Alkionsiirto

Yksi hieno alkio on nyt siirretty. Odottavan aika on vaan niin pitkä! Vielä joudutaan hyvä tovi odottamaan, ennen kuin voi edes kotona tehdä raskaustestiä. Myöhemmin on joka tapauksessa luvassa vielä veritesti, joka kuuluu meidän klinikalla rutiineihin alkionsiirron jälkeen.

Munasolupunktion jälkeen aloitettiin tukilääkkeeksi Lutinus, keltarauhashormoni. Lisäksi siirron jälkeen pistettiin Gonapeptyl tukemaan alkion kiinnittymistä. En kyllä oikeastaan muista, mikä indikaatio Gonapeptylillä muuten on, mutta siitä saattaa olla hyötyä alkionsiirron jälkeen alkion kiinnittymisessä. 

Lutinus on siitä hieno valmiste, että sen sivuoireena on kaikki raskausoireet. Vaikka toisaalta, mikä tahansa raskausoire voi olla ihan normaaliakin elämää... Parhaani mukaan olen yrittänyt olla ajattelematta koko alkionsiirtoa ja sen onnistumista. Tai epäonnistumista. 

Vaimo on edelleen tosi zen. 

Mitä kuuluu munasolut?

Inhoan elämässä kontrollin menettämistä. Niin kuin varmasti aika moni muukin sitä mielellään välttelisi. Seitsemän munasolua punktion keräyssaaliina oli kyllä ihan mainio tulos, ja edelleenkin: ei se määrä, vaan se laatu. Toivoin puoliksi tosissani (eli oikeasti siis ihan todella tosissani, mutta sanon vaan kaikille että hehe vitsi se vaan oli), että klinikka olisi voinut perustaa punktion jälkeen jonkinlaisen Kassa 24/7 tyylisen palvelun. Tiedättehän, kun Prisman kassahihnaa saatiin seurata livenä netistä! Mä jäin koukkuun. Mutta jos klinikka olisi perustanut *Meidän sukunimi tähän* munasolujen hedelmöittyminen LIVE 24/7. Ei kai se nyt niiiiiiin vaikeaa ole perustaa yksi livestriimaus mikroskoopin läpi, jotta saisin muutaman päivän ihan tosissani vahtia niitä munasoluja.

Vaimo voi punktion jälkeen tosi hyvin ja muutamassa tovissa olo lähes normalisoitui. Mulla ei olisi siis ollut parempaakaan tekemistä, kuin käyttää vapaa-aika niiden munasolujen vahtimiseen. Hei kaikki toivo on nyt niissä! Kuinka moni hedelmöittyy, tai jos yksikään ei hedelmöity? Mitenhän ne jakautuu, onko ne nättejä tai entä jos ne kaikki lakkaa kehittymästä ja kuolee?! 

Lienee sanomattakin selvää, että vaikka kyseistä livelähetystä tai puhelimitse munasolujen tilanteesta raportointia olisi tarjottu, ei me oltaisi voitu ottaa sitä mahdollisuutta vastaan. Mähän vaan eläisin puhelusta toiseen! Edelleen pessimistinä odottaen, että ne kaikki vaivalla kasvatetut ja kerätyt mahdolliset vauvan alut tekee jonkun joukkosurman. Meidän, tai lähinnä vaimon, onneksi saatiin kuitenkin elellä muutama päivä ihan rauhassa epätietoisuudessa.

Vaimo on niin zen. Tottahan se on, ettei voida muuta kuin odottaa ja toivoa parasta. Ja vaimo odottaa. Koska se ei muuta voi. Mäkin esitän että odotan, mutta oikeasti olen Googlessa etsimässä tietoa siitä, mikä kaikki voi mennä vikaa. Koska mä selvitän asioita! Haluan olla kärryillä mitä tapahtuu. Ja pessimistin on helpompi joskus odottaa, kun on jo etukäteen valmistautunut pahimpaan. Samaan aikaan vaimo on edelleen niin zen. Ja odottaa.

Kaikki odotus kuitenkin päättyy joskus, ja niin mekin saatiin puhelu jossa kerrottiin viiden munasolun kehittyneen kauniiksi alkioiksi. Siis viiden! Laatu siis rynnisti määrän yli ja nyt meillä on mahdollisuus neljän alkion pakastamiseen myöhempää varten. Mahtavaa!

Vähän mua kuitenkin jäi säälittämään, kun lääkäri kertoi kuuden munasolun hedelmöittyneen, mutta yksi ei kehittynyt riittävässä tahdissa. Mua niin säälittää se pieni munasolu, joka yritti tosi paljon! Toivotaan, että joku sen viidestä kaverista kuitenkin muuttaisi pian meille. 

Punktio - IVF

Aika kului yllättävän nopeasti, vaikka aluksi tuntui että hormonien pistämistä joutuu harrastamaan ainakin loputtomasti. Vaimo kävi menneellä viikolla vielä kertaalleen ultrassa, jonka perusteella varmistettiin punktiopäivä. Loppujen lopuksi Gonal-F pistettiin meillä pienellä annoksella vain yhdeksän päivää, kun toivottu vaste saatiin saavutettua. Loppuajasta pistettiin vielä neljä päivää Gonalin rinnalla Orgalutrania sitä kuuluisaa ovulaatiota jarruttamaan.

Kipitettiin aamulla klinikalle, kuten ohje oli, puoli tuntia ennen punktioaikaa. Kuusi tuntia syömättä, neljä tuntia juomatta. Selvä.  Vaimo sai häviävän pienen annoksen rauhoittavaa suun kautta, josta tapahtui ei-mitään. Sinänsä ei väliä, kun vaimoa alkoi hieman jännittää vasta kun kutsuttiin toimenpidehuoneeseen. Kanyyli, nesteytys, happiviikset, verenpaineet ja veren happiarvo - check! 

Lääkäri kutsuttiin paikalle ja koko touhu alkoi. Aluksi kipulääkettä suonensisäisesti; vaimo kertoi että ensin meni jäseniin ja sen jälkeen päähän. Kuulemma samaan tapaan kuin pienessä alkoholin huuruisessa olossa. Vaimo on toki siitä ärsyttävä tyyppi, että vaikka sillä menisi päähän, niin se on silti ihan normaalisti eikä sekoile. Kipulääkkeestä saatiin kuitenkin hyvä vaste punktioon. Pieni neulan nippaisu, ei kuulemma juuri sen suuremmalta tuntunut. Follikkelit imettiin punktioneulan avulla pieniin purkkeihin, eli käytännössä purkin täytti neste, jonka mukana toivottiin saapuvan myös kypsä munasolu. Vaimolle tehtiin kolme pistoa, jotta kaikki follit saatiin matkaan. Epämukavinta kuulemma oli, kun hoitaja joutui painamaan vatsan päältä, että vielä viimeisetkin follit saatiin oikeaan kulmaan ja punktoitua.

(toim. huom. allekirjoittaneella teki taatusti henkisesti kipeämpää tuo yllä mainittu touhu, kuin mitä tälle toiselle tyypille - vaimo - jonka munasarjoja siinä neulalla tongittiin! Näemmä oman ihmisen kipua, tai edes mahdollista kipua, kestän aika huonosti...)

Alkutilanne näytti että yhteensä 20 follia odotti noutajaansa. Lääkärikin hieman hämmentyneenä totesi, että onneksi ei laitettu suurempaa annosta hormoneja. Osa folleista on tietenkin vielä vähän turhan pieniä, eikä niistä näin ollen löydy välttämättä edes kypsää munasolua. Munasolusaalis olikin 20 follikkelista huolimatta 7 munasolua. Alkuun olin vähän pettynyt, kun ajattelin että mitä enemmän - sen parempi! Lähtökohtaisesti ajattelin myös niin monesta munarakkulasta löytyvän suurempi määrä kypsiä munasoluja. Mutta hei, 7 on ainakin enemmän kuin 1 tai jopa 0! Tällä mennään. Toivotaan että tässä kohtaa toteutuisi mantra: ei se määrä, vaan se laatu. 

Punktion jälkeen mentiin heräämöön, jossa vaimon oli tarkoitus levätä tunnin verran. Pää pikkusen pöllyssä saadusta lääkkeestä, mutta mieli virkeänä luvatusta aamupalasta. Viiden minuutin lepäilyn jälkeen vaimolla oli jo tylsää, haha. Onneksi klinikan puolesta vaimolle tarjoiltiin ihana aamupala - joten kukapa ei vähän piristyisi kun eteen kannetaan ruokaa. Yllättäen tunti menikin lopulta melko nopeasti. Pieni tepastelu kokeeksi, ettei päässä enää heitä ja olo on hyvä. Lähtiessä piipahdettiin vielä hoitavan lääkärin kautta, joka antoi viimeiset ohjeet seuraavaa etappia varten; eli ensi viikolla siintävää alkion siirtoa.

Toimenpiteen jälkeen vatsaa tottakai jomotti. Saatu kipulääke alkoi haihtua melko nopeasti ja onhan se selvää, että vatsassa ronkkiminen käy kuitenkin kipeää. Heti toimenpiteen jälkeen vaimo sai vielä Buranan suun kautta, tuota mahdollisesti saapuvaa jomottelua ennakoiden. Selällään levätessä vointi oli kuulemma aika hyvä, mitä nyt tosiaan hieman jomotteli, ennen kuin Buranasta saatiin helpotusta. Ensimmäinen ylösnousuponnistus oli aika jännittävä, kun ei tiennyt yhtään mitä odottaa! Kipu ei ollut infernaalista. Onneksi. Kävely sujui, kun askelsi mahdollisimman tasaisesti ja tärryyttämättä. Yksi kerroksen väli alaspäin mentiin suosiolla hissillä. Kaikki hyvin.

Lähtiessä autolle olikin melkoinen matka: vaikka kuinka mentiin hitaasti, vältettiin portaita ja vaimo yritti kävellä tasaisesti, niin kyllä vatsaa silti alkoi jomottaa. Säteilykipua selkään, sekä paineentunne ja jomotus vatsalla. Sellaiset perinteiset "joo on mulla ihan hyvä olo" -valheet matkalla autolle ja hieman hiljainen matkakumppani alkumatkasta. Onneksi kipu oli kuitenkin vain pidemmän kävelyn aiheuttamaa, kun autossa istuessa hieman takakenossa nojaten, olo tuntui tasaantuvan. Jomottelu jatkui vielä punktiopäivän, mutta onneksi sen suurempaa ei tullut. Muutenkin punktio tuntui sujuneen hyvin, kun mitään pientä tihkuvuotoa kummempaa ei tullut, ja sekin loppui saman päivän aikana!

Toivotaan, että meidän maljassa olisi joku hyvännäköinen kaveri, joka haluaisi ensi viikolla aloittaa matkan meidän kanssa. Sormet ja varpaat ristissä!

Game on - IVF

Nyt se on alkanut. Hormonihoidot on meillä jo kovassa vauhdissa ja vastetta on jo kertaalleen ultrassa tarkistettu. 

Taustalla tosiaan on jo melkoinen määrä niitä tulosta tuottamattomia inseminaatioita, joten tuntuukin vähintäänkin kohtuulliselta, että saadaan kelakorvaukset lääkkeistä. Ensimmäiselle apteekkireissulle suunnatessa oli sydän ihan pikkusen kallellaan, kun näytti että ensimmäinen setti lääkkeitä tulee maksamaan yli 500 euroa. Ja siinä oli siis tosiaan ehkä 1/3 tarvittavista hormoneista... ihan j ä ä t ä v ä n kallista! Onneksi kassalla saatiin yllättyä iloisesti, kun hinta olikin vain puolet ennakoidusta! Kiitos kelakorvausten.

Nyt apteekkiin on kannettu reilut 500 euroa, kun lääkkeistä kaikki kalleimmat on haettu. Jäljelle jää enää pari halvempaa settiä, joista ei ilman kelakorvaustakaan tule kuin reilut 100 euroa maksettavaa. Hurraa!

Hormonien pistäminenkin alkaa mennä jo rutiinilla. Vaimo on pistettävä ja mää olen pistäjä. Mulle se kuulostaa ihan reilulta diililtä, vaikka vähän säälittääkin vaimo, joka ottaa niitä pistoksia vastaan. Meillä käytetään Gonal-F:ää stimuloimaan folleja. Valmiste tulee käyttövalmiissa kynässä, josta se on helpompi pistää. Omassa työssä olen tottunut valmistamaan liuokset itse ja myöskin pistämään ne ruiskusta. Alkuun olinkin vähän ahdistunut (joo, koska ahdistun helposti hahaa) siitä kynästä, kun tuntui etten pysty hallitsemaan sitä pistämistä mitenkään. Nihkeimmätkin tyypit näköjään sopeutuu kaikkeen, ja nyt mä ja se kynä ollaan jo ihan tuttuja toisillemme. 

Orgalutran on nyt alkanut toisena valmisteena! Tällä jarrutellaan luonnollista ovulaatiota, joka onkin ihan järkeenkäypää, kun tarkoituksena on saada punktoimalla kerättyä munasarjoista tavaraa. Orgalutran on myöskin käyttövalmis - mutta se on sentään ruiskussa! Molemmat, Gonal-F ja Orgalutran, on ihan yhtä helppoja pistää, vaikka onkin eri tavalla pakattuja. Orgalutranin pistämisen jälkeen pistoskohta alkoi hieman punoittaa ja kirvellä/poltella. Molemmat sivuvaikutukset meni kuitenkin kohtuullisen nopeasti ohi!

Näillä lääkityksillä jatketaan vielä jokunen päivä, kunnes käydään vielä ultrassa tarkistamassa tilannetta. Seuraavan ultran jälkeen toivottavasti jo tiedetään punktiopäivä. Punktiopäivähän on vaimolle sairauslomaa ja mahdollisesti myös siitä eteenpäin pari päivää. Ei-synnyttävänä osapuolena tällaista ei mulle ole tarjolla, joten punktioon mukaan pääsy pitää vain sumplia muulla tavoin. Onneksi mulla on kuitenkin ihan mahtava esimies, joka ei nähnyt minkäänlaista ongelmaa siinä, että olen vain pois töistä sen päivän. Palkaton vapaapäivä ei tunnu ansiomenetyksenä mitään sen rinnalla, kun tiedän että saan olla vaimon vieressä toimenpiteen aikana.

Koska tää kaikki on ihan uutta; mua vähän jännittää!