Sanoin aikaisemmin, että ensimmäiset kerrat jännittää. Nyt meillä on takana ensimmäinen inseminaatio. Toiveet maltillisina, mutta samalla salaisesti innostuneina.
Ollaan molemmat valmistauduttu siihen, että tämä ei ole mikään läpihuutojuttu ja että yrityksiä tarvitaan enemmän. En kuitenkaan voi välttää sitä sisältä kumpuavaa innostusta, että oikeastaan nytkin meillä on täydet mahdollisuudet siihen, että raskaus on alkanut.
Yritän olla maltillinen, olla innostumatta liikaa. Mutta saahan silti olla toiveikas? Ensimmäinen inssi on kuitenkin omalla tavallaan merkityksellinen - onhan se ensimmäinen.
