Vauvajuhlat - yllätyyyyys!

Lauantaina saatiin viettää ihanat vauvajuhlat, babyshowerit, läheisten ja ystävien kanssa. <3 

Ajankohta valikoitui puhtaasti sen vuoksi, että juuri nyt vaimon äiti on meillä kylässä. Oli ihan huikeeta, että hänkin pääsi paikalle! (miniä-anoppi -suhdetta kuvannee parhaiten se, että ranskasta suoraan suomennettuna sana anoppi kääntyy muotoon kaunis äiti) Myös vaimon ihana sisko pääsi onneksi paikalle, vaikka välimatkaa sekä anoppiin että kyseiseen siskoon onkin melko runsaasti. En ehkä kestä, että paikalla oli myös mun ihana sisko, joka oli järjestellyt omat työvuoronsa sopiviksi, jotta pääsi matkustamaan tänne meille! Puhumattakaan kaikista ihanista ystävistä, jotka järjesti oman elämänsä menot niin, että saatiin nauttia heidän seurasta. 

Mä olen monessa suhteessa vähän nihkeä tyyppi. En oikein perusta yllätyksistä, ja sen vuoksi oikeastaan sainkin tietää juhlista etukäteen. Vaimon mielestä tällaiset asiat kuuluukin pitää yllätyksenä, joten salattiin juhlat häneltä - O N N I S T U N E E S T I ! 

Vauva on saanut hurjasti lahjoja jo muutenkin, mutta niin uskomattomalta tuntuu, että tyypit halusi vielä juhliakin meidän pientä. Ja taas lahjoa sitä! Vaippakakun kaikki vaipat tulee taatusti tarpeeseen, jos vaan beibi niihin sopivasti sujahtaa. Sen lisäksi ihanat vaatteet, hoitotarvikkeet ja itse neulotut villa-asut, toukkapussi ja lelut! Miten sitä ei aina muistakaan, miten ihania ihmisiä ympärillä on. Me ollaan vaimon kanssa ihan onnellisuuskuplassa. Paitsi tulevasta beibistä, myös näistä huikeista tyypeistä meidän ympärillä. Jotka onneksi kaikki tulee jatkossa kuulumaan myös vauvan lähipiiriin.

Vauva sai myös pienen kirjan, johon ystävät ja läheiset on laittanut terveisiä sekä meille että vauvalle. Ihan vähän tuli kyynel silmään, kun luin niitä kaikkia ihania sanoja, joita meidän tärkeät tyypit on halunnut meille sanoa. Vitsi me ollaan onnekkaita, kun meillä on tällaisia ihmisiä meidän ympärillä.

Ei voittoa

Toinen inseminaatio ei tuottanut vielä toivottua tulosta: raskaustesti näytti siis tälläkin kertaa negatiivista.

Enpä olisi koskaan uskonut, kuinka pettynyt voi olla negatiiviseen testitulokseen. Takanahan on vasta kaksi yritystä, joista ensimmäisellä kerralla olosuhteet eivät edes olleet kovin otolliset raskautumista silmällä pitäen, tai lähinnä siis sen onnistumista ajatellen. Mutta silti.

Sitä toivoo ja odottaa tottakai mahdollisimman nopeasti positiivista tulosta. Ja itseasiassa myös toivoo, että tämä toisessa kaupungissa 100km päässä ravaaminen voisi jo loppua. Mutta ei vielä, näemmä.

Negatiivisesta testistäkin kuitenkin voi selvitä (ainakin toistaiseksi, mietitään sitten uudelleen jos tuloksina on kerta toisensa jälkeen vain niitä negoja) ja onkin oikeasti ollut ihanaa palata lomalta takaisin kotiin ja arkeen. Oma tupa, oma lupa!

Oltiin tosiaan 10 päivää anopin luona Lapissa. Kaikkine vaimon ihanine perheenjäsenineen reissu oli kyllä varsinaisen hieno! Paljon ihmisiä, jotka palaa halusta nähdä meitä. Tai jos ei, niin ainakin esittää hyvin, että on ollut ikävä. Käytiin pari kertaa ulkona syömässä, vietettiin tyttöjen shoppailupäivää 8 veen kanssa ja käytiin samalla elokuvissa katsomassa uusi Smurffit. Itkin salaa vähän. Tuohon lomaan mahtui myös illanviettoa vaimon siskon ja miehensä kanssa, pari lasillista hyvää viiniä, loistavaa ruokaa. Korttipelejä, ulkoilua ja makkaranpaistoa. Juhlimme yhdet 3v-synttärit ja kävimme teatterissa. Luin myös kaksi kokonaista kirjaa loman aikana! Vaikka ajomatka edestakaisin onkin raskas, niin tuntuu rentoutuneelta. Tuntuu, että loman aikana pääsi silti hyvin irti arjesta.

Mutta ah, miten ihanalta oma sänky tuntuukaan. Juuri oikeanlaisen tyynyn kanssa, lempilakanoissa. Arjenkaan ei tarvitse olla huonoa. Eikä meillä olekaan.