko inseminaatio oli iso farssi; lähdettäneen liikkeelle hieman väärällä ajoituksella ja sen jälkeen kerätyllä tautien kirjolla. Melko yllättävää, miten isolta pettymys voi siitäkin huolimatta tuntua, että siihen on varauduttu lähes koko kahden viikon piinapäivien ajan.

Pessimisti ei pety: sen vuoksi päädyttiin varaamaan suunnittelukäynti IVF-hoitoa varten jo ennen negatiivista raskaustestiä viimeisestä inseminaatiosta. Suunnittelukäynti on ihan piakkon tulossa ja jää nähtäväksi missä kohtaa kierto silloin pyörii. Toivotaan kovasti, että päästäisiin heti seuraavasta kierrosta IVF:n pariin! 

Oon aiemminkin jo sanonut, etten koskaan uskonut miten pitkä tästä projektista voi tulla, tai kuinka kalliiksi se voi käydä. Oon kuitenkin tosi yllättynyt siitä, miten toiveikas kaikesta ärsytyksestä ja harmituksesta huolimatta voin edelleen olla. Jokainen negatiivinen raskaustesti on toki ollut melko sitkeä piikki arsessa, mutta niistäkin lukuisista piikeistä huolimatta uskon vieläkin siihen, että me onnistutaan.

Sitäpaitsi, jos ei muuta hyvää, olen aina ollut melko kiinnostunut biologiasta, joten tämä matka IVF:n parissa tuntuu todella mielenkiintoiselta! Harmi tietenkin, että tämän biologian kurssin kliinisen kokeen koekaniinina on mun vaimo. Haha.