Tällä hetkellä netissä pyörii jo, onneksi, useampikin naisparin blogi, jossa projektina on lapsi. Näistä on hyvä ammentaa tietoa paitsi prosessista ja sen etenemisestä, myös kustannuksista, perheensisäisestä adoptiosta ja aika monesta muustakin käytännön asiasta. Toistaiseksi edellä mainitut, ne blogit siis, on olleet paljonkin hyödyllisempiä ja informatiivisempia kuin mikään ns. virallinen taho. Ylipäänsä kaikessa on vertaistuki ja -kokemukset hyödyllisiä, niin miksei myös tässä? Kiitos blogeista. Kiitos!
Me varattiin ensikäynnille aika rennosti kahden kuukauden päähän siitä hetkestä. Tällöin oli mun loma ja ajateltiin että on niin paljon helpompi järjestellä vain yhden ihmisen työvuorot. Samalla saatiin myös hieman aikaa maistella ja sulatella sitä, että me tosiaan oltiin matkalla sinne klinikalle, josta oltiin puhuttu jo monta vuotta. Kahden kuukauden odotus meni nopeasti - välillä puhuttiin käynnistä enemmänkin, välillä annettiin vaan ajan kulua eikä pohdittu sen enempää. Oli kyllä hyvä päätös saada vielä siinäkin vaiheessa vähän enemmän aikaa sopeutua uusiin asioihin.
Ensikäynnillä tapasimme hoitavan lääkärin joka kävi pääpiirteittäin hoidon ja aikataulun kulun läpi meidän kanssa. Prosessi oli tietyllä tapaa jo tuttu, koska tapani mukaan olin selvitellyt asiaa ja kaivanut kaiken mahdollisen tiedon jo esiin. Sekä edelleenkin tapani mukaan pakkosyöttänyt sitä tietoa vaimolle, aina kun vain kuuntelevan korvan sain esiin. On kuitenkin toki huojentavaa kuulla ammattilaisen ja asiaan perehtyneen ihmisen suusta se sama tieto ja ikäänkuin varmistaa että oon itse ymmärtänyt oikein.
Käyntiä varatessa meitä kehoitettiin varaamaan jopa 90 minuuttia käyntiä varten. Todellisuudessa aikaa kului kuitenkin vain 45 minuuttia. Tietenkään vielä tässä vaiheessa ei tule ilmi mitään raskautta hankaloittavia tekijöitä, kun raskautuja on nuori ja täysin perusterve ihminen. Toivotaan, ettei jatkossakaan löydy mitään ylläreitä. Pessimisti ei pety, mutta positiivisin mielin ja odotuksin ollaan kuitenkin vielä liikkeessä!
Seuraavana on vuorossa psykologilla käynti ja soittoaika lääkärille. Ollaan yritetty olla ihan rennosti varattavien aikojen kanssa ja ollaan myös lähdetty liikkeelle ilman minkäänlaista omaa aikataulua. Ei haluta että tästä mudostuu joku pakollinen ja aikatauluihin sidottu ahdistava koe. Tässähän väsätään loppuelämän projektia itselle, ei meillä ole mikään kiire.
