Kuluispa aika nopeammin

Miksi aika menee välillä niin hitaasti? Nyt on viikko inseminaatiosta, mutta tuntuu että siitä on kulunut vähintään jo ikuisuus. 

Viikon aikana ollaan käyty kylässä, ulkona syömässä (pariinkin otteeseen..), vähän shoppailemassa - lähinnä siivoustarvikkeita, hah -, oltu ihan sikana töissä. Sen lisäksi olin viikonloppuna työkaverin luona juhlimassa. Mummomaiseen tapaani otin tosin vain pari lasillista viiniä ja olin jo reilusti ennen puoltayötä pyjama päällä omassa sängyssä.

Viikonloppuna käytiin extra paljon koiran ja vaimon kanssa lenkkeilemässä. Säät oli ihanat! Ilma lämmin ja aurinko paistoi. Nyt ennen varsinaisia kesäkelejä on vielä sopivan lämmintä, mutta samalla viileää ettei tarvitse tukehtua paahteessa. Mustaturkkinen, alusvillalla ja pitkällä päällikarvalla varustettu koirakin kiittää näistä keleistä! Ei mene kauaa, kun jokainen pidempi lenkki täytyy aloittaa uittamalla koira ensin. Talviturkin on koira kuitenkin jo kastellut..!

Tässä pikkuhiljaa pitäisi myös alkaa suunnitella väliaikaista muuttoa. Putkiremontin siirtyminen meidän asuntoon on jo aika lähellä. Nyt ollaan kohta kuukauden päivät nautittu käytävästä raikuvista äänistä. Jotka alkaa klo 7:15. Joka. Ikinen. Aamu. Korvatulpat onneksi on tosi armolliset ja niiden kanssa saa unta vielä pidennettyä hiukan! Olen myös yövuorojen välissä nukkua posottanut koko päivän kotona, vaikka heti meidän asunnon oven vieressä on porattu yhdeksän valtavaa läpireikää lattiaan. Mua väsytti.

Meidän asunnon osalta putkiremontin on luvattu aiheuttavan asumishaittaa kuuden viikon ajan. Taloyhtiön ensimmäisessä talossa remontti pysyi ihan aikataulussa, joten toivon että tää 6 viikkoa on totta myös meidän kohdalla. Evakuointisuunnitelmaa pyöriteltiin muutaman viikon ajan tuossa alkuvuonna. Järjellisimmäksi ratkaisuksi koettiin pitää muutama viikko kesälomaa silloin ja muuttaa lopuksi ajaksi mun äidin luo tuohon muutaman kilometrin päähän. Tätä odotellessa...

Sekä piinapäivät, että putkiremontti - voi, menkää molemmat nopeasti!

Ei voittoa

Toinen inseminaatio ei tuottanut vielä toivottua tulosta: raskaustesti näytti siis tälläkin kertaa negatiivista.

Enpä olisi koskaan uskonut, kuinka pettynyt voi olla negatiiviseen testitulokseen. Takanahan on vasta kaksi yritystä, joista ensimmäisellä kerralla olosuhteet eivät edes olleet kovin otolliset raskautumista silmällä pitäen, tai lähinnä siis sen onnistumista ajatellen. Mutta silti.

Sitä toivoo ja odottaa tottakai mahdollisimman nopeasti positiivista tulosta. Ja itseasiassa myös toivoo, että tämä toisessa kaupungissa 100km päässä ravaaminen voisi jo loppua. Mutta ei vielä, näemmä.

Negatiivisesta testistäkin kuitenkin voi selvitä (ainakin toistaiseksi, mietitään sitten uudelleen jos tuloksina on kerta toisensa jälkeen vain niitä negoja) ja onkin oikeasti ollut ihanaa palata lomalta takaisin kotiin ja arkeen. Oma tupa, oma lupa!

Oltiin tosiaan 10 päivää anopin luona Lapissa. Kaikkine vaimon ihanine perheenjäsenineen reissu oli kyllä varsinaisen hieno! Paljon ihmisiä, jotka palaa halusta nähdä meitä. Tai jos ei, niin ainakin esittää hyvin, että on ollut ikävä. Käytiin pari kertaa ulkona syömässä, vietettiin tyttöjen shoppailupäivää 8 veen kanssa ja käytiin samalla elokuvissa katsomassa uusi Smurffit. Itkin salaa vähän. Tuohon lomaan mahtui myös illanviettoa vaimon siskon ja miehensä kanssa, pari lasillista hyvää viiniä, loistavaa ruokaa. Korttipelejä, ulkoilua ja makkaranpaistoa. Juhlimme yhdet 3v-synttärit ja kävimme teatterissa. Luin myös kaksi kokonaista kirjaa loman aikana! Vaikka ajomatka edestakaisin onkin raskas, niin tuntuu rentoutuneelta. Tuntuu, että loman aikana pääsi silti hyvin irti arjesta.

Mutta ah, miten ihanalta oma sänky tuntuukaan. Juuri oikeanlaisen tyynyn kanssa, lempilakanoissa. Arjenkaan ei tarvitse olla huonoa. Eikä meillä olekaan.