Vuorotyöläisten ja klinikan aikataulujen yhdistäminen on välillä tuntunut ihan toivottomalta touhulta. On ollut aika vaikea saada klinikalle aikoja, jotka saadaan solutettua meidän muuhun elämään. Vaimo on joutunut vaihtelemaan työvuoroja aika paljon - kiitos ystävällisten kollegoiden jotka on olleet valmiita vaihtamaan lyhyelläkin varoitusajalla. Tästäkin huolimatta vastaanottoaikojen saanti on ollut aika nihkeää. Toistaiseksi joku rako on klinikalta meille aina löytynyt, ja yhdelle käynnille puhelun vastaanottaja keksi meille ylimääräisen ajan, kun ei mitään ollut annettavissa.
Yhteen suuntaan matka kestää noin 1½ tuntia, kun siihen on varattu siirtymäajat juna-asemalle ja toisessa päässä asemalta klinikalle. Kolme tuntia matkoja ja epäsäännölliset työajat tekee sen, ettei pystytä ottamaan vastaan ihan mitä tahansa aikaa. Ensi viikon mahdollinen inseminaatio roikkuu hyvinkin kevyen hiuksen varassa - meidän työvuorot (varsinkin vaimon) ensi viikolla on aika tiukat ja muutenkin maailman typerimpään aikaan päivästä. En siis pidä suurtakaan toivoa yllä, että sopiva aika löytyy. Toki joskus kierto vaan menee ohi, mutta olisihan se hauskaa jos se ei johtuisi ainakaan aikatauluongelmista.
Keskiviikkona käytiin siis munanjohtimien aukiolotutkimuksessa. Kaikki kunnossa, johtimet auki. Vaimon mukaan tutkimus ei tehnyt kipeää, mutta voi tsiisus sitä hartiasärkyä, joka sitä seurasi. Onneksi se oli melko lyhytkestoinen kipu ja jo seuraavana aamuna täysin poissa. Vatsa kuulemma aristi pari päivää ja oli kyllä kieltämättä jopa mun silmille reilusti turvoksissakin. Mun mielestä jokainen käynti, joka voi sattua tai jonka jälkeen voi olla epämukava olo ajan X - ne käynnit on ihan surkeita. Ikävä katsella vierestä sitä, mitä toinen ja sen kroppa käy läpi. Vaikkakin sisältä lämmittää, että vaimo on valmis tuohon kaikkeen, meidän lapsen vuoksi.
Jatketaan vielä inseminaatioilla yritystä. Ensimmäinen yritys oli lähinnä täysi farssi ja tehtiin tyystin väärään aikaan, joten sitä ei ehkä kannata edes laskea yritykseksi. Koska kaikki tuntuu olevan fyysisesti kunnossa, eikä mikään osoita että raskaus ei voisi alkaa, on vielä järkevää antaa inseminaatioille mahdollisuus. Ja toki, vaikka mua jo turhauttaakin ne tulosta tuottamattomat yritykset, ei niitä inssejä vielä ole montaa tehtykään. Pitäisi malttaa mielensä ja jaksaa odottaa. Lähinnä kysymys mun mielestä nyt, terveisin kärsimätön!
Huh, onneksi me ollaan kovia aikatauluttamaan elämää muutenkin, niin tää kiertojen mukaan eläminen ja aikataulujen yhteensopivuuden pyörittely tuntuu ihan normaalilta. Neljä työpäivää ennen kesälomaa, ja se koko kesäloma on jo päiväkohtaisesti aikataulutettu, haha. Toivotaan lomalta myös aikaa vain oleilla ja nauttia kiireettömyydestä, mutta ollaan aika tarkkaan tosiaan mietitty missä ollaan minäkin päivänä. Pääasia, että joka päivä ollaan lomalla.
