Oltaispa jo lomalla

Mitä kaikki ihmiset tekee kesälomalla? Osa lomasta reissataan sukulaisten luona, mutta jotain olisi kiva keksiä ihan kahdestaan vaimonkin kanssa! Ensimmäisenä kävi mielessä joku pieni kylpyläloma. Tästä lähiseuduilta löytyy useampikin kylpylä, jota voitaisiin harkita. Esimerkiksi Aulangon kylpylän ympäristö on upean näköinen ja kiinnostaa meitä kovasti! Itse kylpylästä ei tosin tiedetä juurikaan mitään. Toisaalta en edes muista, milloin olen viimeksi ollut kylpylässä. Oon kuitenkin kuullut, että se on rentouttavaa, haha. Vois kokeilla!

Rentoilu kotonakin houkuttelee, mutta kesäloman aikana meillä on juuri meneillään taloyhtiön putkiremontti. Koska oma koti ei ole käytössä, eikä loputtomiin jaksa muidenkaan kotona roikkua, niin muutaman päivän reissu jonnekin ihan muualle kuulostaa just hyvältä. Mutta minne? Nyt kun kerran saatiin ajatus tästä kylpylälomasta, ei oikein keksitä mitään muuta mitä vois lomalla tehdä.

Ollaan paljon koluttu pääkaupunkia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia läpi. Helsinki on ehdottomasti yksi mun lempparikaupungeista ihan kansainväliselläkin tasolla. Sopivan suuri, ollessaan kuitenkin samalla niin sympaattisen pieni! Viime kesän hittinä meillä oli Porvoo, jossa käytiin useampikin kerta. Hyvän matkan päässä päiväreissua ajatellen - vanhan kaupungin mahtava miljöö ja ihanat pienet putiikit. 

Hyviä suosituksia otetaan siis vastaan! Ei olla kovin kranttuja, kunhan ei tarvitse jossain metsäpirtissä kököttää...

Kuinka paljon meidän lapsi saa maksaa?

Tässä matkan varrella olen miettinyt paljon projektin hintalappua; en pelkästään rahallista, mutta psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Olen muutenkin siinä suhteessa melko pedantti ihminen, että tykkään seurata raha-asioita tarkkaan. Ennen kaikkea niitä menoja. Siispä olen jokaisen lapsi-projektiin liittyvän maksun merkinnyt ylös ja seurannut luvun kehittymistä. Toistaiseksi ihan maltillisin mielin, vaikkakin summa hilaa itseään hiljalleen melko muhkeisiin lukemiin.

Mutta. Kuinka paljon meidän lapsi saa maksaa? Pohdittiin tänään asiaa vaimon kanssa, oikeastaan pääsemättä mihinkään kovin kunnolliseen lopputulokseen. Ehkä sitä ei vielä tarvitse aivan adekvaatisti ja sitovasti tietääkään, mutta kuitenkin nämä on mun mielestä asioita, joita pitäisi miettiä.

Perheen perustamiseksi on niin monia reittejä. Ehkä lähtökohtaisesti jo parisuhteen muodosta riippuen, fyysiset rajoitteet huomioiden, sekä pelkästään pariskunnan/henkilön mieltymykset ajatellen. Me koettiin meille oikeaksi ratkaisuksi inseminaatio klinikalla. Osittain sen tietynlaisen vaivattomuuden vuoksi: joku muu laskee ja kertoo koska tikutellaan ovulaatiota. Toisaalta myös puhtaasti sen fiiliksen vuoksi; että tää klinikkainssi sopii meille.

Vaimo on perusterve, fyysisesti hyväkuntoinen, nuori - edellytykset raskautumiselle pitäisi olla kunnossa, ellei toisin todisteta. Sekään ei silti takaa, että klinikalla ammattilaisten toimesta suoritettu inseminaatio ja lähtökohtaisesti "sopiva" raskautuja saisivat raskauden helposti alkuun. Jokainen käynti luonnollisestikin maksaa. Tapani mukaisesti olen tutkinut (lähinnä blogeista) toteutuneita kustannuksia siihen asti, että raskaus on alkanut. Sitä varten on säästetty, koska kustannukset on olleet jollain tapaa tiedossa.

No jos ei se raskaus vaan onnistu? Kuinka moneen yritykseen meillä on varaa nyt? Käytännössä omalle (mahdolliselle) lapselle on olemassa jokin hintalappu; olkoon kyse fyysisestä tai psyykkisestä hinnasta. Joku rajapyykki, jonka ylitse ei olla valmiita menemään - kuinka pitkälle ollaan henkisesti valmiita tätä matkaa kulkemaan? Ajatukset voi, ja saa, elää projektin edetessä.

Koko hoito ei ole kuitenkaan pelkästään rahasta kiinni. Tarvittaessa pidetään taukoa ja säästetään lisää. Nyt jo hyvän tovin elämä on jollain tasolla pyörinyt kehää tän projektin ympärillä. Se alkaa jo nyt olla vähän raskasta. Ei sillä, ettei lapsen saaminen muutenkin olisi iso muutos elämässä, mutta kuinka turhauttavaa kun arki aikataulutetaan sen lapsen tekemisen ympärille. Kuinka kauan henkiset kantimet kestää?

Vasta kaksi yritystä takana. Vaikka kuinka valmistautuu projektiin mielestään hyvin ja kuvittelee tietävänsä mitä odottaa, niin tuli silti jotenkin yllätyksenä, millaista tää oikeasti on. Aiemman tekstin kommentissa sanottiinkin, että yllättävästi toinen negatiivinen tulos tuntuu jo huomattavasti tympeämmältä, kuin se ensimmäinen. Jospa kolmas kerta toden sanoo!

//edit. täsmennetty hieman

20 faktaa! (tai 10+10)

Nipsun  blogissa oli "20 faktaa minusta" - mahtavaa! Nyt mä olen samalla asialla, eli:

1. En tykkää heräämisestä. Olen usein aika kärttyinen vasta herättyäni... 

2. Töissä mun vastuualueenani on olla kiva. En oikein innostunut haavahoidoista, insuliineista, opiskelijaohjauksesta - tai oikeastaan mistään muustakaan jota esimies ehdotti. Ehkä tästä lannistuneena esimies keksi mulle ihan ikioman ja uniikin vastuualueen!

3. En mielelläni laita ruokaa. Ikinä.

4. Haluaisin vaihtaa autoa. Usein. Edellisessä ei yleensä ole mitään vikaa, mutta autoonkin voi kyllästyä! Viimeisin autonvaihto tosin tehtiin ihan järkiperäisistä syistä - mussa on siis tapahtunut kehitystä.

5. Stressaan asioita. Paljon. Tämä tosin edesauttaa sitä, että...

6. ...selvitän asioista mahdollisimman paljon etukäteen! Tiedän tarkalleen miten vieraisiin kohteisiin mennään, koska olen selvittänyt reitin etukäteen. Haen netistä ohjeita, vinkkejä ja ongelmanratkaisuja. Jos en osaa ladata porakoneen akkua: otan selvää.

7. Nipsun tapaan olen myöskin erittäin sosiaalinen! Yleensä myös tykkään lähes kaikista, jotka tapaan. Tietenkin jotkin ihmiset sitten todistaa käytöksellään, että se tykkääminen olisi voinut jäädä tekemättäkin.

8. Pidän eläimistä. Tällä hetkellä meillä on vain koira, mutta lemmikkeinä meillä on ollut marsuja, hamstereita, gerbiilejä, lisko ja kaloja (jos kalat lasketaan lemmikiksi).

9. Olen koukussa tekniikkaan. Yleensä sellaisiin, jotka on aivan turhia. Jos on kotona jo vedenkeitin, niin eikö voisi saada vielä sellaistakin, jossa on lämpöasteiden säätö? Ja neonvalo. Ja musiikki. Ja...

10. Rakastan lukemista. Meillä on kotona minikirjasto!

Vaivalla sain keksittyä itsestäni edes neljä ensimmäistä asiaa, niin keksin seuraavat kymmenen vaimosta! 

1. Vaimo herää aina kahdeksalta. Myös vapaapäivinä herätyskello soi klo 8:00.

2. Vaimolla on tukkakriisi joka päivä. Kun yksikin hiussuortuva asettuu väärin, on koko tukka pilalla. 

3. Jos joku voi inhota punkkia maailmassa eniten: se on mun vaimo. Metsään ei voi mennä maaliskuun ja lokakuun välillä, koska siellä voi olla punkki - loppuajat vuodesta siellä voi kuulemma olla liukasta.

4. Hän on aina valmiina lähtemään mun mummolle pelaamaan korttia! Joskus epäilen, että mun mummo ja vaimo on best friends for ever...

5. Vaimo on aivan loistava lasten kanssa! Paitsi varhaiskasvattajana työn puolesta, mutta ilmeisesti joissakin ihmisissä on olemassa synnynnäinen taito toimia myös kiukuttelevien 2-vuotiaiden kanssa.

6. Hän on tyylikäs. Hän osaa pukeutua tilaisuuteen kuin tilaisuuteen, ja on taatusti yksi paikan näyttävimmistä leideistä. Olen tietenkin tässä hieman puolueellinen, mutta huomioitakoon, että mun mielestä sopiva pukeutuminen jokaiseen tilaisuuteen on kollarit..!

7. Hän on luova. Rakastaa kirjoittamista, ja on itseasiassa siinä myös hyvä.

8. Vaimo on älykäs! Saatamme edelleen toisinaan keskustella esimerkiksi kielioppisäännöistä - perusarkea. Luokkansa ehdotonta kärkeä kouluaikoina, eikä iän myötä ole ainakaan muuttunut tyhmemmäksi.

9. Vaimo voi viettää tuntikausia pelaten The Simsiä.

10. Vaimo on järjestelmällinen: hän luottaa mm. listoihin. Ennen riitti pelkkä kauppalista, mutta nykyään meillä on myös siivouspäiville listoja, vieraiden tulon valmistelua varten -listoja, leipomislistoja... you name it - meillä on sille lista!

Toisesta ihmisestä kymmenen faktan keksiminen oli mahdollisesti vielä vaikeampaa kuin itsestä. Kieltämättä tosin tekee aika hyvää välillä miettiä millainen itse on ihmisenä - tai millaisen ihmisen kanssa elää. Aika loistava tyyppi tuo vaimo.

Ei voittoa

Toinen inseminaatio ei tuottanut vielä toivottua tulosta: raskaustesti näytti siis tälläkin kertaa negatiivista.

Enpä olisi koskaan uskonut, kuinka pettynyt voi olla negatiiviseen testitulokseen. Takanahan on vasta kaksi yritystä, joista ensimmäisellä kerralla olosuhteet eivät edes olleet kovin otolliset raskautumista silmällä pitäen, tai lähinnä siis sen onnistumista ajatellen. Mutta silti.

Sitä toivoo ja odottaa tottakai mahdollisimman nopeasti positiivista tulosta. Ja itseasiassa myös toivoo, että tämä toisessa kaupungissa 100km päässä ravaaminen voisi jo loppua. Mutta ei vielä, näemmä.

Negatiivisesta testistäkin kuitenkin voi selvitä (ainakin toistaiseksi, mietitään sitten uudelleen jos tuloksina on kerta toisensa jälkeen vain niitä negoja) ja onkin oikeasti ollut ihanaa palata lomalta takaisin kotiin ja arkeen. Oma tupa, oma lupa!

Oltiin tosiaan 10 päivää anopin luona Lapissa. Kaikkine vaimon ihanine perheenjäsenineen reissu oli kyllä varsinaisen hieno! Paljon ihmisiä, jotka palaa halusta nähdä meitä. Tai jos ei, niin ainakin esittää hyvin, että on ollut ikävä. Käytiin pari kertaa ulkona syömässä, vietettiin tyttöjen shoppailupäivää 8 veen kanssa ja käytiin samalla elokuvissa katsomassa uusi Smurffit. Itkin salaa vähän. Tuohon lomaan mahtui myös illanviettoa vaimon siskon ja miehensä kanssa, pari lasillista hyvää viiniä, loistavaa ruokaa. Korttipelejä, ulkoilua ja makkaranpaistoa. Juhlimme yhdet 3v-synttärit ja kävimme teatterissa. Luin myös kaksi kokonaista kirjaa loman aikana! Vaikka ajomatka edestakaisin onkin raskas, niin tuntuu rentoutuneelta. Tuntuu, että loman aikana pääsi silti hyvin irti arjesta.

Mutta ah, miten ihanalta oma sänky tuntuukaan. Juuri oikeanlaisen tyynyn kanssa, lempilakanoissa. Arjenkaan ei tarvitse olla huonoa. Eikä meillä olekaan.

Inseminaatio II

Meidän toinen inseminaatio tehtiin muutama päivä sitten. Jäi hyvä fiilis käynnistä; eikä vähiten erinomaisen miellyttävän lääkärin vuoksi. Olen välillä kokenut, ettei meidän omalääkäri osaa huomioida hoidossa ketää muuta kuin sitä hoitoa saavaa osapuolta, eli meidän tapauksessa vaimoa. Luonnollisestikin hoidettava on pääosassa, joka on siis ihan fine, mutta välillä jää vaan sellainen tunne, että mullekin tietenkin voisi yleisiä asioita puhua. En ehkä osaa vastata täysin exaktisti vaimon kiertoa koskeviin kysymyksiin, mutta ihan sellaisia jokapäiväisiä asioita - niitä tiiän! 

Hyväksyn "tukihenkilön" roolini, koska itsehän me ollaan päätös tehty, että ketä hoidetaan. Mutta tiiättekö miten kivalta tuntui, kuin tämän toisen inseminaation suorittanut lääkäri keskusteli myös mulle? Hyvästi näkymätön seinäruusu - tervetuloa yhteisen projektin ja parisuhteen toinen osapuoli!

Ps. testipäivä osuukin mukavasti keskelle vierailua anopilla...