perjantai 27. huhtikuuta 2018

Varhaisultra

Varhaisultra. Yksi viikkoja vastaava mini löytyi, sykkeineen, kaikkineen. So far so good. <3

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Me niiiin paljon haluttiin jo kertoa

Kerrottiin läheisille raskaudesta melko pian positiivisen testin jälkeen. Mietittiin muutama päivä, halutaanko me näin aikaisin kertoa kenellekään ja kenelle halutaan kertoa.

Molempien äidit. Kuuluu asiaan. Paitsi että ne on meidän äitejä, niin molemmat tiesi tästä yrityksestä alusta asti. Ei ne udelleet tai yrittäneet kaivella tietoa projektin etenemisestä, vaan luottivat siihen että me kerrotaan sitten kun on jotain kerrottavaa, tai sitten kun tuntuu siltä. Positiivisen raskaustestin jälkeen tuntui siltä, että äitien pitää tietää.

Samalla logiikalla päätettiin kertoa parille ystävälle, koska he on koko tämän projektin ajan myötäeläneet ja olleet tukena. Niin monen negatiivisen raskaustestin jälkeen tuntui ihan mielettömän hyvältä saada kertoa kaverille vähän erilaisesta tuloksesta! 

Tuntui reilulta kertoa myös lopuille vanhemmista ja samalla meidän molempien sisaruksille. Vähän alkuun mietittiin sitä, kuinka monelle halutaan tämä uutinen jakaa. Entä jos tapahtuu jotain? Jos raskaus ei olekaan todellinen, alkio ei ole jatkanut kehittymistä tai raskaus keskeytyy? Sitten me joudutaan myös kertomaan tosi monelle, että ei meille tulekaan vielä vauvaa. 

Mutta toisaalta, entä sitten? Kahdeksan inseminaation jälkeen raskaus ei edes alkanut kertaakaan. Raskaustesteissä ei ollut edes pienintäkään väriläikkää: pelkkä testiviiva ja täysin puhdas tila sille toiselle viivalle. Jota ei siis koskaan näkynyt. Nyt se raskaus ainakin alkoi! Pelkästään se on jo niin huikeeta, että teki mieli kertoa jollekin! Tähän me ollaan pyritty niin pitkään, että jo positiivinen raskaustesti tuntuu isolta merkkipaalulta. Jos tulee ongelmia, niin niistäkin me halutaan kuitenkin puhua jonkun kanssa. On helpompaa, ja muille reilumpaa, puhua pettymyksestä kun myös vastapuoli tietää etukäteen lähtötilanteen.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Mitä kuuluu?

Oho, aika menee nyt jotenkin niin nopeasti! Vietettiin viikko pohjoisessa lomaillen ja eilen palattiin takaisin kotiin. Joka kerta on kyllä ihan yhtä huikeeta, kun pääsee takaisin omaan kotiin: oma sänky, rauha ja hiljaisuus. Ja ennen kaikkea nää kiireettömät sunnuntait omalla sohvalla! Vaimon perheen luona kyläily oli ihanaaihanaa, mutta moi koti: mä oon kaivannut sua!

No. Vaimo on siis raskaana. Tänään kääntyi mittariin raskausviikko 7+0. Hullua. Tähän tilanteeseen pyrittiin niin pitkään, ja nyt se ilmeisesti on totta. Varhaisultra on ensi viikon alussa; malttamattomina odotetaan mikä tilanne siellä näkyy. Toivotaan yhtä viikkoja vastaavaa alkiota. Sormet ristissä!

Piinapäivien aikana vaimolla oli jo jonkin verran varhaisia raskausoireita, joita yritettiin vaan tahoillamme olla ajattelematta. Vatsaa nipisteli ja selkää särki useampana päivänä. Muistaakseni vaimo, päiväunien vastustaja, taisi piinapäivien aikana ottaa myös pienet päiväunet! Muutamaa päivää ennen raskaustestin tekoa olin jo melko varma että nyt on tärpännyt. Mutta koska pessimisteillä on jotenkin helpompaa vastaanottaa pettymyksiä, kun niihin on jo etukäteen valmistautunut, niin olin ihan super yllättynyt, kun raskaustestissä vaan kerta toisensa jälkeen olikin ne kaksi viivaa!

Tähän mennessä rakas päiväunien vastustaja on nukkunut jo useammat päikkärit. Osan ihan vahingossa nukahdettuaan sohvalle. Osan suorastaan suunnitelmallisesti, onnellisena peiton alla. Iltaisin uni saapuu keskimäärin minuutissa. Enkä ehkä koskaan ole nähnyt ketään niin onnellisena, kuin vaimo eilen kotimatkalla: muutaman minuutin pikapäikkärit autossa teki ilmeisesti terää, sillä vaimo heräsi niin onnellisena hymyillen.

Aamuisin herätessä vaimolla on heikko olo. Toisaalta koko ajan mieletön nälkä, mutta mikään ei oikein maistu. Kuuluisa aamupahoinvointi sijoittuu voimakkaimpana johonkin iltapäivään, mutta kestää kuitenkin käytännössä koko päivän. Kuvotus ja heikotus jatkuu nyt jo kolmatta viikkoa. Onneksi kuvotus on jäänyt siihen oloon, eikä ole tarvinut kuin kertaalleen antaa vatsan sisällön poistua. Kovinkin pahoinvoivana on kuitenkin kuulemma mukava kuulla, kuinka meidän kummankaan äiti ei ole yhteensä seitsemästä lapsesta ollut kertaakaan huonovointinen! Jos katseella voisi vahingoittaa, vaimo olisi varmasti jo tuupannut molempien äidit kumoon; kiitoksena kannustuksesta, haha.

Vaimo on aina ollut hyväkuntoinen; liikkuu paljon, enemmän tai vähemmän mielellään, mutta on kuitenkin fyysisesti aktiivinen ihminen. Huvittavaa katsoa, kuinka paljon voi muutaman askeleen ottamisesta hengästyä.  Tai ihan vaan istuessa. 

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Miten meni, IVF?

Kuinka h i t a a s t i voi neljätoista päivää kulua? 

Tosi hitaasti. 

Alkionsiirrosta on nyt 16 päivää ja tällä hetkellä oikeestaan tuntuu, että se aika meni sittenkin tosi nopeasti! Pääsiäinen hieman pitkitti meidän pääsyä siihen verikokeeseen, mutta sinnekin päästiin lopulta eilen. Käytiin oman kunnan yksityisessä labrassa, niin jouduttiin odottelemaan tuloksia reilu vuorokausi. Klinikan omasta labrasta tuloksen olisi saanut saman päivän aikana.

Voin kertoa, että tää viimeinen vuorokausi oli vieläkin hitaampi, kuin sitä edeltänyt kaksi viikkoa!

Ihan täysin mulle ei auennut, minkä vuoksi alkionsiirron jälkeen täytyy vielä määrittää HCG-arvo verestä? En huomannut sitä silloin klinikan lääkäriltä kysyä. Osaako joku sanoa?

Alkionsiirron jälkeen meidän hoitava lääkäri sanoi, että voidaan halutessamme tehdä kotona raskaustesti pääsiäisen aikana. Mähän olisin luonnollisesti halunnut tehdä esimerkiksi joka päivä, haha. Onneksi vaimo on meistä se, jolla ei viiraa päässä yhtä pahasti, niin se osaa pikkusen toppuutella näitä mun mielitekojani. Jokatapauksessa me kuitenkin tehtiin kotona raskaustesti 12 päivää siirron jälkeen. 

Ja myös seuraavana päivänä. 

Ja sitä seuraavana.

Aika maagiseltahan se tuntuu, kun raskaustestiin pärähtää kontrolliviivan lisäksi toinenkin viiva. Ei haamuviiva, ei viivan paikka. Vaan sellanen ihan oikea, kunnollinen, vahva viiva.

Tänään veritestin tulokset vahvisti vielä sen, että meidän ensimmäisen IVF:n tuoresiirto tuotti toivotun tuloksen. Kaikki on vielä mahdollista, mutta hitsi vieköön, raskaus on ensimmäistä kertaa ainakin alkanut!