keskiviikko 23. toukokuuta 2018

"isyysloma"

Siis vanhempainvapaa. Tässä tarkoitan niitä 1-18 päivää, jotka toinen vanhempi voi lapsen synnyttyä viettää kotona synnyttäneen puolison ja lapsen kanssa.

Voisiko joku vääntää rautalangasta, että onhan nykyään myös naisparin ei-synnyttävällä osapuolella oikeus jäädä lapsen synnyttyä kotiin? Käyttämään noita yllä olevia päiviä. Luulin tietäväni miten homma menee, mutta menin Googleen varmistelemaan asiaa ja lopputuloksena on se, että mulla on aivokasvain, reuma ja tuberkuloosi. 

Mua myös hieman kiinnostaa, miten arkivapaat vaikuttaa vanhempainvapaapäivien kulumiseen? 

Tää on nyt kyllä ihan vakava ongelma, jota mun oli pakko alkaa selvittää viime yönä. Myöskin erittäin ajankohtaista, sillä saattaahan se lapsi syntyä jo  puolen vuoden päästä! Haha.

torstai 10. toukokuuta 2018

Vaimon raskausoireet

Se kävelee hitaammin kuin mummot rollaattorilla. Koska hengästyy nopeasti, selkä kipeytyy ja alkaa heikottaa.

Se on niin väsynyt, että on nukkunut pari kertaa päiväunet. Mitä se ei normaalisti koskaan tee. Se nukkuisi mielellään kellon ympäri, koska koko ajan väsyttää, mutta toisaalta herää aamuyöstä jo valvomaan. Pari tuntia heräämisen jälkeen se onkin taas jo väsynyt. Ja ilolla kaivautuu peiton alle yhtä aikaisin kuin ne rollaattorimummot. 

Sitä heikottaa ja voi pahoin. Ei onneksi tarvitse oksennella, mutta 12 tuntia päivässä kestävä kuvotus ja sitä myötä heikotus ei ole sekään kivaa. Jalkeilla se kestää olla vaihtelevasti parista minuutista varttiin. Tiskikoneen tyhjennys kestää sen pari minuuttia, mutta sen jälkeen tarvitsee jo lepotauon. Yleensä keittiön lattialla istuskellen. Ja sitä mummo-vauhtia kävellen pystyy juuri ja juuri 15-20 minuutin "lenkkiin". 

Se syö meidät vararikkoon. Koska aina on nälkä. Paitsi että puolet ajasta mikään ei oikein maistu ja kuvottaa. Paitsi kaikki se, mitä meillä ei kotona ole. Tänään maistuu jogurtti tosi hyvältä, niin me ostetaan sitä varastoon jääkaappiin. Ja huomenna se ei halua edes ajatellakaan jogurttia. Eli mun ruokavalio on viime aikoina ollut kaikki vaimon jämät. Siis vaikka kaksi litraa jogurttia päivässä, ennen kuin se menee vanhaksi.

Sen vatsa on kuin iso ilmapallo. Alkuraskauden turvotus on läsnä ihan toden teolla. Ultratessa tuli ilmi, että munasarjat on edelleen melko kookkaat keltarauhasten vuoksi. Niitä on paljon, ja ne on isoja. Vaikuttaa siltä, että alkion siirron jälkeen jonkinlainen hyperstimulaatio on kuitenkin tullut, vaikka olikin täysin oireeton. Jos en tietäisi, en välttämättä uskoisi, että nyt on meneillään vasta rv 9+6.

Kaikella rakkaudella: se on myös ollut tosi ärsyttävä. Pienetkin asiat hermostuttaa ja se ärsyyntyy, kun mä en ymmärrä sitä. Vaikkei se itsekään selkeästi tiedä, mitä se yrittää sanoa. Onkin ollut aika outoa, kun yleensä se on niin tasainen ja sillä on niin pitkä pinna - ja nyt en toisaalta aina edes tiedä, missä kohtaa se kivi sen kengässä on. Hormonitoiminta on ainakin siis hyvin käynnissä!

Kuka myöntää olleensa raskausaikana ärsyttävä? Tai himoinneensa just sitä tuoretta ananasta (mielellään keskellä yötä, kun se ananas on edellisenä päivänä jätetty ostamatta), joka toissapäivänä sai aikaan vaan ihan megalomaanisen oksetuksen? Tai mitä outoja makuyhdistelmiä ootte himoinnut? Vaalin ikuisesti muistoa, kun kuulin sukulaisen halunneen syödä seinistä rappausta.

Onhan tää. Aika kivaa aikaa.

perjantai 4. toukokuuta 2018

Ensimmäinen neuvola

Pitkän työputken päätti muutama yövuoro, joten siitä onkin hyvä mennä suoraan ensimmäiselle neuvolakäynnille.

Eilinen aamu oli jännittävä! Meidän ensimmäinen neuvolakäynti tulevina vanhempina. Luulin jo päässeeni tämän vaiheen yli, mutta kaikista eniten jännitin miten meidät naisparina otetaan vastaan. Vaikka me ollaan aina kohdattu pariskuntana ihan normaalia kohtelua, olen jostain syystä kehittänyt päähäni kuvan, jossa mun täytyy jotenkin perustella ja vakuuttaa tätä meidän parisuhdetta. Ei ole tähän mennessä vielä tarvinut. Eikä tarvinut eilenkään.

Vaimo on super zen, edelleen. Monissa asioissa. Ehkä sen takia ensimmäistä neuvola-aikaa varatessaan hän ei huomannut mainita mitään puolisosta: näppärästi jäi siis pimentoon myös se, että vaimolla onkin vaimo. Kenellä tahansa voi mennä pasmat sekaisin, kun mielikuva ja odotus ei vastaakaan todellisuutta. Olet valmistautunut tuleviin vanhempiin äitinä ja isänä, mutta vastassa onkin kaksi äitiä. 

Kävi kuitenkin ilmi, että myös meidän neuvolan terveydenhoitaja on super zen. Tuntuipa huikealta, kun hän niin luonnollisesti puhui meistä molemmista tulevina vanhempina. Ei kertaakaan outoja kysymyksiä lapsen isästä tai sanavalinnoissa takeltekua. Ei sillä, en olisi loukkaantunut. 

Vaimon verenpaine - hyvä. Virtsanäyte - normaali. Audit-testi molemmille - molemmille yksi piste. Ei tupakkaa, nuuskaa, vältettäviä ruoka-aineita. Kyllä monivitamiini, foolihappo, normaalit elämäntavat, liikunta. Kyllä myös kahdelle sokerirasituskokeelle. Lähisuvun tyypin II diabetes motiivina päädyttiin yhdessä terveydenhoitajan kanssa kahteen sokerirasituskokeeseen. Sinänsä taustatiedot ei olisi kahta testausta vättämättä vaatinut, mutta ihan vain varmuuden vuoksi. Eihän siitä haittaakaan ole.

Jäi niin hyvä fiilis. Tunnin luonnollinen, rento ja miellyttävä keskustelutuokio kolmen ihmisen kesken. Kaksi tulevaa vanhempaa ja se terveydenhoitaja, ammattilainen. Neljäsataa lappua tietoa, ohjeita, hyödyllisiä linkkejä, puhelinnumeroita. Ja ne kaksi tulevaa vanhempaa informaatioähkyssä.