Mitä kuuluu?

Oho, aika menee nyt jotenkin niin nopeasti! Vietettiin viikko pohjoisessa lomaillen ja eilen palattiin takaisin kotiin. Joka kerta on kyllä ihan yhtä huikeeta, kun pääsee takaisin omaan kotiin: oma sänky, rauha ja hiljaisuus. Ja ennen kaikkea nää kiireettömät sunnuntait omalla sohvalla! Vaimon perheen luona kyläily oli ihanaaihanaa, mutta moi koti: mä oon kaivannut sua!

No. Vaimo on siis raskaana. Tänään kääntyi mittariin raskausviikko 7+0. Hullua. Tähän tilanteeseen pyrittiin niin pitkään, ja nyt se ilmeisesti on totta. Varhaisultra on ensi viikon alussa; malttamattomina odotetaan mikä tilanne siellä näkyy. Toivotaan yhtä viikkoja vastaavaa alkiota. Sormet ristissä!

Piinapäivien aikana vaimolla oli jo jonkin verran varhaisia raskausoireita, joita yritettiin vaan tahoillamme olla ajattelematta. Vatsaa nipisteli ja selkää särki useampana päivänä. Muistaakseni vaimo, päiväunien vastustaja, taisi piinapäivien aikana ottaa myös pienet päiväunet! Muutamaa päivää ennen raskaustestin tekoa olin jo melko varma että nyt on tärpännyt. Mutta koska pessimisteillä on jotenkin helpompaa vastaanottaa pettymyksiä, kun niihin on jo etukäteen valmistautunut, niin olin ihan super yllättynyt, kun raskaustestissä vaan kerta toisensa jälkeen olikin ne kaksi viivaa!

Tähän mennessä rakas päiväunien vastustaja on nukkunut jo useammat päikkärit. Osan ihan vahingossa nukahdettuaan sohvalle. Osan suorastaan suunnitelmallisesti, onnellisena peiton alla. Iltaisin uni saapuu keskimäärin minuutissa. Enkä ehkä koskaan ole nähnyt ketään niin onnellisena, kuin vaimo eilen kotimatkalla: muutaman minuutin pikapäikkärit autossa teki ilmeisesti terää, sillä vaimo heräsi niin onnellisena hymyillen.

Aamuisin herätessä vaimolla on heikko olo. Toisaalta koko ajan mieletön nälkä, mutta mikään ei oikein maistu. Kuuluisa aamupahoinvointi sijoittuu voimakkaimpana johonkin iltapäivään, mutta kestää kuitenkin käytännössä koko päivän. Kuvotus ja heikotus jatkuu nyt jo kolmatta viikkoa. Onneksi kuvotus on jäänyt siihen oloon, eikä ole tarvinut kuin kertaalleen antaa vatsan sisällön poistua. Kovinkin pahoinvoivana on kuitenkin kuulemma mukava kuulla, kuinka meidän kummankaan äiti ei ole yhteensä seitsemästä lapsesta ollut kertaakaan huonovointinen! Jos katseella voisi vahingoittaa, vaimo olisi varmasti jo tuupannut molempien äidit kumoon; kiitoksena kannustuksesta, haha.

Vaimo on aina ollut hyväkuntoinen; liikkuu paljon, enemmän tai vähemmän mielellään, mutta on kuitenkin fyysisesti aktiivinen ihminen. Huvittavaa katsoa, kuinka paljon voi muutaman askeleen ottamisesta hengästyä.  Tai ihan vaan istuessa.