Mitä kuuluu?

Oho, aika menee nyt jotenkin niin nopeasti! Vietettiin viikko pohjoisessa lomaillen ja eilen palattiin takaisin kotiin. Joka kerta on kyllä ihan yhtä huikeeta, kun pääsee takaisin omaan kotiin: oma sänky, rauha ja hiljaisuus. Ja ennen kaikkea nää kiireettömät sunnuntait omalla sohvalla! Vaimon perheen luona kyläily oli ihanaaihanaa, mutta moi koti: mä oon kaivannut sua!

No. Vaimo on siis raskaana. Tänään kääntyi mittariin raskausviikko 7+0. Hullua. Tähän tilanteeseen pyrittiin niin pitkään, ja nyt se ilmeisesti on totta. Varhaisultra on ensi viikon alussa; malttamattomina odotetaan mikä tilanne siellä näkyy. Toivotaan yhtä viikkoja vastaavaa alkiota. Sormet ristissä!

Piinapäivien aikana vaimolla oli jo jonkin verran varhaisia raskausoireita, joita yritettiin vaan tahoillamme olla ajattelematta. Vatsaa nipisteli ja selkää särki useampana päivänä. Muistaakseni vaimo, päiväunien vastustaja, taisi piinapäivien aikana ottaa myös pienet päiväunet! Muutamaa päivää ennen raskaustestin tekoa olin jo melko varma että nyt on tärpännyt. Mutta koska pessimisteillä on jotenkin helpompaa vastaanottaa pettymyksiä, kun niihin on jo etukäteen valmistautunut, niin olin ihan super yllättynyt, kun raskaustestissä vaan kerta toisensa jälkeen olikin ne kaksi viivaa!

Tähän mennessä rakas päiväunien vastustaja on nukkunut jo useammat päikkärit. Osan ihan vahingossa nukahdettuaan sohvalle. Osan suorastaan suunnitelmallisesti, onnellisena peiton alla. Iltaisin uni saapuu keskimäärin minuutissa. Enkä ehkä koskaan ole nähnyt ketään niin onnellisena, kuin vaimo eilen kotimatkalla: muutaman minuutin pikapäikkärit autossa teki ilmeisesti terää, sillä vaimo heräsi niin onnellisena hymyillen.

Aamuisin herätessä vaimolla on heikko olo. Toisaalta koko ajan mieletön nälkä, mutta mikään ei oikein maistu. Kuuluisa aamupahoinvointi sijoittuu voimakkaimpana johonkin iltapäivään, mutta kestää kuitenkin käytännössä koko päivän. Kuvotus ja heikotus jatkuu nyt jo kolmatta viikkoa. Onneksi kuvotus on jäänyt siihen oloon, eikä ole tarvinut kuin kertaalleen antaa vatsan sisällön poistua. Kovinkin pahoinvoivana on kuitenkin kuulemma mukava kuulla, kuinka meidän kummankaan äiti ei ole yhteensä seitsemästä lapsesta ollut kertaakaan huonovointinen! Jos katseella voisi vahingoittaa, vaimo olisi varmasti jo tuupannut molempien äidit kumoon; kiitoksena kannustuksesta, haha.

Vaimo on aina ollut hyväkuntoinen; liikkuu paljon, enemmän tai vähemmän mielellään, mutta on kuitenkin fyysisesti aktiivinen ihminen. Huvittavaa katsoa, kuinka paljon voi muutaman askeleen ottamisesta hengästyä.  Tai ihan vaan istuessa. 

Miten meni, IVF?

Kuinka h i t a a s t i voi neljätoista päivää kulua? 

Tosi hitaasti. 

Alkionsiirrosta on nyt 16 päivää ja tällä hetkellä oikeestaan tuntuu, että se aika meni sittenkin tosi nopeasti! Pääsiäinen hieman pitkitti meidän pääsyä siihen verikokeeseen, mutta sinnekin päästiin lopulta eilen. Käytiin oman kunnan yksityisessä labrassa, niin jouduttiin odottelemaan tuloksia reilu vuorokausi. Klinikan omasta labrasta tuloksen olisi saanut saman päivän aikana.

Voin kertoa, että tää viimeinen vuorokausi oli vieläkin hitaampi, kuin sitä edeltänyt kaksi viikkoa!

Ihan täysin mulle ei auennut, minkä vuoksi alkionsiirron jälkeen täytyy vielä määrittää HCG-arvo verestä? En huomannut sitä silloin klinikan lääkäriltä kysyä. Osaako joku sanoa?

Alkionsiirron jälkeen meidän hoitava lääkäri sanoi, että voidaan halutessamme tehdä kotona raskaustesti pääsiäisen aikana. Mähän olisin luonnollisesti halunnut tehdä esimerkiksi joka päivä, haha. Onneksi vaimo on meistä se, jolla ei viiraa päässä yhtä pahasti, niin se osaa pikkusen toppuutella näitä mun mielitekojani. Jokatapauksessa me kuitenkin tehtiin kotona raskaustesti 12 päivää siirron jälkeen. 

Ja myös seuraavana päivänä. 

Ja sitä seuraavana.

Aika maagiseltahan se tuntuu, kun raskaustestiin pärähtää kontrolliviivan lisäksi toinenkin viiva. Ei haamuviiva, ei viivan paikka. Vaan sellanen ihan oikea, kunnollinen, vahva viiva.

Tänään veritestin tulokset vahvisti vielä sen, että meidän ensimmäisen IVF:n tuoresiirto tuotti toivotun tuloksen. Kaikki on vielä mahdollista, mutta hitsi vieköön, raskaus on ensimmäistä kertaa ainakin alkanut!

Alkionsiirto

Yksi hieno alkio on nyt siirretty. Odottavan aika on vaan niin pitkä! Vielä joudutaan hyvä tovi odottamaan, ennen kuin voi edes kotona tehdä raskaustestiä. Myöhemmin on joka tapauksessa luvassa vielä veritesti, joka kuuluu meidän klinikalla rutiineihin alkionsiirron jälkeen.

Munasolupunktion jälkeen aloitettiin tukilääkkeeksi Lutinus, keltarauhashormoni. Lisäksi siirron jälkeen pistettiin Gonapeptyl tukemaan alkion kiinnittymistä. En kyllä oikeastaan muista, mikä indikaatio Gonapeptylillä muuten on, mutta siitä saattaa olla hyötyä alkionsiirron jälkeen alkion kiinnittymisessä. 

Lutinus on siitä hieno valmiste, että sen sivuoireena on kaikki raskausoireet. Vaikka toisaalta, mikä tahansa raskausoire voi olla ihan normaaliakin elämää... Parhaani mukaan olen yrittänyt olla ajattelematta koko alkionsiirtoa ja sen onnistumista. Tai epäonnistumista. 

Vaimo on edelleen tosi zen. 

Game on - IVF

Nyt se on alkanut. Hormonihoidot on meillä jo kovassa vauhdissa ja vastetta on jo kertaalleen ultrassa tarkistettu. 

Taustalla tosiaan on jo melkoinen määrä niitä tulosta tuottamattomia inseminaatioita, joten tuntuukin vähintäänkin kohtuulliselta, että saadaan kelakorvaukset lääkkeistä. Ensimmäiselle apteekkireissulle suunnatessa oli sydän ihan pikkusen kallellaan, kun näytti että ensimmäinen setti lääkkeitä tulee maksamaan yli 500 euroa. Ja siinä oli siis tosiaan ehkä 1/3 tarvittavista hormoneista... ihan j ä ä t ä v ä n kallista! Onneksi kassalla saatiin yllättyä iloisesti, kun hinta olikin vain puolet ennakoidusta! Kiitos kelakorvausten.

Nyt apteekkiin on kannettu reilut 500 euroa, kun lääkkeistä kaikki kalleimmat on haettu. Jäljelle jää enää pari halvempaa settiä, joista ei ilman kelakorvaustakaan tule kuin reilut 100 euroa maksettavaa. Hurraa!

Hormonien pistäminenkin alkaa mennä jo rutiinilla. Vaimo on pistettävä ja mää olen pistäjä. Mulle se kuulostaa ihan reilulta diililtä, vaikka vähän säälittääkin vaimo, joka ottaa niitä pistoksia vastaan. Meillä käytetään Gonal-F:ää stimuloimaan folleja. Valmiste tulee käyttövalmiissa kynässä, josta se on helpompi pistää. Omassa työssä olen tottunut valmistamaan liuokset itse ja myöskin pistämään ne ruiskusta. Alkuun olinkin vähän ahdistunut (joo, koska ahdistun helposti hahaa) siitä kynästä, kun tuntui etten pysty hallitsemaan sitä pistämistä mitenkään. Nihkeimmätkin tyypit näköjään sopeutuu kaikkeen, ja nyt mä ja se kynä ollaan jo ihan tuttuja toisillemme. 

Orgalutran on nyt alkanut toisena valmisteena! Tällä jarrutellaan luonnollista ovulaatiota, joka onkin ihan järkeenkäypää, kun tarkoituksena on saada punktoimalla kerättyä munasarjoista tavaraa. Orgalutran on myöskin käyttövalmis - mutta se on sentään ruiskussa! Molemmat, Gonal-F ja Orgalutran, on ihan yhtä helppoja pistää, vaikka onkin eri tavalla pakattuja. Orgalutranin pistämisen jälkeen pistoskohta alkoi hieman punoittaa ja kirvellä/poltella. Molemmat sivuvaikutukset meni kuitenkin kohtuullisen nopeasti ohi!

Näillä lääkityksillä jatketaan vielä jokunen päivä, kunnes käydään vielä ultrassa tarkistamassa tilannetta. Seuraavan ultran jälkeen toivottavasti jo tiedetään punktiopäivä. Punktiopäivähän on vaimolle sairauslomaa ja mahdollisesti myös siitä eteenpäin pari päivää. Ei-synnyttävänä osapuolena tällaista ei mulle ole tarjolla, joten punktioon mukaan pääsy pitää vain sumplia muulla tavoin. Onneksi mulla on kuitenkin ihan mahtava esimies, joka ei nähnyt minkäänlaista ongelmaa siinä, että olen vain pois töistä sen päivän. Palkaton vapaapäivä ei tunnu ansiomenetyksenä mitään sen rinnalla, kun tiedän että saan olla vaimon vieressä toimenpiteen aikana.

Koska tää kaikki on ihan uutta; mua vähän jännittää!

Kohti IVF:ää

IVF-hoitoa varten on varattu kolme kertaa suunnittelukäynti. Kaksi ensimmäistä peruttiin, kun vaimoa piinannut ikuinen flunssa ei millään alkanut hellittää. Töihin paluu on kuitenkin sairastelun jälkeen sujunut ihan hyvin, tauti ei ole uusinut ja ensi viikolla vihdoinkin päästään suunnittelemaan uutta hoitoa.

Sillä välin keskityn selviytymään hengissä ihan järkyttävän työputken keskellä. 

Numero 8

Kahdeksas inseminaatio tehtiin aikataulun mukaisesti. Aiemmin ultraäänessä kaikki näytti hyvältä! Tähänkin kiertoon käytettiin alkuun Letrozolia vähän kasvattamaan muniksia ja Ovitrellella ajoitettiin inseminaatio, kun ovulaatiotestiin ei vielä siihen mennessä tarpeeksi viivoja saatu. 

Inssiin mentäessä ovulaatio oli jo tapahtunut. Miten se kuulostaakin niin huonolta, kun lääkäri sanoo ääneen että "toivottavasti ei olla liian myöhässä"? Sitä mekin joka tapauksessa toivottiin! Inseminaatio sujui hyvin; kivuttomasti ja nopeasti ja hyvä määrä hienosti uivia kavereita saateltiin matkalle. Eli moi vaan, kahden viikon piinapäivät.

Kaikenkaikkiaan ajoitus olikin sitten ehkä maailman huonoin. En tiedä mitä merkitystä sillä käytännössä on, mutta toiveet tämän inssin suhteen ei olleet kovin korkeat, kun vaimo sairastui oikeestaan heti sen jälkeen. Melko massiivinen vatsatauti, jossa kuume huiteli 39 asteessa - ja heti perään vielä kovaa kuumetta ylläpitävä flunssa. En ole koskaan nähnyt vaimoa niin kipeänä, että se nukahtaa käytännössä kesken lauseen. 

Positiivista toisen ollessa kipeänä, on se, ettei ajankulua tai tehtyä inseminaatio tullut juuri mietittyä. Vielä alkuviikostakin vaimolla oli reilusti lämpöä, mutta nyt onneksi näyttää jo siltä, että elämä voittaa!

Tänään aamulla raskaustesti oli tyylipuhtaan negatiivinen. Ärsyttää.

K O N K U R S S I

Me ollaan mun mielestä ihan totaalisessa konkurssissa. Oltu jo pitkään! Tällä asiallahan ei tosin ole mitään tekemistä faktan kanssa. 

Olen luonteeltani selvittäjä, niin kuin jossain aiemmassa postauksessa taisin mainitakin. Joten on melko luonnollista, että meidän lapsihaaveiden konkretisoituessa aloin ensimmäiseksi ottaa asioista selvää. Tietenkään mitenkään erityisen kattavaa selontekoa ei oikein saa tehtyä, kun käyttää pääasiallisena tietolähteenä muiden naisparien/itsellisten naisten blogeja, haha.

Hoitoon pääseminen on yksinkertaista. Puhelin kouraan ja soitto klinikalle. Itse olin tekevinäni hieman vertailevaa tutkimusta muunmuassa kokemusten pohjalta  ja kaivelemalla eri klinikoiden nettisivuja. Hinnastot tuntui ainakin silloin olevan ihan hepreaa; mun oli jotenkin t o d e l l a vaikea ymmärtää niitä, kun joihinkin oli luovutetut solut ja ultraukset laskettu inseminaation hintaan ja toisissa ihan kaikki oli eritelty. Lähinnä kokemukset oli se, jonka mukaan me lopulta valittiin klinikka! Vaikka toisaalta meidän klinikka käytännössä loppuikin, yhdistyessään toisen yksityisen praktiikan kanssa. Ja nyt kun tarkemmin miettii, oli meidän ensimmäinen hoitava lääkäri kyllä melko erikoinen. 

Mä siis tarvitsen faktoja, joiden mukaan voin kulkea eteenpäin. Luonnollisestikin mua, ja meitä molempia, kiinnosti paljonkohan tämä koko lysti tulee kustantamaan. Harmi, ettei sille ole olemassa mitään pakettihintaa. Ihmiset on yksilöitä ja niin edelleen, mutta sen lisäksi kyse on ehkä vähän myös tuurista. Blogeja kaivellessa hintahaitari klinikalle hakeutumisesta raskautumiseen oli noin kahdesta tuhannesta eurosta kuuteen, kahdeksaan tuhanteen euroon. Uskokaa tai älkää, mutta oon välillä myös super kiinnostunut numeroista: joten tein salaa itselleni graafia niistä hinnoista! Muistaakseni keskihinta oli noin 4000 - 5000 euroa.

Tästä päästäänkin siihen meidän konkurssiin. Vaikka oltiin etukäteen varauduttu, että lapsen saaminen maksaa aika paljon enemmän kuin keskiverto hotelliviikonloppu, niin en silti osannut kuvitella kuinka paljon se oikeasti voi maksaa. Toki matkassa on aina muuttujia, ja näin jälkeen päin ajatellen meidän olisi ehkä pitänyt rohkaistua aikaisemmassa vaiheessa vaatimaan klinikalta/lääkäriltä enemmän. Luulen että oltaisiin kuitenkin eri lääkärinkin kanssa päädytty aika moneen inseminaatioon, ennen kuin oltaisiin kiinnostuttu siirtymään esimerkiksi IVF:n. Toisaalta eri lääkärin hoidossa oltaisiin ehkä päästy nopeammin näihin lääkkeillä buustattuihin yrityksiin. Jossittelu toisaalta on ihan turhaa, eikä lääkärinkään vaihto lupaa sitä, että raskaus olisi alkanut aiemmin.

Tällä hetkellä projektiin on upotettu noin kaksi kertaa niin paljon, kuin se mediaani jonka blogeista kaivelin. Alkuun seurasin tarkkaan paljonko rahaa ollaan käytetty ja pidin siitä kirjaa. Hehee oikeesti "pidin siitä puhelinta", koska kirjasin kuluja puhelimen muistiin, haha, voi tätä huumorin määrää. Sitten lopetin sen. Vaikka jossain kohtaa tuleekin varmasti yläraja vastaan, niin tällä hetkellä sillä ei ole merkitystä. Hoidot on vielä kesken ja me ollaan kiinnostuneita niitä jatkamaan. Joko siihen konkurssiin tai henkiseen turhautumiseen asti. Tai lääketieteelliseen stoppiin. 

Mutta koska me kuitenkin ollaan konkurssissa henkisesti (toim.huom. eli minä olen henkisesti konkurssissa), ratkaisin sen henkisen ahdistuksen nostamalla luottokortin luottorajaa, TSADAM! Nyt on henkisesti taas vähän kevyempi olla, kun konkurssi on taas kerran vältetty. Jossain kohtaa on tottakai oikeasti mietittävä, kuinka paljon ollaan valmiita laittamaan tähän projektiin, mutta myös sitä mistä se raha siihen tulee sitten kun säästöt loppuu.

P.S. mä odotan kuitenkin edelleen kirjettä rikkaalta, edesmenneeltä Amerikan tädiltä. Tai lähinnä sen lakimieheltä, että saisin sen testamentin jossa kaikki on jätetty mulle. Äiti ja isä tosin väittää ettei mulla ole sellaista, mutta mistä ne sen voi tietää?!

Inseminaatio VII - taas odotellaan

Järjestyksessään seitsemäs inseminaatio tehtiin aiemmin tällä viikolla. Ovulaatiotesti ei vielä vilkutellut positiivista, joten pistettiin Ovitrelle-irroituspiikki edellisenä päivänä. Ultrassa follikkeli olikin kasvanut komeisiin mittoihin ja limakalvokin oli kunnossa. Kaverit uiteltiin mestoille ongelmitta ja enää meillä on tehtävänä odotella ja kuluttaa aikaa ne kuuluisat kaksi viikkoa. Nämä pari viikkoa meidän kanssa hengaa myös Lugesteron, jonka kanssa vaimo onkin muutaman päivän jo tehnyt tuttavuutta.

Ruska mainitsikin omassa blogissaan Mehiläisen hunajaiset taksat... Vaikka hinnannousu olikin tosiaan ihan odotettavissa, niin kyllä silti hieman sydäntä kylmäsi kun laskua maksettiin. Toisaalta, vaikka laskun loppusumma onkin melkoisesti kasvanut, niin tämän uuden hoitavan lääkärin kanssa koetaan saavamme parempaa hoitoa. Riippumatta siitä, onko nykyinen lääkäri Mehiläisen vai Väestöliiton mukana tulleita, niin uusi klinikka ja uusi lääkäri tuntuu nyt hyvältä. Ihan vaan sen hoidon sujuvuuden vuoksi. Sekä sen tunteen, että meitä kuunnellaan nyt oikeasti. Monen muunkin asian suhteen olen sitä mieltä, että laadusta ja hyvästä palvelusta kannattaa maksaa hieman ekstraa. 

Nyt on taas hyvä fiilis käydä klinikalla. Toivotaan, että tästä inssistä kuitenkin jo tärppäisi ja voitaisiin lopettaa klinikalla kulkeminen.

Ajatuksia välikierron aikana

Hoitotauko on venähtänyt myös tänne blogin puolelle. Sinänsä mitään uutta asiaa kun ei ole ilmaantunut, eikä toisaalta ole ollut aikaakaan, on ollut oikeastaan ihan miellyttävää sysätä myös kirjoittaminen hetkeksi johonkin unohduksiin.

Tähän kiertoon on nyt syöty letrotsolit ja ensi viikolla käydään ultrassa kurkkaamassa tulosta. Toivottavasti näyttää lupaavalta, jotta päästään taas jatkamaan matkaa! Edellisen kierron ovuloimattomuus venytti kierron ihan uusiin sfääreihin, joten letrotsoleista viimeinen napattiin vasta eilen. En oikein tiedä millaista tulosta ja apua tuosta lääkityksestä nyt varsinaisesti odotellaan, kun aiemminkin follikkelit on usein ollut hyviä ja tilanne muutenkin suotuisa. Mutta katsotaan.

Välikierto on taas ollut kyllä hyvin paikallaan! Vaimon työvurot on olleet outoja ja itse oon tehnyt vaan ihan sairaan paljon töitä, ihan onnettomilla vapaapäivillä. On ollut tosi hyvä hetkeksi sysätä lapsentekoon liittyvät asiat taka-alalle. Eikä tarvetta miettiä, miten työvuorot saisi mahdollisimman järkevästi järjestettyä, jotta kulkeminen klinikalla onnistuisi.

Toisaalta nyt mulla on ollut taas vähän liikaa aikaa ajatella. Yleensä mun kohdalla se ei muutenkaan tiedä hyvää. Mitä lähemmäksi kierron THE MOMENT, eli ovulaatio, tulee, sitä enemmän olen ajatellut että mitä jos me ei saadakaan lasta? Edelleenkin meillä on paljon kortteja vielä katsomatta ja kiviä kääntämättä. Mutta kyllä takaraivossa silti jyskyttää ne kuusi aiempaa yritystä, jotka ei ole tuottaneet tulosta. Hiljainen, pieni, päätään nostava epätoivo on kyllä liittynyt mulle seuraksi. Joo, toisaalta toisinaan ovuloimattomat kierrot selittää kyllä osaltaan sen, miksi aiemmat inssit ei ole tuottaneet mitään tulosta. Ja joo, tähän kiertoon otettiin lääkitys tueksi. 

Tuntuu vaan toisaalta turhauttavalta raahautua jälleen kerran sinne klinikalle, maksaa itsensä kipeäksi, toivoa parasta ja toisaalta olla varautunut pahimpaan. Koska tähän asti olemme koko ajan "nauttineet" vain niistä ei-toivotuista tuloksista. 

Tälle vuodelle toivon mukaan päästään tästä meneillään olevasta kierrosta vielä yrittämään kuitenkin. Jos ei tärppää, pidetään joulukuu suosiolla taukoa. Inssi ajoittuisi juurikin hankalaan ajankohtaan, niin helpompaa heti tietoisesti pitää tauko. Toivottavasti toki mitään taukoa ei tarvittaisi, vaan ensi kuussa voitaisiin rauhassa keskittyä raskauteen. Yritän pitää toivoa yllä, mutta oon silti aika skeptinen. Pessimistihän ei toisaalta pety..!

Hoitosuunnitelman päivitys

Tavattiin tänään ensimmäistä kertaa meidän uusi hoitava lääkäri. Kaikinpuolin miellyttävä kokemus! Joskin nihilistisenä ihmisenä olin jo alkuun hieman ärtynyt, kun lääkäri saapui töihin myöhässä. Mutta hei, mä oon tällainen - mua ärsyttää just ne pienet asiat, joita muut ei ehdi edes huomata! Näin ollen parhaani mukaan piilotin sen ärtymykseni vaimolta. Vaikka ihan kuin se ei tietäisi...

Käynti oli tosiaan erinomaisen miellyttävä. Tuntui hyvältä, että uusi lääkäri oli jo edellisenä päivänä paneutunut meidän polkuun, ja tiesi siis vähän missä mennään. Muutama tarkentava kysymys, joihin allekirjoittanut vastasi iloisesti väärin (vaimon kiertoa koskien! en ees tiedä miksi vastasin!),  ja homma oli aikalailla paketissa. Kertomansa mukaan meidän uusi lääkäri melko herkästikin mielellään tukee kiertoja lääkkeellisesti. Tietenkin mielessä pitäen, ettei nuorelle, kaikinpuolin lisääntymiskykyiselle naiselle kannata mitään kovin vahvoja lääkeannoksia laittaa. Mutta tueksi! Juuri sitä, mitä mekin toivottiin. Resepti siis Letrozolista ja ohje käyttää kierron päivinä 3-7. Nythän tässä kierrossa mennään jo melkoisen pitkällä, siis kuten tarkoituskin: ensi kierrosta päästään toivon mukaan taas uuteen vauhtiin!

Pienoisena yllätyksenä tuli kuitenkin se, että kilpirauhasenvajaatoimintaa osoittava labra S-TSH on koko ajan ollut hieman koholla. Hoitoja varten labroja otettiin siis tammikuussa. Tulos on viitearvojen sisällä, mutta hedelmöittymistä silmällä pitäen ehkä hiukkasen koholla. Erikoista, ettei edellinen lääkäri maininnut asiasta mitään. Ennen kuin ärsyynnyn, yritän muistaa, että ehkä tässä on kahden eri lääkärin näkökulma, eri asioihin painottuen. Uusi lääkäri kuitenkin tykkäsi, että otetaan kontrollilabrat nyt ja hän palaa sitten tulosten kanssa aiheeseen, soittamalla vaimolle.

Toinen kiva yllätysmomentti oli se, että esimerkiksi tässä kierrossa ei ole kypsymässä kunnollista munasolua. Toinen munasarja kuulemma toimii hieman laiskahkosti. Yllätys! Sillä tämäkin asia oli edellisen lääkärin mukaan kunnossa. Aukiolotutkimus tehtiin loppukeväästä, jonka mukaan kaikki oli kunnossa. Toki lääkäri silloin mainitsi, ettei toisen puolen munajohtimen virtausta nähnyt aivan exaktisti. Mutta yhtä kaikki - älä sano, että kaikki on kunnossa, jos et ole varma. 

Sinänsä erikoista tästä tilanteesta tekee se, että edellinen lääkäri on perustellut luomukiertoihin inseminaatioiden jatkamista sillä, että vaimo on nuori ja kaikki on hedelmöittymistä ajatellen kunnossa. No, vaimo on edelleen nuori. Ja kaikki on edelleen kunnossa. Toki omankin työni pohjalta tiedän, että erilaisten toimenpiteiden tarpeellisuuden arviointi on hyvin pitkälti kiinni hoitavasta lääkäristä. Olen itse töissä kirurgialla ja esimerkiksi infektoituneen haavan puhdistusleikkauksia tehdään lääkärin arvion mukaisesti: joku toinen kokee sen tarpeelliseksi aikaisemmin, kuin toinen. Ja se on ihan fine.

Nyt vaan tuntuu jokseenkin hullulta, että kun kuusi inseminaatiota ei ole tuottanut toivottua lopputulosta, niin missä vaiheessa edellinen hoitava lääkäri olisi alkanut pohtia mahdollisia syitä? Näin ollen ehkä bongaten sieltä samoja asioita, joita nykyinen lääkäri mietiskeli. Edelleenkään en ole kenenkään ammattitaitoa kyseenalaistamassa, vaan ihmettelen melko suurestikin toisistaan eroavia hoitonäkemyksiä. Toki, ehkä nykyinen lääkärimme on vaan hiukan avoimempi kiertojen tukemiseen lääkkeellisesti. Ja ehkä em. lääkärit ovat asioiden suhteen vain hiukan eri koulukuntaa. Ammattivitsi toimii myös tässä tilanteessa: jos kysyt kysymyksen viideltä ortopediltä, montako erilaista vastausta saat? - Viisi, ehkä jopa kymmenen.

Viimeistään nyt on todella turhautunut olo noihin aikaisempiin käynteihin. Tuntuu, että ollaan vaan tuhlattu aikaa ja resursseja (sekä meidän, että klinikan). Toisaalta jäi tosi hyvä fiilis tämän päivän vastaanotosta: nyt tuntuu että meitä oikeasti kuunneltiin, meidän toiveita lähdetään toteuttamaan ja nykyinen lääkäri antoi kuvan, että hänelle on tärkeintä, että raskaus alkaa. Ei se, että niitä hoitoja vain tehdään tekemisen ilosta ja kassavirran kasvattamiseksi.

Uusi LÄÄKÄRI!

Mitä enemmän me pohdittiin hoitavan lääkärin ajatuksia tästä hoidon jatkumisesta; sitä enemmän ne alkoi ottaa päähän. Alkuun tuntui, että kai ammattilainen tietää mitä tekee ja miten tässä tilanteessa olisi järkevintä edetä. Toisaalta; mehän tosiaan ollaan maksavia asiakkaita ja tässähän tehdään nimenomaan meille lasta. 

Jotenkin kaiken kruunasi se sähköpostiviesti, jossa toinen pariskunta kertoo käyneensä samalla lääkärillä ja mulle jäi siitä viestistä fiilis, ettei sillä meidän hoitavalla lääkärillä välttämättä ole mitään kovinkaan suurta hinkua ihan oikeasti auttaa meitä saamaan lasta. Tai ainakaan hän ei ole kovinkaan kiinnostunut meidän toiveista. Sellainen vaikutelma siitä maanantain puhelinkeskustelusta jäi.

Varattiin kuitenkin alkuviikosta samalle lääkärille aika ultraan ensi viikolle ja vaan tyydyttiin kohtaloon. Jotenkin meitä jäi kuitenkin kaivelemaan se lääkärin tympeä suhtautuminen ja se, että meidän omat toiveet lytättiin heti alkuunsa. Pikkuhiljaa alettiin vaimon kanssa kuitenkin kumpikin tuomaan enemmän ja useammin sitä ilmi, että jos me vaihdettais hoitavaa lääkäriä. Pidetään välikierto. Keräillään vähän omia ajatuksia ja aloitetaan jonkun toisen lääkärin kanssa uudelleen.

Torstaina illalla lyötiin asia lukkoon: vaihdetaan sitä lääkäriä ja pidetään pieni breikki! Mulle tuli heti ihan mieletön helpotus. En ollut edes huomannut, miten paljon ahdisti ja harmitti. Olinkin ihan super täpinöissäni koko työpäivän tänään, kun oltiin sovittu että mun työpäivän jälkeen soitetaan sinne klinikalle. Jännitti ihan ÄLYTTÖMÄSTI! 

Jokunen tovi sitten Helsingin väestöliiton IVF-klinikka ja Felicitas yhdistyi. Parisen viikkoa sitten nämä kaksi porukkaa siirtyi ihan fyysisestikin samoihin tiloihin ja ovat nyt tosiaan ihan todenteolla samaa firmaa. Asiakaspalvelussa vastasi ihana lämminhenkinen tyyppi, joka heti kuunteli jotenkin sydämellisesti. (voiko siis sydämellisesti edes kuunnella? se kuitenkin teki niin!) Esitettiin meidän asia, ja mua jännitti kyllä aika paljon, millainen vastaanotto saadaan.

"Tottakai voitte vaihtaa. Aina voi vaihtaa jos tuntuu siltä. Eikä tarvitse miettiä että joku loukkaantuu tai muutenkaan tästä aiheutuu mitään harmia." En kestä, miten helpottunut olo mulle tuli! Hei meidän pyyntö ei ollutkaan ihan naurettava ja nihilistinen. Vaan ihan normaali! Puhelimessa hoitaja hiukan kyseli millaisia suunnitelmia meillä oli sen edellisen hoitavan lääkärin kanssa sekä kyseli nyt vähän meidän toiveista. Saatiin uusi lääkäri Felicitaksen mukana siirtyneestä lääkäristä ja varattiinkin saman tien ensi viikolle suunnittelukäynti uudelle lääkärille.

Ollaan tosi avoimia sille, miten nyt lähdetään taas etenemään. Tässä on loistavasti aikaa valmistautua ja tehdä suunnitelmia, kun nyt meneillään oleva kierto ei ole edes puolessa välissä. Saadaan vähän myös rentoutua ja lähteä uusin mielin, uuden hoitavan lääkärin kanssa sitä meidän päämäärää kohti! Enkä halua nyt ketään teilata; meillä ei vaan tällä kertaa näkemys kohdannut edellisen hoitavan lääkärin kanssa.

Me ollaan kuitenkin nyt molemmat ihan super tyytyväisiä tähän päätökseen.

Pläänien päivitys

Vaimolla oli tänään puhelinaika hoitavalle lääkärille. Ihan vaan suunnitelmien kartoittamiseksi ja hiomiseksi, kun ei tästäkään kierrosta nyt raskaus alkanut. Aiemmassa postauksessa puhuinkin vähän siitä, mitä oltiin vaimon kanssa järkeilty, että meidän näkökulman mukaan olis viisasta tehdä. Toki me ei olla hedelmöityshoitojen asiantuntijoita, mutta meidän korviin tämä kuulosti järkevältä nyt, kun tuloksettomia inseminaatioita on takana jo useampia: luovuttajan vaihto oli ensisijaisesti mielessä. Mistä sitä tietää miten hyvin kenenkin kanssa mätsää ja ehkä tää meidän nykyinen luovuttaja ei vaan ole nyt sopiva. Toisaalta mietittiin myös jotain kevyttä lääkkeellistä tukea tähän hommaan. Vaikka kaikki onkin fyysisesti kunnossa, niin kuusi negatiiviseksi jäänyttä yritystä toisaalta puhuu puolestaan, ettei joku lisäbuusti olisi haitaksi.

Olen aiemminkin kuullut, että toiset lääkärit on enemmän luomuhoitojen puolella, kun taas toiset ottaa melko aikaisessakin vaiheessa vähän extra-onnea matkaan. Eikä siinä; olisihan se kiva kun raskaus alkaisi mahdollisimman luomuna (jos nyt naisparin koko lapsen saanti ylipäänsä voi kovin luomua olla)! Vaimon hoitava lääkäri ilmeisesti kuuluu tohon ensimmäiseen kategoriaan. Lääkkeillä tukeminen oli ilmeisesti lähes täysin poissuljettu, koska kierto on hyvä ja vaimo on niin nuori. Okei. Hoitava lääkäri ei kuitenkaan ollut innostunut myöskään luovuttajan vaihdosta. Hän on mielestään kertaalleen jo tarkistanut että meidän nykyisellä luovuttajalla on alkaneita raskauksia, mutta varmistaa vielä asian. Ilmeisesti hänen näkemyksen mukaan luovuttajan vaihto on turhaa riskiä, jos alkaneita raskauksia kuitenkin on. Ainakin on todistettu, että kyseinen luovuttaja kykenee hommaan soluillaan, mikä taas seuraavan luovuttajan kohdalla ei välttämättä päde.

Hoitava lääkäri toi myös ilmi sen, että lääkitys tässä mukana, toisi kiertoon lisää käyntejä klinikalle. Toki se on tavallaan ongelma, koska täältä 100 kilometrin päästä työvuorojen puitteissa kulkeminen ei ole aina ihan ongelmatonta. Lisääntyneet käynnit tietenkin lisäisi rahanmenoa ja lääkäri pitää järkevämpänä säästää nekin rahat insseihin. Mietin vaan, miten se parinsadan euron säästö / kierto meitä sen kummemmin liikuttaisi. Näitä "turhia" inseminaatioita jos joudutaan tekemään se kaksi tai kolme vielä (kuten hän puhelimessa ehdotti), niin jotenkin mun logiikalla tulee mieleen että se vasta maksaakin!

Käytännössä tämän päiväinen puhelinaika oli täysin turha. Hoitosuunnitelmassa ei näemmä ollut mitään päivitettävää, kun kaikki jatkuu ihan samalla kaavalla. Toisaalta hyvä, koska täähän on meille tähän mennessä jo ihan tuttua hommaa. Toisaalta olen aika pettynyt. Edellisen käynnin "otetaan puhelinaika sitten ja mietitään miten jatketaan" valoi jotenkin turhaa toivoa sille, että tähän hommaan saataisiin jotain äksöniä nyt! 

Tavallaan tuntuu, että ollaan nyt ihan täysin turhassa umpikujassa. Aiemmat inseminaatiot ei ole tuottaneet tulosta. Niitä on tehty erilaisiin kierron vaiheisiin: kun munarakkula on juuri irronnut, on irtoamaisillaan, on irronnut tovi sitten, on irroitettu pistoksella... Ehkä ne negatiiviset tulokset on ollut vaan huonoa tuuria ja seuraavalla tärppää, mutta nyt vaan turhauttaa enemmän. Henkisesti olen valmistautunut siihen, että mennään taas tekemään pari turhaa inseminaatiota.

Nieltiin hiljaisina tappiomme. Me ei olla sellaisia ihmisiä, että alettaisiin väittämään vastaan. Vaikka toki oltiinkin ennalta ajateltu asiaa vähän eri tavalla, kuin tää hoitava lääkäri, niin luotetaan silti siihen että hän on tässä asiassa ammattilainen ja tietää mitä tekee. Niellään alkava ärsytys (lähinnä minä) ja otetaan nyt vastaan ne pari kiertoa vielä.

Ei

Jälleen kerran yrityskierto päättyi ennen raskaustestin tekemistä - niihin alkaneisiin menkkoihin. Eihän sille mitään voi.

Piinapäivät meni melko leppoisasti. Oikeastaan vasta eilen tai tänään aloin olla hiukan kärsimätön odottelemaan. Enkä edelleenkään googlettanut raskausoireita tai vahtinut jokaista vaimon aivastusta. Se on toisaalta edistystä! Mutta silti, vaikka piinapäiviin ikäänkuin tottuu ja niihin osaa nyt suhtautua tietyllä rentoudella, enkä enää odottele jokaista testipäivää kuin kerran elämässä tapahtuvaa auringonpimennystä... niin silti, se odotuksen päättyminen ennen alkamistaan, suoraan sanoen vituttaa.

Vaikka tietyllä tapaa en ole enää niin naiviuden perikuva ja kuvittele, että tottahan se raskaus nyt inseminaatiosta alkaa, niin kyllä näköjään jokainen tulokseton inseminaatio harmittaa entistä enemmän. Ei me olla missään jäniksen selässä vielä, että aika tai rahat loppuisi nyt heti kesken, mutta alan olla kohtalaisen väsynyt siihen rumbaan jota tässä saa edelleen pyörittää. Ne kahden viikon syklit, jotka aiemmin mainitsin, you know.

Toistaiseksi ei olla tauon tarpeessa, vaan aiotaan puskea vielä eteenpäin. Seuraavaksi tosiaan lääkärille puhelinaika, jotta saadaan suunnitelmia hiottua ja vietyä projektia eteenpäin. Kohti seitsemättä.

Kolmannes piinapäivistä

...on jo lusittu! Kuten aikaisemminkin, tähän asti piinapäivät on mennyt tosi hyvin. Juurikaan en ole uhrannut ajatuksia sille, onko viimeisin inssi onnistunut. En ole toistaiseksi kytännyt jokaista aivastusta tai haukotusta "haa! ihan selvä raskausoire!" Koska ikäänkuin ihminen ei haukottele muuta kuin raskautuessaan...

Ikävä kyllä tässä on tosiaan vielä 2/3 piinapäivistä jäljellä, joten ehdin vielä kiihdyttää itseni hyvään kyttäämistahtiin. Ja koska pelkkä mahdollisten raskausoireiden kyttääminen ei ole tarpeeksi; olen aiemmin kuluttanut viimeiset päivät siihen kasvavaan paniikkiin - mitä jos ne kuukautiset alkaa? Joo, koska yritys aina päättyy joko niihin (kuukautisiin) tai positiiviseen raskaustestiin, niin tottakai se alkaa kohta pyöriä mielessä että päättyykö tämäkin kierto samaan lopputulokseen. Ei kai sitä ajatuskuviota oikein voi estääkään siis?

Toisaalta en haluaisi lietsoa itselle yltiöpositiivista asennetta. Ihan sen varalta, jos ei haluttua lopputulosta saavuteta, niin sitä vaan tipahtaa korkeammalta.

Toistaiseksi en ole siis ahdistellut vaimoa uteluilla 

- tuntuuko miltään

- onko mitään oireita

- aivastitko sä äsken? et normaalisti aivasta

- miks oot väsynyt, onko se oire?

- oot tosi nuhainen, sehän on raskausoire

- onko vieläkään mitään tuntemuksia

Bonus! En ole myöskään googlettanut yhtään raskausoiretta. Hyvä mä!

Uuteen nousuun?

Harmittaa. Kerta toisensa jälkeen kierrot päättyy kuukautisiin. Kerta kerralta harmittaa edellistä enemmän, ne tuloksettomat inssit, yksinäiset viivat raskaustesteissä. Ja ne kuukautiset.

Neljäs kunnollinen yritys nyt takana (järjestyksessä siis viides, mutta ensimmäinen inssi oli ihan hukkahommaa täysin väärällä ajankohdalla, joka tiedettiinkin jo silloin inssiä tehtäessä) ja yksi vielä edessä. Toivottavasti LH-huippu ajoittuu sopivasti ja saadaan inseminaatioon aika. Viimeinen kierros tätä lajia. Toivotaan ettei tarvitse miettiä jatkoa sen enempää, vaan että viimeisellä kerralla olisi taputeltu se onni, jota tässä odotellaan.

Toisaalta nyt on hyvä hetki vähän levähtää. Irroittautua hetkeksi siitä kahden viikon syklistä ja vaan olla. Vielä ei tarvitse haeskella ovulaation ajankohtaa tai miettiä folliultraakaan. Aina välillä on ihan hyvä muistaa, että tässä elämässä on aika paljon muutakin hyvää. 

Viides inseminaatio

Viimeisin inseminaatio tehtiin noin viikko sitten. Taitaa olla jo viides. Alkuun piinapäivät sujui leppoisasti, kun laitettiin työviikkoja pakettiin ja ruvettiin lomalle! Viimeiset kesälomapäivät menossa ja alkuviikosta palataan taas arkeen ja töihin. 

Klinikan lääkärin kanssa hieman päivitettiin suunnitelmia viimeisimmän käynnin yhteydessä. Jos tästä ei tärppää, niin mennään eteenpäin vielä yhden inssin muodossa ja sen jälkeen tarvittaessa hiotaan suunnitelmia. Lääkkeellinen apu ei sinänsä ole tarpeen, kun kaikki toimii niin kuin pitääkin. Ja mielellään pidetäänkin tämä mahdollisuuksien mukaan luomuna. Niin luomuna kuin nyt naisparin lapsen hankintaa voi pitääkään. Haha. 

Jatkuva odottaminen on rasittavaa. Vaikka toisaalta raskauden alkaessa vasta saakin alkaa odottaa ajan kulumista. Toisaalta, joka päivä ei jakseta edes ajatella näitä kuuluisia piinapäiviä. Tavallaan ne kuuluu jo niin vahvasti arkeen. Odotetaan tulosta kuitenkin sormet hiukan ristissä. Sillä aikaa perehdytään loman pyörteissä hyvän ruuan syömiseen. Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa. 

Miten voi parisuhde?

Tähän totiseen leikkiin ryhtyessämme, kerrottiin projektista harvoille ja valituille ihmisille. Yllättävän moni oli sitä mieltä, että matka perheeksi meidän tavalla tulee olemaan raskasta psyykkisesti. Uskoin sen. Olin henkisesti varautunut siihen, että ovuloimattomat kierrot, aikataulutuksista johtuen väliin jäävät kerrat tai puhtaasti negatiiviset lopputulokset inseminaatiosta - saattaisi vaikuttaa meidän parisuhteeseen. Paha olo puretaan siihen lähimpään. Mun tapauksessa vaimoon, tietysti.

Nyt takana on siis kolme tuloksetonta inssiä, sekä yksi höpö-inssi jota ei kuulemma edes lasketa yritykseksi. Siinä kierrossa oli pielessä ihan kaikki ajoituksesta lähtien. No ne kolme inssiä, kuusi viikkoa piinapäiviä. Kolmet alkaneet kuukautiset. Pettymys on ollut pinnalla jokaisella kerralla. Nyt viimeisin negatiivinen yritys oli ehkä kovin isku vasten kasvoja. Vaikkei syytä epätoivoon vielä olekaan, niin kyllä takaraivossa jo välillä jyskyttää että miksei se koskaan onnistu meille! 

Parisuhde voi kuitenkin erinomaisesti. Vaikken itse ole hoidettavan roolissa, niin jokainen ovulaatio, inseminaatio ja tehty raskaustesti on meidän yhteinen asia. Otetaan yhessä se pettymys vastaan. Tsempataan toista uuteen nousuun ja aletaan odottaa uuden kierron uutta yritystä. Välillä ollaan puhuttu siitä, miten pitkälle ollaan nyt henkisesti valmiita viemään tätä matkaa, mutta toistaiseksi ei ole tullut raja vastaan. Joskus vaimoa ärsyttää ja harmittaa ettei taaskaan tullut tulosta. Joskus vaimo ottaa sen kevyemmin ja suukottaa mun otsaa, kun mulla ottaa päähän. 

Meistä on tullut tiiviimmin yksikkö ja ollaan hyvinkin tietoisia tästä parisuhteesta: siitä mitä se ottaa ja mitä se antaa. Me toimitaan nykyään tiiminä hyvin, me ollaan myös yksilöinä ihan loistavia. Tuloksettomat inssit ei ole kenenkään vika, eikä kolme kertaa tarkoita vielä sitä, ettei meille tulisi koskaan lasta. MUTTA ärsyttäähän se.

Toistaiseksi tuloksena tästä matkasta on yksi loistava parisuhde, joka oli ennenkin mieletön. Nyt se vaan on vieläkin parempi.

Sisko, salaisuus ja sen paljastaminen

Päädyimme tilaamaan ovulaatiotestit raskauskeijusta, ihan vaan koska muutkin kuulemma on sieltä tilanneet. Go with the flow! Niiden klinikalta saatavien ovulaatiotestien takia en olekaan aikaisemmin oikeastaan uhrannut kovinkaan paljon ajatuksia testeille, niin olipa yllätys miten monia erimerkkisiä testejä markkinoilla on! Ostimme jotain tavallisia liuskoja, sekä niitä Clearbluen hymynaama -testejä. Eiköhän mekin niillä onnistuta. Positiivinen yllätys, miten "vähän" tilaus maksoi! 

Näistä lapsi-haaveista me ollaan kerrottu mun mummolle sekä meidän molempien äideille. Haluttiin asia jakaa joidenkin ihmisten kanssa, mutta toisaalta pitää yritys lähinnä omana tietona - ei jakseta koko ajan olla päivittämässä tilannetta useaan suuntaan. Äideille kertominen tuntui loogiselta. Molempien pari kaveria myös tietää, koska jonkun kanssahan sitä on pakko päästä asiasta välillä puhumaan! Myös muiden kuin toistemme. Loput lähipiiristä ollaankin pidetty pimennossa ja oltu ratkaisuun tyytyväisiä.

Mun pikkusisko on kuitenkin jo useamman vuoden odottanut innolla, että me saataisiin vaimon kanssa lapsi. Hän odottaa siis hyvin innostuneena. Hän puhuu lokakuun vauvasta säännöllisesti. Lokakuun vauva on elämään jäänyt nimitys meidän lapselle - pikkusiskon ideapankista, enkä tosiaankaan tiedä miksi juuri lokakuu? Viimeksi sunnuntaina vietettiin siskon kanssa iltaa ja yllättäen eräänä puheenaiheena oli lokakuun vauva, haha. Jos kukaan on ikinä ollut innostuneempi jonkun muun perheen perustamisesta, tai edes siitä puhumisesta, vaikkei asia olisi edes ajankohtainen - niin se on mun sisko! En kestä, miten se voi olla niin innoissaan ajatuksesta, että meistä vaimon kanssa tulisi äitejä.

Päätettiin vaimon kanssa kertoa yrityksestä pikkusiskolle, koska ei sitä toisen innostuneisuutta vaan voi ohittaa, onhan se aika ihanaa! Koska olen kuitenkin hyvä isosisko ja käyttänyt elämäni siskon huijaamiseen erinäisillä tavoilla; voitte kuvitella miten hankalaa siskon oli asiaa uskoa. Alun epäilyn, ja vakuuttelun "jos tää on nyt taas vitsi, niin tää on kestänyt jo ihan liian kauan!" jälkeen seurasi lähinnä hieman kyyneliä silmäkulmassa ja hihittelyä. Siitä tulee kyllä ihan paras täti.

Vaikka aluksi tuntuikin tosi hyvältä idealta pitää ihan matalaa profiilia toiveiden kanssa, niin pakko sanoa että tuntuu ihanalta, kun ei tarvi "salailla" asiaa pikkusiskolta enää! Se on muutenkin ihan älyttömän tarkkavainuinen tyyppi ja mä puolestani sellainen lipsauttelija... Jospa seuraavaksi saataisi kertoa positiivisesta raskaustestistä.

Ovulaatiotestit?

Tovin kuluttua pitäisi alkaa tikuttamaan ja etsimään ovulaatiota, seuraavaa inseminaatiota varten. Tähän asti ollaan käytetty klinikalta ostettavia testejä - niitä on ollut mukavan helppo napata käynnin yhteydessä mukaan tarvittava määrä. Kuun alussa se klinikkakäynti kuitenkin jäi, enkä oikeestaan edes tiedä miksi oltaisiin ostettu testejä silloin kun inssi on vasta tehty, ja nyt ne testit on kotona loppu. Pääkaupunkiin ei meillä ole lähiaikoina muuten mitään asiaa, joten tuntuu kohtalaisen turhalta tehdä reissu sinne vain niiden ovulaatiotestien takia, kun niitä muualtakin on saatavissa.

Klinikan testit on meillä osoittautuneet luotettaviksi ja hyvin pitäneet paikkaansa. Mutta mitä testiä nyt kannattaisi käyttää? Ei haluttaisi vaihtaa testin merkkiä nyt, kun kerran edellinen on toiminut. Vaan olosuhteiden pakosta; mitä ovulaatiotestejä te muut olette käyttäneet? Hyväksi havaittu riittää, hinnalla ei nyt niin väliä, jos ko. testit saa jostain helposti käsiinsä. Eli esim. apteekista, haha. Omasta mukavuudesta ja helppoudesta kannattaa joskus ehkä vähän maksaakin, ja just nyt en jaksaisi haalia välineitä ympäriinsä.

Edellisessä postauksessa ajattelin että nyt ollaan ihan kunnolla lomalla, eikä mietitä meneillään olevaa lapsiprojektia - keskitytään vaan lomaan, rentoutumiseen ja toisiimme. Sinänsä siinä hyvin onnistuttiinkin kyllä. Oltiin reilut kaksi viikkoa reissussa, josta kotiuduttiin eilen tänne kotikaupunkiin mun äidin luo. Putkiremontti kestänee vielä kolmisen viikkoa, joten evakossa ollaan edelleen. Yhtä kaikki lomalta "kotiin" paluu oli ihanaa. Oltiin koko eilinen päivä molemmat aika uuvuksissa. Vietettiin ihanaa aikaa sukulaisten kanssa, nautittiin 2kk ikäisestä tuoreesta kummitytöstä isosiskoineen, sekä vietettiin 8veen kanssa kylpylälomaa kolmestaan! Loma on <3.

Kaikesta ihanasta ja touhun täyttämistä päivistä huolimatta, on tämä projekti pyörinyt koko ajan ajatuksissa vähintäänkin taustalla. Koko ajan odottaa, että päästään uudelle yritykselle. Samaan aikaan takaraivossa melkein jopa pelottaa, että seuraavakin kierto menee ohi aikatauluongelmien vuoksi. Asiaa ei nyt ainakaan auta se, että loman jälkeen vaimon työpaikalla alkaa päivystysaika, joka tarkoittaa entistä erikoisempia työvuoroja sekä tuntematonta pomoa heinäkuun ajaksi. Uudet, ennestään tuntemattomat työkaverit ei myöskään helpota vuorojen vaihtoa. Omille työkavereilleen vaimo on kertonu meidän klinikan vierailuista, ja kollegat ovatkin olleet tosi ihanasti vaihtamassa vuoroja aina tarpeen mukaan. Lyhyelläkin varoitusajalla!

Tykkään murehtia Murehdin asioita aina jo etukäteen ja sillä aiheutan lähinnä harmaita hiuksia itselleni. Vaimo on huomattavasti lungimpi. "Odotetaan nyt vaan rauhassa ja mietitään sitten kun on sen aika." Näin on tehtävä. Vaikka keväällä tuntui että koko elämä on pyörinyt joko inseminaatioiden odottamisessa tai piinapäivien loppumista odottaessa, nyt tuntuu lähes kutittavan vatsan pohjassa, että päästään pian palaamaan normaaliin rytmiin yrityksen parissa!

Kunnolla lomalla

Tämä kierto menee ohi, kun ei saatu tälle päivälle aikaa klinikalle inseminaatiota varten. Hiukan harmittaa, kun pari päivää tarjosivat ei-oo'ta. Toisaalta ei tarvitse käyttää kesälomaa piinapäiviin. Nyt ollaan siis ihan kaikinpuolin lomalla!

Myöhemmin sitten uutta matoa koukkuun ja niin edelleen.

Pitäisi kehittää itselle jostain hiukan kärsivällisyyttä, haha.