Näin putkiremontin myötä ollaan koiran kanssa löydetty ihan uusia ulottuvuuksia meidän asuinalueesta! Asutaan muutaman minuutin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta, mutta talon nurkalta lähtee kuitenkin kunnan luontopolku! Metsäreittejä/luontopolkuja/pururatoja löytyy parin minuutin kävelymatkan päästä yhteensä neljä. Sen lisäksi matkustajasatama upeine puistoineen ja rantateineen on sekin lyhyn matkan päässä. Kun joka aamu herää kahtakymmentä yli seitsemän siihen, että naapuriasunnon kylpyhuonetta piikataan (oon melko varma että tää on oikea sana) auki; on ihan super rentouttavaa haistella järvellä tuulta ja kuunnella metsässä pelkästään lintuja.
Meidän uusi vakiolenkki kulkee puiston halki sinne satamaan, jossa saa näppärästi uitettua tuon pohjavillaisen koiran. Rantateitä pitkin päästään lopulta lenkin kruunaavalle metsäpolulle! Joka lopulta johdattaa meidän ihan tähän talon tontin laidalle. Asuntoa ostaessa ei oltu tietoisia näistä kaikista mahdollisuuksista, jotka oikeestaan on koiranomistajan unelma. Ollaan asuttu tässä yli kaksi vuotta, mutta silti tuntuu että nää ympäristöt tarjoaa koko ajan uusia mahdollisuuksia.
En oikeastaan koskaan tiennyt olevani ulkoilmaihminen. Näin iän karttuessa, haha, olen alkanut löytää uusia ulottuvuuksia myös itsestäni! Yleensä lenkille lähden kuulokkeet korvissa, muuta viimeistään puolivälissä nappaan napit korvista pois ja vain nautin luonnon äänistä. Mua ei haittaa liikenteen äänet, ja oikeastaan nautin niistäkin, mutta nyt vihdoin alan ymmärtää sitä sanontaa, että sielu lepää. Metsässä on ihan hiljaista: paitsi lintujen laulu ja joku lehtien havina. Note to self: tää lähimetsä on kylläkin havumetsää, mutta lehtien havina kuulosti jotenkin runollisemmalta.
Ehkä tulevaisuudessa meillä on oma piha, mutta siihen asti aion nauttia täysin rinnoin tän alueen tarjoamista mahdollisuuksista. Ja sisustaa parvekkeen mahdollisimman vihreäksi ja kutsua sitä takapihaksi. Haaveilen salaa nurmikosta parvekkeella - edes tekonurmen palasta jossain nurkassa..! Tämän päivän agendana on hankkia joku muratti, jota alan kasvattaa parvekkeen seinää pitkin ja kuvittelen, että siinä on mun takapihan viherseinä. Harkitsen myös koivupölliä tasoksi; ihan kahvikupin kokoinen riittää! Täytynee myös löytää muutama kuivunut oksankäppyrä vielä lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!