tiistai 20. maaliskuuta 2018

Mitä kuuluu munasolut?

Inhoan elämässä kontrollin menettämistä. Niin kuin varmasti aika moni muukin sitä mielellään välttelisi. Seitsemän munasolua punktion keräyssaaliina oli kyllä ihan mainio tulos, ja edelleenkin: ei se määrä, vaan se laatu. Toivoin puoliksi tosissani (eli oikeasti siis ihan todella tosissani, mutta sanon vaan kaikille että hehe vitsi se vaan oli), että klinikka olisi voinut perustaa punktion jälkeen jonkinlaisen Kassa 24/7 tyylisen palvelun. Tiedättehän, kun Prisman kassahihnaa saatiin seurata livenä netistä! Mä jäin koukkuun. Mutta jos klinikka olisi perustanut *Meidän sukunimi tähän* munasolujen hedelmöittyminen LIVE 24/7. Ei kai se nyt niiiiiiin vaikeaa ole perustaa yksi livestriimaus mikroskoopin läpi, jotta saisin muutaman päivän ihan tosissani vahtia niitä munasoluja.

Vaimo voi punktion jälkeen tosi hyvin ja muutamassa tovissa olo lähes normalisoitui. Mulla ei olisi siis ollut parempaakaan tekemistä, kuin käyttää vapaa-aika niiden munasolujen vahtimiseen. Hei kaikki toivo on nyt niissä! Kuinka moni hedelmöittyy, tai jos yksikään ei hedelmöity? Mitenhän ne jakautuu, onko ne nättejä tai entä jos ne kaikki lakkaa kehittymästä ja kuolee?! 

Lienee sanomattakin selvää, että vaikka kyseistä livelähetystä tai puhelimitse munasolujen tilanteesta raportointia olisi tarjottu, ei me oltaisi voitu ottaa sitä mahdollisuutta vastaan. Mähän vaan eläisin puhelusta toiseen! Edelleen pessimistinä odottaen, että ne kaikki vaivalla kasvatetut ja kerätyt mahdolliset vauvan alut tekee jonkun joukkosurman. Meidän, tai lähinnä vaimon, onneksi saatiin kuitenkin elellä muutama päivä ihan rauhassa epätietoisuudessa.

Vaimo on niin zen. Tottahan se on, ettei voida muuta kuin odottaa ja toivoa parasta. Ja vaimo odottaa. Koska se ei muuta voi. Mäkin esitän että odotan, mutta oikeasti olen Googlessa etsimässä tietoa siitä, mikä kaikki voi mennä vikaa. Koska mä selvitän asioita! Haluan olla kärryillä mitä tapahtuu. Ja pessimistin on helpompi joskus odottaa, kun on jo etukäteen valmistautunut pahimpaan. Samaan aikaan vaimo on edelleen niin zen. Ja odottaa.

Kaikki odotus kuitenkin päättyy joskus, ja niin mekin saatiin puhelu jossa kerrottiin viiden munasolun kehittyneen kauniiksi alkioiksi. Siis viiden! Laatu siis rynnisti määrän yli ja nyt meillä on mahdollisuus neljän alkion pakastamiseen myöhempää varten. Mahtavaa!

Vähän mua kuitenkin jäi säälittämään, kun lääkäri kertoi kuuden munasolun hedelmöittyneen, mutta yksi ei kehittynyt riittävässä tahdissa. Mua niin säälittää se pieni munasolu, joka yritti tosi paljon! Toivotaan, että joku sen viidestä kaverista kuitenkin muuttaisi pian meille. 

6 kommenttia:

  1. Jes! Viisi kuulostaa hyvältä parvelta. Sääli toki sitä yhtä, joka yritti ja yritti, muttei onnistunut. Toivotaan, että joku noista viidestä pesiytyisi pian teille! Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  2. Kaikki tsemppi tuoresiirtoon teille! :) Viisi on edelleenkin hyvä määrä, on vähän pelivaraa kuitenkin. Siinä on vielä se pakastus ja sulatusprosessi ja jatkoviljely, jossa voi kavereita tippuaa kyytistä, mutta ei niistä nyt kannata murehtia. Keskittykäämme tuoresiirron onnistumiseen! Onko teillä hormonit mukana siirrossa, vai mites se tuoresiirto nyt menekään? :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siitä mäkin olen iloinen, että tuohon viiteen kaveriin mahtuu kuitenkin vielä hieman pelivaraa niitä kyydistä jääviä tyyppejä varten. :)

      Tuoresiirrossa hormonit loppui siihen punktiota edeltävään irrotuspistokseen. Loppukierto käydään läpi ihan omalla painollaan, niin alkio tosiaan siirrettiin ilman ekstra hormoneja.

      Poista
    2. Äh, siis tosiaan punktion jälkeen alkoi keltarauhashormoni tukilääkkeeksi, ja siirron jälkeen vielä pistetään Gonapeptyl, joka myöskin saattaa avustaa alkiota kiinnittymisessä. Että ei ne hormonit ihan siihen punktioon loppunutkaan.. :D

      Poista
  3. Jep, aivan! Mulla pakastealkion siirrot tehtiin kans lääkkeelliseen kiertoon, että piti käyttää lugesteronia ja zumenonia ja niitä sit jatkettiin sinne lähes ekan kolmanneksen loppuun.
    Meillä oli siitä "omalaatuinen" lääkäri, että häntä täytyi ihan käskyttää niinkin simppelissä asiassa kuin, että voisiko hän laittaa reseptille gonapeptylin, että voisin pistää sen tukemaan kiinnittymistä alkion siirron jälkeen. Se oli sillee, että "No joo, voihan sen nyt sitten laittaa...". Onneks oltiin vähä selvitelty näitä asioita, kun välillä tuossa meiän klinikalla asioidessa tuntui, että lääkäri ei välttis oikein panosta omalta osaltaan meidän hoitoihin ja kerro suoraan kaikkia kikkojakaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!