Ei

Jälleen kerran yrityskierto päättyi ennen raskaustestin tekemistä - niihin alkaneisiin menkkoihin. Eihän sille mitään voi.

Piinapäivät meni melko leppoisasti. Oikeastaan vasta eilen tai tänään aloin olla hiukan kärsimätön odottelemaan. Enkä edelleenkään googlettanut raskausoireita tai vahtinut jokaista vaimon aivastusta. Se on toisaalta edistystä! Mutta silti, vaikka piinapäiviin ikäänkuin tottuu ja niihin osaa nyt suhtautua tietyllä rentoudella, enkä enää odottele jokaista testipäivää kuin kerran elämässä tapahtuvaa auringonpimennystä... niin silti, se odotuksen päättyminen ennen alkamistaan, suoraan sanoen vituttaa.

Vaikka tietyllä tapaa en ole enää niin naiviuden perikuva ja kuvittele, että tottahan se raskaus nyt inseminaatiosta alkaa, niin kyllä näköjään jokainen tulokseton inseminaatio harmittaa entistä enemmän. Ei me olla missään jäniksen selässä vielä, että aika tai rahat loppuisi nyt heti kesken, mutta alan olla kohtalaisen väsynyt siihen rumbaan jota tässä saa edelleen pyörittää. Ne kahden viikon syklit, jotka aiemmin mainitsin, you know.

Toistaiseksi ei olla tauon tarpeessa, vaan aiotaan puskea vielä eteenpäin. Seuraavaksi tosiaan lääkärille puhelinaika, jotta saadaan suunnitelmia hiottua ja vietyä projektia eteenpäin. Kohti seitsemättä.

Kunnolla lomalla

Tämä kierto menee ohi, kun ei saatu tälle päivälle aikaa klinikalle inseminaatiota varten. Hiukan harmittaa, kun pari päivää tarjosivat ei-oo'ta. Toisaalta ei tarvitse käyttää kesälomaa piinapäiviin. Nyt ollaan siis ihan kaikinpuolin lomalla!

Myöhemmin sitten uutta matoa koukkuun ja niin edelleen.

Pitäisi kehittää itselle jostain hiukan kärsivällisyyttä, haha. 

Case closed

Tavallaanhan sekin on säästöä, jos ei tarvitse tehdä raskaustestiä, koska menkat ehtii alkaa ensin. Tällä kertaa "kolmas kerta toden sanoo" -sanonta meni pieleen. Nyt alkaa jo vähän harmittaa, vaikka sinänsä kaikki ovet on vielä avoinna. Hermot alkaa olla hiukan kireällä tuon käytävässä ja naapuriasunnossa metelöivän putkiremontin vuoksi, niin ehkä siksi tän tuloksettoman inssinkin ottaa vähän raskaammin. Tai ehkä siksi, että olen ihan superherkkis, haha. 

Vaimo varasi aamulla ajan ensi viikolle munajohtimien aukiolotutkimusta varten. Viime käynnillä lääkäri väläytteli myös, että jollei siitä inssistä raskaus ala, niin voisi harkita esimerkiksi luovuttajan vaihtoa. Katsotaan.

Tän päivän hyviin puoliin kuuluu kuitenkin se, että mulla on tänään iltavuoro ja saan viettää rauhallisen aamun kotona. Tuohon jatkuvaan poraamisen, ja muun järkyttävän metelin, ääneenkin on tavallaan alkanut jo tottua. Olen aika ääniherkkä ja ärsyynnyn sata lasissa, jos kuuluu jotain "ylimääräisiä" ääniä - ehkä tää putkiremontti on hyvää siedätyshoitoa! Vaimo oli myös illalla laittanut mulle kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi, niin sain napista painamalla valmista kahvia. Pienet teot ja huomionosoitukset on rakkautta! <3

Hyvää kannattaa siis odottaa.

Inseminaatio III

Odottavan aika on pitkä. Nyt ne piinapäivät vasta taas alkaa. Hengitä syvään, pidä seuraavat kaksi viikkoa täynnä puuhaa. Ja odota.

Onneksi nyt saa olla töissä ihan urakalla! Lauantaina koittaa myös pienet juhlat työkavereiden kesken, jonne mun ihastuttava vaimoni on lupautunut mua kuljettamaan. Kesän aloittajaiset - tervetuloa kesä!

Ps. Enää kuukausi kesälomaan.

Inseminaatio II

Meidän toinen inseminaatio tehtiin muutama päivä sitten. Jäi hyvä fiilis käynnistä; eikä vähiten erinomaisen miellyttävän lääkärin vuoksi. Olen välillä kokenut, ettei meidän omalääkäri osaa huomioida hoidossa ketää muuta kuin sitä hoitoa saavaa osapuolta, eli meidän tapauksessa vaimoa. Luonnollisestikin hoidettava on pääosassa, joka on siis ihan fine, mutta välillä jää vaan sellainen tunne, että mullekin tietenkin voisi yleisiä asioita puhua. En ehkä osaa vastata täysin exaktisti vaimon kiertoa koskeviin kysymyksiin, mutta ihan sellaisia jokapäiväisiä asioita - niitä tiiän! 

Hyväksyn "tukihenkilön" roolini, koska itsehän me ollaan päätös tehty, että ketä hoidetaan. Mutta tiiättekö miten kivalta tuntui, kuin tämän toisen inseminaation suorittanut lääkäri keskusteli myös mulle? Hyvästi näkymätön seinäruusu - tervetuloa yhteisen projektin ja parisuhteen toinen osapuoli!

Ps. testipäivä osuukin mukavasti keskelle vierailua anopilla...

Alusta

Tällä hetkellä netissä pyörii jo, onneksi, useampikin naisparin blogi, jossa projektina on lapsi. Näistä on hyvä ammentaa tietoa paitsi prosessista ja sen etenemisestä, myös kustannuksista, perheensisäisestä adoptiosta ja aika monesta muustakin käytännön asiasta. Toistaiseksi edellä mainitut, ne blogit siis, on olleet paljonkin hyödyllisempiä ja informatiivisempia kuin mikään ns. virallinen taho. Ylipäänsä kaikessa on vertaistuki ja -kokemukset hyödyllisiä, niin miksei myös tässä? Kiitos blogeista. Kiitos!

Me varattiin ensikäynnille aika rennosti kahden kuukauden päähän siitä hetkestä. Tällöin oli mun loma ja ajateltiin että on niin paljon helpompi järjestellä vain yhden ihmisen työvuorot. Samalla saatiin myös hieman aikaa maistella ja sulatella sitä, että me tosiaan oltiin matkalla sinne klinikalle, josta oltiin puhuttu jo monta vuotta. Kahden kuukauden odotus meni nopeasti - välillä puhuttiin käynnistä enemmänkin, välillä annettiin vaan ajan kulua eikä pohdittu sen enempää. Oli kyllä hyvä päätös saada vielä siinäkin vaiheessa vähän enemmän aikaa sopeutua uusiin asioihin.

Ensikäynnillä tapasimme hoitavan lääkärin joka kävi pääpiirteittäin hoidon ja aikataulun kulun läpi meidän kanssa. Prosessi oli tietyllä tapaa jo tuttu, koska tapani mukaan olin selvitellyt asiaa ja kaivanut kaiken mahdollisen tiedon jo esiin. Sekä edelleenkin tapani mukaan pakkosyöttänyt sitä tietoa vaimolle, aina kun vain kuuntelevan korvan sain esiin. On kuitenkin toki huojentavaa kuulla ammattilaisen ja asiaan perehtyneen ihmisen suusta se sama tieto ja ikäänkuin varmistaa että oon itse ymmärtänyt oikein.

Käyntiä varatessa meitä kehoitettiin varaamaan jopa 90 minuuttia käyntiä varten. Todellisuudessa aikaa kului kuitenkin vain 45 minuuttia. Tietenkään vielä tässä vaiheessa ei tule ilmi mitään raskautta hankaloittavia tekijöitä, kun raskautuja on nuori ja täysin perusterve ihminen. Toivotaan, ettei jatkossakaan löydy mitään ylläreitä. Pessimisti ei pety, mutta positiivisin mielin ja odotuksin ollaan kuitenkin vielä liikkeessä!

Seuraavana on vuorossa psykologilla käynti ja soittoaika lääkärille. Ollaan yritetty olla ihan rennosti varattavien aikojen kanssa ja ollaan myös lähdetty liikkeelle ilman minkäänlaista omaa aikataulua. Ei haluta että tästä mudostuu joku pakollinen ja aikatauluihin sidottu ahdistava koe. Tässähän väsätään loppuelämän projektia itselle, ei meillä ole mikään kiire.