lauantai 25. helmikuuta 2017

Stressi, stressimpi, minä

Me aloitettiin tämä projekti yhdessä ja molemmat yhtämielisinä siitä, että edetään rauhassa. Pyritään saamaan aikaiseksi jotain loppuelämän kestävää, meidän perhe, joten haluttiin jatkaa normaalia elämää myös sen ohessa. Ei turhaa kiirettä ja stressiä aikatauluista, niiden toteutumisesta tai ylipäänsä projektin etenemisestä.

Nyt asian alullepanosta on puoli vuotta, ja aletaan olemaan todella lähellä ylipäänsä ensimmäistä inseminaatiota. Ollaan molemmat saatu aikaa rauhassa totutella ajatukseen meistä perheenä. Ollaan pikkuhiljaa mietitty mitä hankintoja tulevaisuudessa täytyy tehdä, mietiskelty etukäteen vähän nimiä ja minkälaisia vanhempia me halutaan olla. Pikkutarkkana piipittäjänä olen itse käynyt läpi meidän nykyistä rahatilannetta, sekä sitä, miten se tulevaisuudessa tulee muuttumaan. Tukiverkko, meidän perheen dynamiikka ja arvot on olleet lähes päivittäin jossain määrin puheenaiheena. Koen, että ollaan alettu hyvin valmistautua siihen, että meitä toivon mukaan on tulevaisuudessa yksi enemmän.

Ei stressiä. Ei kiirettä.

Käytännössä kuitenkin huomaan, että projekti on koko ajan takaraivossa ja jollain tasolla ajatuksissa mukana. Tietenkin. Ikävä kyllä huomaan itsessäni myös sen stressin, jota pyrittiin tällä verkkaisella aikataululla välttämään. Rehellisesti sanoen; oon todella vittumainen väsyneenä ja stressaantuneena. Oikeastaan säälittää vaimo, joka sen kaiken kiukutteluna purkautuvan stressin ottaa vastaan.

Koska elämä ei ole pelkkää rahanmenoa, kiirettä ja sitä stressiä, niin tässä muutama asia joista tulen onnelliseksi:

  • hyvä ruoka! Söin tänään ihan täydellisen aterian alkupaloista jälkiruokaan asti
  • edelliseen liittyen hyvä seura: anoppi miehensä kanssa on meillä vierailulla muutaman päivän kisaturisteina. Tähän samaan kohtaan mun ikuinen suosikki: vaimo
  • tällaiset rauhalliset iltapäivät kotisohvalla. Hiljaisuus. Sopivasti levollinen olo lounaan jälkeen
  • ennen kaikkea oon superiloinen meidän uudistuneesta vaatehuoneesta: well hello storage! Pientä pintojen siloittelua (väärän värisen) maalin kanssa ja uusien hyllyjen asentaminen. Vaatehuoneen funktio entisellään jäi meille hieman epäselväksi - kaksi hyllyä koko vaatehuoneessa ja that's it. Kuulostaa käytännölliseltä?

Mitä tarkemmin sitä miettii, sitä enemmän elämästä löytää pieniä iloja. Onnellisuus ei ole pelkästään aineellista (vaikka mä tiedänkin tasan tarkkaan mm. millaiset vaunut haluaisin!), vaan mielentila. Kunpa sen jaksaisi muistaa myös silloin, kun väsyttää.