maanantai 8. lokakuuta 2018

Mun hajamielinen zen -vaimo

32. raskausviikko. Aika menee niin nopeasti.

Vaimo on vieläkin t o d e l l a zen. En tiedä miten se tekee sen, mutta se on vain. 

Hän on jäänyt jo muutama hetki sitten pois töistä. Ollaan hyvä tovi tässä ihmetelty vaimon outoa, rasituksesta nousevaa kuumetta - joka nousee ja laskee ihan hetkessä. Minkäänlaista flunssaa, tai oikeastaan mitään muitakaan oireita, ei ole ollut. Labroja on otettu jos jonkinlaisia ja asian tiimoilta on konsultoitu useampaa eri asiantuntijaa. Mitään erikoista ei mistään löydy, mutta kuume aina näyttää nokkaansa, jos mitään kauppareissua kummempaa hommailee - pyykkien ripustaminen ja astianpesukoneen tyhjentäminenkin jo nostattaa sen lämmön. Sinänsä asia on ihan ok, kun kerran on mahdollisuus olla pois töistä ja vointi on muuten hyvä. Töissä olemistakin rajoittaa lähinnä se huono ja heikottava olo, joka tottakai saapuu aina kun lämpö yhtäkkiä nousee.

Kotona oleminen alkaa ilmeisesti jo hieman kyllästyttää, sillä mä olen jo pitkään nauttinut luxus-arjesta:
mulla on aina eväät valmiina töihin, ihan sitä myöten, että perunatkin on pilkottu valmiiksi. Aion nauttia tästä niin kauan kuin sitä kestää!

Vaimo on myös hieman hajamielinen, joka on todella poikkeuksellista! Normaalissa arjessa mä olen itse se, joka tarvitsee vähän muistuttelua ja apua sellaisessa arjen sujuvuudessa... olispa se vain yksi kerta, kun olen mm. unohtanut eväät kotiin. Silloinkin jos muistan ne ottaa jääkaapista, saatan tyytyväisenä unohtaa ne eteisen kenkätelineen päälle. Miettikää meidän arkea nyt, kun sen hajamielisen pitäisikin olla kartalla kaikesta!

Ylipäänsä raskaus sujuu hyvin. Vauva kasvaa, vaimo voi (määrittämätöntä kuumetta lukuunottamatta) hyvin ja arki tuntuu ihanalta. Kenestäpä arki ei tuntuisi ihanalta, kun ainoa panostus talouden eteen on mennä töihin ja tulla kotiin. Lähes kaikki hankinnat odottaa jo kotona vauvaa saapuvaksi: vaatteita on pesty ja viikattu lipaston laatikoihin, vaunuja koeajettu olohuoneessa ja kaukalokin pääsi eilen ensimmäiselle ajelulle!

Me ollaan lähes valmiita. Vauva ei ihan vielä, niin maltetaan vielä odottaa muutamia viikkoja minin tapaamista! 

En kestä, miten rakastunut voi olla johonkin tyyppiin, jota ei ole vielä edes tavannut.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Moi.

Oho, blogi on jäänyt tyystin unohduksiin. Usein mietin, että n y t ! Mutta ei. 

Nyt on meneillään raskausviikko 29 ja muutama päivä päälle. Vaimolla ja beibillä menee hyvin. Raskaus etenee, tyyppi kasvaa kiltisti keskikäyrällä, myllää vatsassa ihan oman rytmin mukaisesti - joka onneksi vielä on melko hyvin mukautunut vaimon normaaliin rytmiin. 

Toinen makuuhuone alkaa jo näyttää siltä, että meille tosiaan tulee vauva. Siis lähinnä siksi, että se on täyteen tungettu kaikenlaista vauvan tavaraa. Kaikki alkaakin olla jo hankittu, muutamaa ylellisyyttä lukuunottamatta. Sitteri, itkuhälytin ja kantoreppu on vielä hankintalistalla. Mutta muuten me ollaan valmiit. 

Moi vauva, me odotetaan sua!

torstai 9. elokuuta 2018

Vauvalle vaunut, check

Nyt kun rakenneultrassa kaikki oli kunnossa ja vauvakin tuntuu konkreettisemmalta myös mulle, niiden potkujen myötä, ollaan entistä enemmän valmistauduttu vauvan tuloon.

Ollaan nyt käyty tilaamassa sekä vaunut että kaukalo. Onko kukaan muu kokenut jotenkin hankalaksi sen vaunuvalinnan, vaikka liikkeeseen mennessä olisikin jo tiedossa mitä merkkiä ja mallia on lähdetty hakemaan? Eri rungot, renkaat, kankaat... Huh huh.

Me päädyttiin vaunuissa Emmaljunga NXT90F, joka taitaakin olla sama malli, kuin Perheunelmia-blogin vaunut. Väriksi otettiin Lounge grey. Vaikka vaunuvalinta sinänsä olikin helppo tehdä, niin vitsi miten monipuolisesti on käytännöllisen ja monikäyttöisen oloisia vaunuja! Ja jotka on lisäksi vielä hienoja. Aikamoista selvitystyötä saa etukäteen tehdä, jotta pääsee edes jokseenkin kärryille siitä, mitä kuvittelee vaunuilta haluavansa. 

Valittiin siis NXT90-mallista FLAT versio, jossa istuin on sellainen perinteisen mallinen ja menee täysin vaakaan asentoon. NXT90-vaunuja saa myös kuppi-istuimella, joka henkilökohtaisesti miellytti mun silmää hieman tuota flat'tia enemmän. Kuppi-istuimella vaunut on hieman siromman näköiset, joskin vaunurunko näytti melko suurelta. Flat-version istuin ei kuitenkaan sekään ole mikään valtamerilaiva, vaan näyttää ihan sopusuhtaiselta paketilta rungon kanssa. Ajateltiin lähteä liikkeelle tuolla kokonaan makuuasentoon saatavalla mallilla. Onko jollakin ollut vaunuissa/rattaissa kuppi-istuin ja mitä ootte tykännyt siitä? Ensimmäisen lapsen ja ensimmäisten vaunujen kanssa päädyttiin perinteiseen lähinnä kai sen vuoksi, ettei kummallakaan ole kokemusta kuppi-istuimesta käytännössä. 

Kaukalo otettiin isofixillä ja lisäksi vielä adapteri vaunurunkoon. Varmasti vasta käytännössä huomataan kuinka järkeviä valintoja ollaan tehty; hankala vielä sanoa tuleeko esimerkiksi adapterilla olemaan käyttöä, mutta noissa hankintojen hinnoissa yksi adapteri ei paljoa tunnu. Ootteko muut kokeneet kaukalon yhdistämisen vaunujen runkoon hyödyllisenä? 

Melko jees fiilis, kun parit isommat hankinnat on nyt jo tehty! Ja vielä enemmän jees fiilis siitä, että oltiin liikkeellä hyvien alennusten aikaan! Nyt elokuun ja alkusyksyn aikana monet mallistot päivittyy ja kuosit vaihtuu, niin tuotteita myydään aika hyvillä alennuksilla. Kelpaa.