keskiviikko 2. elokuuta 2017

Positiivisuuden vuosi 2017

Koko kuluneen vuoden olen laittanut ylös asioita, joista olen tullut onnelliseksi ja joista olen ilahtunut. Puhelimen muistioon on kertynyt kohtalaisen pitkä lista niitä asioita. En ole muistanut jokaista ilahduttavaa asiaa kirjoittaa ylös, enkä välttämättä ole kokonaisen kuukauden aikana kirjoittanut mitään.
Rakastan kauniita asioita ja valkoista elektroniikkaa. Yleensä mielellään kalliita asioita. 

Tammikuussa olen iloinnut kotimatkalla nautitusta take away -kahvista, isoäidin yökyläilystä meillä sekä äidistä kävelyllä mun ja koiran kanssa. Samassa kuussa olin kahdesti brunssilla ystävien kanssa. 

Helmi- ja maaliskuusta en ollut tehnyt mitään merkintöjä, mutta puhelimen kuvagalleria ja muistin äärirajoille asettaminen toi kuitenkin mieleen asioita, jotka myöhemmin laitoin ylös! Helmikuussa olin iltakävelyllä ystävän kanssa. Paljastus löytyi kuvagalleriasta, jossa oli suorastaan henkeäsalpaavan kauniita itse ottamiani kuvia auringonlaskusta. Maaliskuussa työkaveri toi yllättäen lahjan - en juhlinut tuolloin mitään. Entistäkin merkityksellisemmäksi tuon pyyteettömän lahjan toi se yllätyksellisyys. Kirkkaana kruununa mukana viesti, jossa kollega kertoo arvostavansa minua paitsi ammatillisesti, myös kertovansa kuinka äärettömän ihana ihminen olen. Taisin tuolloin antaa silmäkulman hiukan kostua...

Huhtikuussa olin ilahtunut elokuvissa käynnistä ja kahvihetkistä ystävien kanssa. Olimme myös yökylässä isoäidin kanssa - vaimon ja mun isoäidin yhteinen intohimo on kortinpeluu. Enkä koskaan voi kyllästyä siihen, miten lämpimästi voi toisen sukupolven ihminen toivottaa itselleen täysin vieraan ihmisen tervetulleeksi perheeseen. Mummon ja vaimon välit on niin jotenkin pyyteettömän lämpimät, ja tuntuu että he usein ikävöi toisiaan molemminpuolin. Samassa kuussa kolmevuotiaan täysin vilpitön minuun tykästyminen tuntui ihanalta.

Myös toukokuussa pääasiaina oli ihanat ystävät ja työkaverit. Ja koska rakastan ruokaa, olen laittanut ylös myös äidin paistamat letut.

Kesäkuussa olimme vaimon kanssa kesälomalla. Aloitimme kuun ylpeinä uusina kummeina, kun pienen tytön ensimmäistä juhlaa vietettiin heti kuun alussa. Vanhimman kummitytön kanssa vietetty kylpyläloma on myös merkittynä ylös. Ehkä hauskimpana yksityiskohtana on merkintä: "pelasin Super Mariota vanhalla Game Boylla"!

Tuntuu hyvältä huomata, miten pieniä asioita sitä kuitenkin kokee tärkeiksi ja niin merkityksellisiksi, että ne haluaa jatkossakin muistaa. Tuo lista olkoonkin hyvin puutteellinen; ylös on kirjattu vain joitakin ilahduttaneista asioista, mutta niiden muistelun myötä tulee paljon lisää upeita asioita mieleen. Kuinka paljon onnea voikaan yhden ihmisen elämään mahtua... <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!