Viides inseminaatio

Viimeisin inseminaatio tehtiin noin viikko sitten. Taitaa olla jo viides. Alkuun piinapäivät sujui leppoisasti, kun laitettiin työviikkoja pakettiin ja ruvettiin lomalle! Viimeiset kesälomapäivät menossa ja alkuviikosta palataan taas arkeen ja töihin. 

Klinikan lääkärin kanssa hieman päivitettiin suunnitelmia viimeisimmän käynnin yhteydessä. Jos tästä ei tärppää, niin mennään eteenpäin vielä yhden inssin muodossa ja sen jälkeen tarvittaessa hiotaan suunnitelmia. Lääkkeellinen apu ei sinänsä ole tarpeen, kun kaikki toimii niin kuin pitääkin. Ja mielellään pidetäänkin tämä mahdollisuuksien mukaan luomuna. Niin luomuna kuin nyt naisparin lapsen hankintaa voi pitääkään. Haha. 

Jatkuva odottaminen on rasittavaa. Vaikka toisaalta raskauden alkaessa vasta saakin alkaa odottaa ajan kulumista. Toisaalta, joka päivä ei jakseta edes ajatella näitä kuuluisia piinapäiviä. Tavallaan ne kuuluu jo niin vahvasti arkeen. Odotetaan tulosta kuitenkin sormet hiukan ristissä. Sillä aikaa perehdytään loman pyörteissä hyvän ruuan syömiseen. Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa. 

Miten voi parisuhde?

Tähän totiseen leikkiin ryhtyessämme, kerrottiin projektista harvoille ja valituille ihmisille. Yllättävän moni oli sitä mieltä, että matka perheeksi meidän tavalla tulee olemaan raskasta psyykkisesti. Uskoin sen. Olin henkisesti varautunut siihen, että ovuloimattomat kierrot, aikataulutuksista johtuen väliin jäävät kerrat tai puhtaasti negatiiviset lopputulokset inseminaatiosta - saattaisi vaikuttaa meidän parisuhteeseen. Paha olo puretaan siihen lähimpään. Mun tapauksessa vaimoon, tietysti.

Nyt takana on siis kolme tuloksetonta inssiä, sekä yksi höpö-inssi jota ei kuulemma edes lasketa yritykseksi. Siinä kierrossa oli pielessä ihan kaikki ajoituksesta lähtien. No ne kolme inssiä, kuusi viikkoa piinapäiviä. Kolmet alkaneet kuukautiset. Pettymys on ollut pinnalla jokaisella kerralla. Nyt viimeisin negatiivinen yritys oli ehkä kovin isku vasten kasvoja. Vaikkei syytä epätoivoon vielä olekaan, niin kyllä takaraivossa jo välillä jyskyttää että miksei se koskaan onnistu meille! 

Parisuhde voi kuitenkin erinomaisesti. Vaikken itse ole hoidettavan roolissa, niin jokainen ovulaatio, inseminaatio ja tehty raskaustesti on meidän yhteinen asia. Otetaan yhessä se pettymys vastaan. Tsempataan toista uuteen nousuun ja aletaan odottaa uuden kierron uutta yritystä. Välillä ollaan puhuttu siitä, miten pitkälle ollaan nyt henkisesti valmiita viemään tätä matkaa, mutta toistaiseksi ei ole tullut raja vastaan. Joskus vaimoa ärsyttää ja harmittaa ettei taaskaan tullut tulosta. Joskus vaimo ottaa sen kevyemmin ja suukottaa mun otsaa, kun mulla ottaa päähän. 

Meistä on tullut tiiviimmin yksikkö ja ollaan hyvinkin tietoisia tästä parisuhteesta: siitä mitä se ottaa ja mitä se antaa. Me toimitaan nykyään tiiminä hyvin, me ollaan myös yksilöinä ihan loistavia. Tuloksettomat inssit ei ole kenenkään vika, eikä kolme kertaa tarkoita vielä sitä, ettei meille tulisi koskaan lasta. MUTTA ärsyttäähän se.

Toistaiseksi tuloksena tästä matkasta on yksi loistava parisuhde, joka oli ennenkin mieletön. Nyt se vaan on vieläkin parempi.

Kohti lähtölaskentaa

Olen ihan super huojentunut, miten helposti elämä loksahtaakaan takaisin omiin uomiinsa. Myös niiden alkaneiden kuukautisten jälkeen tai sen negatiivisen raskaustestin jälkeen. Totta kai pettymys on aina ensimmäinen tunne, ja harmittaahan se ettei toivottua tulosta ole vielä saavutettu. Mutta onko tää sitä, että rakkaus kantaa ja voittaa esteet?

Tavalliseen arkeen palaaminen piinapäivien laskemisen sijaan on helpottavaa. Piinapäivissä on oma jännityksensä ja tuntuu että jokainen päivä inseminaation jälkeen on muutenkin jotenkin jännittävä - onhan kuitenkin mahdollisuus siihen, että raskaus olisi alkanut! Mutta se stressi. Kun jokainen päivä on toisaalta myös potentiaalinen kuukautisten alkamista ajatellen.

Kierron alkaessa ei olla vaimon kanssa juurikaan uhrattu ajatusta seuraavalle yritykselle. Huolehditaan että ovulaatiotestejä on riittävästi ja pohditaan koska ovulaation bongailu olisi syytä aloittaa. Muuten vain ollaan. Se on hyvä. Arki ja elämä pyörii kuitenkin nyt hyvin pitkälti yritysten mukaisesti - elämää tähdittää vaimon ovulaatio, haha. On rauhoittavaa palata hetkeksi takaisin "siihen vanhaan", jolloin merkittävin päänvaiva oli pohtia mitä ottaisi töihin evääksi. Tykkään syödä, joten kyllä ne eväät on nytkin joka päivä tärkeät! 

Ovulaation metsästys tähänkin kiertoon on käynnistynyt (!) ja me ollaan taas enemmän kuin valmiita säntäämään kohti klinikkaa ja päämäärää: perheeksi.

Ps. meidän klinikka näemmä postittaa ovulaatiotestejä ilman erillisiä lisäkustannuksia. Postimaksukin  hoidettu klinikan puolesta, kiitos!

Nimistä

Koskaan ei voi olla liian aikaista pohtia tulevalle lapselle nimeä. Sen vuoksi mekin ollaan aloitettu projekti jo useita vuosia sitten. Nimimieltymykset vaihtelevat, ja ne lemppareimmat nimet on jo moneen kertaan kuopattu ja kaivettu uusia tilalle. Tyttölapselle. Toistaiseksi ei olla keksitty oikeastaan yhtään nimeä pojalle, joka meitä molempia miellyttäisi.

Haluaisimme hieman erikoisemman nimen, jottei luokalla olisi neljää samannimistä ja lapsi olisi koko varhaisen elämänsä "Mikko E." Tarkoituksena kuitenkin löytää nimi, joka suomalaiseen suuhun ja lausuntaan istuu hyvin. Ilman, että sitä tarvitsee joka kerta erikseen opettaa ääntämään. Hyviä nimiä ollaan kuopattu lähinnä siksi, että tälle nimelle on rekisteröity ihmisiä lähivuosina liikaa (Samuel, liki 4000 tyyppiä viimeisen 7-8 vuoden aikana) tai sen vuoksi, että mielleyhtymä nimestä ei ole kovin mairitteleva. Kaikki tietää, kuinka yksi omaan makuun hivenen rasittavahko persoona pilaa negatiivisella kaiulla kokonaisen nimen. Ja tästä on muuten vaikea päästä irti!

Onneksi ei ole kiire. Saadaan rauhassa pohtia miellyttäviä nimiä, odottaa nimen käyttäjää ja katsoa mikä nimi hänelle lopulta istuu. Mielipiteet ehtii sitäkin ennen muuttua varmasti noin tuhat kertaa! Etukäteistyötä on kuitenkin mukava (ja hyvä) tehdä nytkin, ihan rauhassa! Itse olen ollut aina kiinnostunut nimistä ja varsinkin nimiyhdistelmistä. Kauniisti toisiinsa sointuvat nimet hymyilyttää - vaikkei tuttavan lapsen saama nimi olisikaan välttämättä juuri se, josta itse pidän; toisiinsa soljuvat nimet voi melkein kuulostaa runolta.

Tuntuu, että jokainen vanhempi on saanut nimettyä lapsensa juuri niin, kuin lapselle sopii. Viivi näyttää ihan Viiviltä ja Aleksanterin nimi sopii kuin nenä päähän. Aika lohduttavaa, että jokaiselle lapselle on kuitenkin aina löytynyt sopiva nimi!

Onko muilla olemassa jotain ihan ehdottomia nimisuosikkeja? Varaudumme siihen, että lapsen synnyttyä etukäteen suunniteltu nimi voi vaihtua ihan lennossa - mutta mikäpä olisi parempaa, kuin unelmoida ja haaveilla. <3

Nope.

Tämä on näemmä trendinä meillä, että kuukautiset ehtii alkaa ennen testipäivää. Makusteltiin kuitenkin tovi, ennen kuin tuomittiin suoraan kuukautisiksi. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mitään epäselvää, etteikö niistä olisi kyse. Varmuuden vuoksi tehtiin vielä yksi raskaustesti, joka kontrolliviivaa lukuunottamatta loisti tyhjyydellään.

Enpä olisi tälle matkalle alkaessani arvannut, miten ärsyttävä voi tyhjä raskaustesti olla. Vaikka sitä koittaa pysyä realistina ja olla kuulostelematta mahdollisia raskausoireita, niin kyllähän sitä aina on hieman toiveikas että joko tärppää.

Vaimon kierto on tässä projektin aikana lyhentynyt usealla päivällä. Miksihän? Stressistä? En siis oleta että tällä on mitään tekemistä raskautumisen kanssa, vaan lähinnä mielenkiintoinen fakta. Kun vuosia kierto toimii lähes kuin kello, ja nyt heittää tutulta radaltaan pois. Toki tästä on se positiivinen puoli, että ennalta suunniteltu lomamatka voidaan pitää voimassa - ilman että tarvitsee pohtia halutaanko jättää väliin taas yksi kierto, vai lähteä lomalle, haha.

No mutta. Uusi kierto nyt menossa. Katsotaan mitä tähän kiertoon saadaan aikaan.

How you doin?

Piinapäivät sujuu hyvin. Yllättävän hyvin! Se vähäinen vapaa-aika on kulunut joutuisasti, kun olen imuroinut joka päivä - koiran karvanlähtöaika aiheuttaa kyllä hieman lisäaktiviteettia, haha. Puhumattakaan siitä, kuinka pitkät tovit olen viettänyt harjaten sitä irtoavaa pohjavillaa pois.

Frendien uudelleen katselu, noin kolmattakymmenettä kertaa, on myöskin loistavaa ajanvietettä. Multitaskaajalle Frendit toimii myös hyvin oheisviihteenä, kun samalla yrittää tehdä kolmea muutakin asiaa.

Vaimon kanssa ei olla juurikaan keskusteltu ajan kulumisesta, mahdollisista raskausoireista tai ajatuksista/toiveista viimeisimmän inssin suhteen. Päivät kuluu omalla painollaan ja odotellaan vain minkälaisen lopputuloksen tämä odottelu antaa. Ei liian suuria toiveita, mutta samalla salainen pieni toive siitä niin kovasti toivotusta lopputuloksesta.

Tällä kertaa tehdystä inseminaatiosta on kerrottu vähemmälle määrälle ihmisiä. Kerta toisensa jälkeen on tylsä kertoa siitä negatiivisesta testituloksesta, joten jos tälläkin kertaa se koittaa, niin päästään vähemmällä tylsien uutisten kertomisella. Toisaalta positiivinen testi ilahduttaa varmasti lähipiiriä muutenkin, vaikkeivat yrityksestä olisivatkaan tienneet.

Eli kiitos, ihan hyvin sujuu.

Positiivisuuden vuosi 2017

Koko kuluneen vuoden olen laittanut ylös asioita, joista olen tullut onnelliseksi ja joista olen ilahtunut. Puhelimen muistioon on kertynyt kohtalaisen pitkä lista niitä asioita. En ole muistanut jokaista ilahduttavaa asiaa kirjoittaa ylös, enkä välttämättä ole kokonaisen kuukauden aikana kirjoittanut mitään.

Rakastan kauniita asioita ja valkoista elektroniikkaa. Yleensä mielellään kalliita asioita. 

Tammikuussa olen iloinnut kotimatkalla nautitusta take away -kahvista, isoäidin yökyläilystä meillä sekä äidistä kävelyllä mun ja koiran kanssa. Samassa kuussa olin kahdesti brunssilla ystävien kanssa. 

Helmi- ja maaliskuusta en ollut tehnyt mitään merkintöjä, mutta puhelimen kuvagalleria ja muistin äärirajoille asettaminen toi kuitenkin mieleen asioita, jotka myöhemmin laitoin ylös! Helmikuussa olin iltakävelyllä ystävän kanssa. Paljastus löytyi kuvagalleriasta, jossa oli suorastaan henkeäsalpaavan kauniita itse ottamiani kuvia auringonlaskusta. Maaliskuussa työkaveri toi yllättäen lahjan - en juhlinut tuolloin mitään. Entistäkin merkityksellisemmäksi tuon pyyteettömän lahjan toi se yllätyksellisyys. Kirkkaana kruununa mukana viesti, jossa kollega kertoo arvostavansa minua paitsi ammatillisesti, myös kertovansa kuinka äärettömän ihana ihminen olen. Taisin tuolloin antaa silmäkulman hiukan kostua...

Huhtikuussa olin ilahtunut elokuvissa käynnistä ja kahvihetkistä ystävien kanssa. Olimme myös yökylässä isoäidin kanssa - vaimon ja mun isoäidin yhteinen intohimo on kortinpeluu. Enkä koskaan voi kyllästyä siihen, miten lämpimästi voi toisen sukupolven ihminen toivottaa itselleen täysin vieraan ihmisen tervetulleeksi perheeseen. Mummon ja vaimon välit on niin jotenkin pyyteettömän lämpimät, ja tuntuu että he usein ikävöi toisiaan molemminpuolin. Samassa kuussa kolmevuotiaan täysin vilpitön minuun tykästyminen tuntui ihanalta.

Myös toukokuussa pääasiaina oli ihanat ystävät ja työkaverit. Ja koska rakastan ruokaa, olen laittanut ylös myös äidin paistamat letut.

Kesäkuussa olimme vaimon kanssa kesälomalla. Aloitimme kuun ylpeinä uusina kummeina, kun pienen tytön ensimmäistä juhlaa vietettiin heti kuun alussa. Vanhimman kummitytön kanssa vietetty kylpyläloma on myös merkittynä ylös. Ehkä hauskimpana yksityiskohtana on merkintä: "pelasin Super Mariota vanhalla Game Boylla"!

Tuntuu hyvältä huomata, miten pieniä asioita sitä kuitenkin kokee tärkeiksi ja niin merkityksellisiksi, että ne haluaa jatkossakin muistaa. Tuo lista olkoonkin hyvin puutteellinen; ylös on kirjattu vain joitakin ilahduttaneista asioista, mutta niiden muistelun myötä tulee paljon lisää upeita asioita mieleen. Kuinka paljon onnea voikaan yhden ihmisen elämään mahtua... <3