Numero 8

Kahdeksas inseminaatio tehtiin aikataulun mukaisesti. Aiemmin ultraäänessä kaikki näytti hyvältä! Tähänkin kiertoon käytettiin alkuun Letrozolia vähän kasvattamaan muniksia ja Ovitrellella ajoitettiin inseminaatio, kun ovulaatiotestiin ei vielä siihen mennessä tarpeeksi viivoja saatu. 

Inssiin mentäessä ovulaatio oli jo tapahtunut. Miten se kuulostaakin niin huonolta, kun lääkäri sanoo ääneen että "toivottavasti ei olla liian myöhässä"? Sitä mekin joka tapauksessa toivottiin! Inseminaatio sujui hyvin; kivuttomasti ja nopeasti ja hyvä määrä hienosti uivia kavereita saateltiin matkalle. Eli moi vaan, kahden viikon piinapäivät.

Kaikenkaikkiaan ajoitus olikin sitten ehkä maailman huonoin. En tiedä mitä merkitystä sillä käytännössä on, mutta toiveet tämän inssin suhteen ei olleet kovin korkeat, kun vaimo sairastui oikeestaan heti sen jälkeen. Melko massiivinen vatsatauti, jossa kuume huiteli 39 asteessa - ja heti perään vielä kovaa kuumetta ylläpitävä flunssa. En ole koskaan nähnyt vaimoa niin kipeänä, että se nukahtaa käytännössä kesken lauseen. 

Positiivista toisen ollessa kipeänä, on se, ettei ajankulua tai tehtyä inseminaatio tullut juuri mietittyä. Vielä alkuviikostakin vaimolla oli reilusti lämpöä, mutta nyt onneksi näyttää jo siltä, että elämä voittaa!

Tänään aamulla raskaustesti oli tyylipuhtaan negatiivinen. Ärsyttää.

Viides inseminaatio

Viimeisin inseminaatio tehtiin noin viikko sitten. Taitaa olla jo viides. Alkuun piinapäivät sujui leppoisasti, kun laitettiin työviikkoja pakettiin ja ruvettiin lomalle! Viimeiset kesälomapäivät menossa ja alkuviikosta palataan taas arkeen ja töihin. 

Klinikan lääkärin kanssa hieman päivitettiin suunnitelmia viimeisimmän käynnin yhteydessä. Jos tästä ei tärppää, niin mennään eteenpäin vielä yhden inssin muodossa ja sen jälkeen tarvittaessa hiotaan suunnitelmia. Lääkkeellinen apu ei sinänsä ole tarpeen, kun kaikki toimii niin kuin pitääkin. Ja mielellään pidetäänkin tämä mahdollisuuksien mukaan luomuna. Niin luomuna kuin nyt naisparin lapsen hankintaa voi pitääkään. Haha. 

Jatkuva odottaminen on rasittavaa. Vaikka toisaalta raskauden alkaessa vasta saakin alkaa odottaa ajan kulumista. Toisaalta, joka päivä ei jakseta edes ajatella näitä kuuluisia piinapäiviä. Tavallaan ne kuuluu jo niin vahvasti arkeen. Odotetaan tulosta kuitenkin sormet hiukan ristissä. Sillä aikaa perehdytään loman pyörteissä hyvän ruuan syömiseen. Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa. 

Ovulaatiotestit?

Tovin kuluttua pitäisi alkaa tikuttamaan ja etsimään ovulaatiota, seuraavaa inseminaatiota varten. Tähän asti ollaan käytetty klinikalta ostettavia testejä - niitä on ollut mukavan helppo napata käynnin yhteydessä mukaan tarvittava määrä. Kuun alussa se klinikkakäynti kuitenkin jäi, enkä oikeestaan edes tiedä miksi oltaisiin ostettu testejä silloin kun inssi on vasta tehty, ja nyt ne testit on kotona loppu. Pääkaupunkiin ei meillä ole lähiaikoina muuten mitään asiaa, joten tuntuu kohtalaisen turhalta tehdä reissu sinne vain niiden ovulaatiotestien takia, kun niitä muualtakin on saatavissa.

Klinikan testit on meillä osoittautuneet luotettaviksi ja hyvin pitäneet paikkaansa. Mutta mitä testiä nyt kannattaisi käyttää? Ei haluttaisi vaihtaa testin merkkiä nyt, kun kerran edellinen on toiminut. Vaan olosuhteiden pakosta; mitä ovulaatiotestejä te muut olette käyttäneet? Hyväksi havaittu riittää, hinnalla ei nyt niin väliä, jos ko. testit saa jostain helposti käsiinsä. Eli esim. apteekista, haha. Omasta mukavuudesta ja helppoudesta kannattaa joskus ehkä vähän maksaakin, ja just nyt en jaksaisi haalia välineitä ympäriinsä.

Edellisessä postauksessa ajattelin että nyt ollaan ihan kunnolla lomalla, eikä mietitä meneillään olevaa lapsiprojektia - keskitytään vaan lomaan, rentoutumiseen ja toisiimme. Sinänsä siinä hyvin onnistuttiinkin kyllä. Oltiin reilut kaksi viikkoa reissussa, josta kotiuduttiin eilen tänne kotikaupunkiin mun äidin luo. Putkiremontti kestänee vielä kolmisen viikkoa, joten evakossa ollaan edelleen. Yhtä kaikki lomalta "kotiin" paluu oli ihanaa. Oltiin koko eilinen päivä molemmat aika uuvuksissa. Vietettiin ihanaa aikaa sukulaisten kanssa, nautittiin 2kk ikäisestä tuoreesta kummitytöstä isosiskoineen, sekä vietettiin 8veen kanssa kylpylälomaa kolmestaan! Loma on <3.

Kaikesta ihanasta ja touhun täyttämistä päivistä huolimatta, on tämä projekti pyörinyt koko ajan ajatuksissa vähintäänkin taustalla. Koko ajan odottaa, että päästään uudelle yritykselle. Samaan aikaan takaraivossa melkein jopa pelottaa, että seuraavakin kierto menee ohi aikatauluongelmien vuoksi. Asiaa ei nyt ainakaan auta se, että loman jälkeen vaimon työpaikalla alkaa päivystysaika, joka tarkoittaa entistä erikoisempia työvuoroja sekä tuntematonta pomoa heinäkuun ajaksi. Uudet, ennestään tuntemattomat työkaverit ei myöskään helpota vuorojen vaihtoa. Omille työkavereilleen vaimo on kertonu meidän klinikan vierailuista, ja kollegat ovatkin olleet tosi ihanasti vaihtamassa vuoroja aina tarpeen mukaan. Lyhyelläkin varoitusajalla!

Tykkään murehtia Murehdin asioita aina jo etukäteen ja sillä aiheutan lähinnä harmaita hiuksia itselleni. Vaimo on huomattavasti lungimpi. "Odotetaan nyt vaan rauhassa ja mietitään sitten kun on sen aika." Näin on tehtävä. Vaikka keväällä tuntui että koko elämä on pyörinyt joko inseminaatioiden odottamisessa tai piinapäivien loppumista odottaessa, nyt tuntuu lähes kutittavan vatsan pohjassa, että päästään pian palaamaan normaaliin rytmiin yrityksen parissa!

Inseminaatio III

Odottavan aika on pitkä. Nyt ne piinapäivät vasta taas alkaa. Hengitä syvään, pidä seuraavat kaksi viikkoa täynnä puuhaa. Ja odota.

Onneksi nyt saa olla töissä ihan urakalla! Lauantaina koittaa myös pienet juhlat työkavereiden kesken, jonne mun ihastuttava vaimoni on lupautunut mua kuljettamaan. Kesän aloittajaiset - tervetuloa kesä!

Ps. Enää kuukausi kesälomaan.

Kuinka paljon meidän lapsi saa maksaa?

Tässä matkan varrella olen miettinyt paljon projektin hintalappua; en pelkästään rahallista, mutta psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Olen muutenkin siinä suhteessa melko pedantti ihminen, että tykkään seurata raha-asioita tarkkaan. Ennen kaikkea niitä menoja. Siispä olen jokaisen lapsi-projektiin liittyvän maksun merkinnyt ylös ja seurannut luvun kehittymistä. Toistaiseksi ihan maltillisin mielin, vaikkakin summa hilaa itseään hiljalleen melko muhkeisiin lukemiin.

Mutta. Kuinka paljon meidän lapsi saa maksaa? Pohdittiin tänään asiaa vaimon kanssa, oikeastaan pääsemättä mihinkään kovin kunnolliseen lopputulokseen. Ehkä sitä ei vielä tarvitse aivan adekvaatisti ja sitovasti tietääkään, mutta kuitenkin nämä on mun mielestä asioita, joita pitäisi miettiä.

Perheen perustamiseksi on niin monia reittejä. Ehkä lähtökohtaisesti jo parisuhteen muodosta riippuen, fyysiset rajoitteet huomioiden, sekä pelkästään pariskunnan/henkilön mieltymykset ajatellen. Me koettiin meille oikeaksi ratkaisuksi inseminaatio klinikalla. Osittain sen tietynlaisen vaivattomuuden vuoksi: joku muu laskee ja kertoo koska tikutellaan ovulaatiota. Toisaalta myös puhtaasti sen fiiliksen vuoksi; että tää klinikkainssi sopii meille.

Vaimo on perusterve, fyysisesti hyväkuntoinen, nuori - edellytykset raskautumiselle pitäisi olla kunnossa, ellei toisin todisteta. Sekään ei silti takaa, että klinikalla ammattilaisten toimesta suoritettu inseminaatio ja lähtökohtaisesti "sopiva" raskautuja saisivat raskauden helposti alkuun. Jokainen käynti luonnollisestikin maksaa. Tapani mukaisesti olen tutkinut (lähinnä blogeista) toteutuneita kustannuksia siihen asti, että raskaus on alkanut. Sitä varten on säästetty, koska kustannukset on olleet jollain tapaa tiedossa.

No jos ei se raskaus vaan onnistu? Kuinka moneen yritykseen meillä on varaa nyt? Käytännössä omalle (mahdolliselle) lapselle on olemassa jokin hintalappu; olkoon kyse fyysisestä tai psyykkisestä hinnasta. Joku rajapyykki, jonka ylitse ei olla valmiita menemään - kuinka pitkälle ollaan henkisesti valmiita tätä matkaa kulkemaan? Ajatukset voi, ja saa, elää projektin edetessä.

Koko hoito ei ole kuitenkaan pelkästään rahasta kiinni. Tarvittaessa pidetään taukoa ja säästetään lisää. Nyt jo hyvän tovin elämä on jollain tasolla pyörinyt kehää tän projektin ympärillä. Se alkaa jo nyt olla vähän raskasta. Ei sillä, ettei lapsen saaminen muutenkin olisi iso muutos elämässä, mutta kuinka turhauttavaa kun arki aikataulutetaan sen lapsen tekemisen ympärille. Kuinka kauan henkiset kantimet kestää?

Vasta kaksi yritystä takana. Vaikka kuinka valmistautuu projektiin mielestään hyvin ja kuvittelee tietävänsä mitä odottaa, niin tuli silti jotenkin yllätyksenä, millaista tää oikeasti on. Aiemman tekstin kommentissa sanottiinkin, että yllättävästi toinen negatiivinen tulos tuntuu jo huomattavasti tympeämmältä, kuin se ensimmäinen. Jospa kolmas kerta toden sanoo!

//edit. täsmennetty hieman