Tänään oli jännittävä päivä, sillä paitsi että oltiin rakenneultrassa, on myös raskauden puoliväli saavutettu! Huikeaa! En voi uskoa, miten nopeasti aika kuluu. Vastahan koko alkionsiirto tehtiin ja vielä vähemmän aikaa on siitä positiivisesta raskaustestistä.
Jännitin rakenneultraa aika paljon. Varsinkin tää viimeinen viikko ennen ultraa oli aika tuskaisa. En tietenkään ajatellut mahdollisia tuloksia koko ajan, mutta aina kun tuli mieleen kuuluisa "entä jos..." niin olo oli lähes ahdistunut. Pessimisti ei pety?
Rakenneultra on kuitenkin nyt onneksi takana. Ja mikä vieläkin huojentavampaa, kaikki oli kuten kuuluukin! Kaikki tarvittavat rakenteet löytyi ja näytti siltä miltä pitääkin. Istukka on kohdun etuseinässä kiinni, joten ensimmäisiä potkuja saanemme vielä edelleen hieman odotella. Beibi kasvaa kuitenkin keskikäyrällä ja vastaa hyvin viikkoja. Painoa on nyt 330 grammaa. Niin pieni, mutta silti jo niin iso!
Ultrassa hieman säikäytti, kun kätilö halusi jotain tummia länttejä näyttää vielä lääkärille tarkemmin. Kätilö sanoi kyllä heti, ettei ole mitään hälyyttävää, mutta hän haluaa että lääkäri vielä tarkistaa asian kuitenkin. Onneksi lääkäri pääsi jo muutaman minuutin kuluttua hollille, niin ei tarvinnut jäädä odottelemaan ensi viikkoa ja uutta kontrollia. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Tummat läntit oli siis suolenmutkia, jotka jostain syystä näkyi hieman korostuneesti ultrassa. Hyvä näin.
Beibi ei ollut kovinkaan kiinnostunut poseeraamaan, joten kovin hyviä kuvia ei tyypistä nyt saatu mukaan. Pääasia kuitenkin että kaikki oli hyvin! Kuvista mun lemppari oli kuitenkin jalka. Ultrakuvassa ei tosiaankaan ole mitään muuta, kuin hieman säärtä ja jalkaterä. Mutta miettikääpä miten hieno se jalkaterä on! Meidän vauvan oma.
Vaikka kädet tyypillä olikin lähes koko ultrauksen ajan kasvoilla, niin melko auliisti hän kuitenkin itseään kuvautti muista kulmista. Meidän vauva on tyttö.
Heh. Meidän vauva. En kestä!
