Kolmannes piinapäivistä

...on jo lusittu! Kuten aikaisemminkin, tähän asti piinapäivät on mennyt tosi hyvin. Juurikaan en ole uhrannut ajatuksia sille, onko viimeisin inssi onnistunut. En ole toistaiseksi kytännyt jokaista aivastusta tai haukotusta "haa! ihan selvä raskausoire!" Koska ikäänkuin ihminen ei haukottele muuta kuin raskautuessaan...

Ikävä kyllä tässä on tosiaan vielä 2/3 piinapäivistä jäljellä, joten ehdin vielä kiihdyttää itseni hyvään kyttäämistahtiin. Ja koska pelkkä mahdollisten raskausoireiden kyttääminen ei ole tarpeeksi; olen aiemmin kuluttanut viimeiset päivät siihen kasvavaan paniikkiin - mitä jos ne kuukautiset alkaa? Joo, koska yritys aina päättyy joko niihin (kuukautisiin) tai positiiviseen raskaustestiin, niin tottakai se alkaa kohta pyöriä mielessä että päättyykö tämäkin kierto samaan lopputulokseen. Ei kai sitä ajatuskuviota oikein voi estääkään siis?

Toisaalta en haluaisi lietsoa itselle yltiöpositiivista asennetta. Ihan sen varalta, jos ei haluttua lopputulosta saavuteta, niin sitä vaan tipahtaa korkeammalta.

Toistaiseksi en ole siis ahdistellut vaimoa uteluilla 

- tuntuuko miltään

- onko mitään oireita

- aivastitko sä äsken? et normaalisti aivasta

- miks oot väsynyt, onko se oire?

- oot tosi nuhainen, sehän on raskausoire

- onko vieläkään mitään tuntemuksia

Bonus! En ole myöskään googlettanut yhtään raskausoiretta. Hyvä mä!

Viides inseminaatio

Viimeisin inseminaatio tehtiin noin viikko sitten. Taitaa olla jo viides. Alkuun piinapäivät sujui leppoisasti, kun laitettiin työviikkoja pakettiin ja ruvettiin lomalle! Viimeiset kesälomapäivät menossa ja alkuviikosta palataan taas arkeen ja töihin. 

Klinikan lääkärin kanssa hieman päivitettiin suunnitelmia viimeisimmän käynnin yhteydessä. Jos tästä ei tärppää, niin mennään eteenpäin vielä yhden inssin muodossa ja sen jälkeen tarvittaessa hiotaan suunnitelmia. Lääkkeellinen apu ei sinänsä ole tarpeen, kun kaikki toimii niin kuin pitääkin. Ja mielellään pidetäänkin tämä mahdollisuuksien mukaan luomuna. Niin luomuna kuin nyt naisparin lapsen hankintaa voi pitääkään. Haha. 

Jatkuva odottaminen on rasittavaa. Vaikka toisaalta raskauden alkaessa vasta saakin alkaa odottaa ajan kulumista. Toisaalta, joka päivä ei jakseta edes ajatella näitä kuuluisia piinapäiviä. Tavallaan ne kuuluu jo niin vahvasti arkeen. Odotetaan tulosta kuitenkin sormet hiukan ristissä. Sillä aikaa perehdytään loman pyörteissä hyvän ruuan syömiseen. Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa. 

How you doin?

Piinapäivät sujuu hyvin. Yllättävän hyvin! Se vähäinen vapaa-aika on kulunut joutuisasti, kun olen imuroinut joka päivä - koiran karvanlähtöaika aiheuttaa kyllä hieman lisäaktiviteettia, haha. Puhumattakaan siitä, kuinka pitkät tovit olen viettänyt harjaten sitä irtoavaa pohjavillaa pois.

Frendien uudelleen katselu, noin kolmattakymmenettä kertaa, on myöskin loistavaa ajanvietettä. Multitaskaajalle Frendit toimii myös hyvin oheisviihteenä, kun samalla yrittää tehdä kolmea muutakin asiaa.

Vaimon kanssa ei olla juurikaan keskusteltu ajan kulumisesta, mahdollisista raskausoireista tai ajatuksista/toiveista viimeisimmän inssin suhteen. Päivät kuluu omalla painollaan ja odotellaan vain minkälaisen lopputuloksen tämä odottelu antaa. Ei liian suuria toiveita, mutta samalla salainen pieni toive siitä niin kovasti toivotusta lopputuloksesta.

Tällä kertaa tehdystä inseminaatiosta on kerrottu vähemmälle määrälle ihmisiä. Kerta toisensa jälkeen on tylsä kertoa siitä negatiivisesta testituloksesta, joten jos tälläkin kertaa se koittaa, niin päästään vähemmällä tylsien uutisten kertomisella. Toisaalta positiivinen testi ilahduttaa varmasti lähipiiriä muutenkin, vaikkeivat yrityksestä olisivatkaan tienneet.

Eli kiitos, ihan hyvin sujuu.

Ne ovulaatiotestit

Tilattiin alkukesästä ovulaatiotestejä tosiaan netistä, kun ei muuta asiaa pääkaupungin ja näin ollen myöskään klinikan suuntaan ollut. Ne testithän oli halpaa kuin saippua! Klinikalta ostettavat testit on kolmisen euroa kappale, joten tässä jos missä olisi loistava sauma hiukan säästää. 

Ikävä kyllä netin kautta tulleet testit ei jostain syystä juurikaan ole toiminut meillä. Testin mukaan ovulaatiota olisi pitänyt tässäkin kierrossa vielä hyväkin tovi odotella - ei siis ovulaatiosta kertovaa viivaa näkynyt - vaan ultrausten perusteella ovulaatio oli tulossa. Ja myöskin inseminaatiopäivänä ovulaatio oli tosiaan tapahtunut, vaikka testi edelleenkin näytti puhtaasti negatiivista. Onneksi ultrauksen ajankohta oli kuitenkin hyvin ajoitettu, ja siinä oli jo ennalta nähtävissä, että ovulaatio tulee tapahtumaan pian. Tällä kerralla inseminaatio ajoitettiin puhtaasti ultrauksen perusteella, vaikka toki edelleen ovulaatiota yritettiin tikuttaa. Hiukan kyllä itseä jäi kaivelemaan, ettei ajoitus tainnut kuitenkaan osua ihan nappiin...

Nyt alkaa olla kuitenkin kolmannes piinapäivistä ohitettu! Kohtalaisen sujuvasti ainakin omalta osalta, haha. Normaalisti olen ihan super kärsimätön, ihan minkä tahansa asian suhteen. Nyt sen sijaan olen ollut hyvin ahkerasti työmaalla - tehtyjä tunteja viimeisen viiden päivän aikana on takana nyt 55. Edessä häämöttää enää pari yövuoroa ja sitten koittaa kuuden päivän vapaus!

Ilmeisesti ratkaisu piinapäivien kohtalaisen kevyeen kulumiseen on: älä ajattele. Tämä tietenkin on melko selvä ratkaisu. Jonkinlaista sijaistekemistä sen sijaan kuitenkin tarvitsee, niin en aio valittaa tästä ihan itse suunnittelemastani järkyttävästä työputkesta. Toisaalta päivien kuluminen on tuskallista, kun takaraivossa koputtelee että ne menkat kuitenkin sieltä alkaa. En tiedä, kumpi on turhauttavampaa: ennen raskaustestiä alkavat kuukautiset, vai se negatiivinen testi?

Pessimisti ei pety! Haluaisin aina sanoa, että olen peruspositiivinen ihminen, mutta oikeestaanhan siis en ole. Pessimistisesti tähän(kin) kiertoon ja yritykseen suhtautuminen tuntuu toisaalta toimivan; kun ei tule luotua liian suuria odotuksia. Tipahtaa sitten hiukan matalammalta, jos niin piinailun lopussa käy. Toisaalta toivotun tuloksen saaminen saa kyllä pessimistinkin ilahtumaan, eikä taatusti pessimisti riemuitse sitä optimististakaan vähemmän!

Oho, kesä meni jo kohta!

Hups, en varsinaisesti unohtanut tätä matalalento-blogia, mutta lienee pitävän paikkansa että kesä on kiireistä aikaa. Putkiremontti valmistui ja muutettiin takaisin kotiin: työputkien sivussa on mennyt tovi jos toinenkin, kun ollaan laitettu kotia takaisin asuttavaan kuntoon. Samalla rykäyksellä uudistettiin hieman tekstiilejä; ja olen aivan totaalisen rakastunut meidän olohuoneen mattoon!

Ettei elämä mene liian tylsäksi, oli myös vaimon sisko perheineen meillä vierailulla viikonlopun verran. Juhlistettiin mun synttäreitä Lintsillä ja Sealifessa! Kun mukana menossa on yksi 8-vuotias, ei pääse tulemaan tylsää. Terveisin se tyyppi, joka uskalsi mennä vuoristorataan vuosien tauon jälkeen. Ja toisaalta myös se tyyppi, jonka vatsa kääntyy ympäri pelkästä ajatuksesta että joku laite pyörii... Oon siis 28 vuotta, en 82, miltä kieltämättä välillä tuntuu... Olen näemmä ottanut myös tavaksi olla nukkumassa heti yhdeksän jälkeen...

Kesäloma on kulutettu loppuun jo hyvä tovi sitten, mutta alan olla jo valmis seuraavaa lomaa varten. Näppäränä oon säästänyt kesälomia jopa kolme päivää  elokuulle... Kiitos kuitenkin vuorotyön, saa noilla kolmellakin lomapäivällä nauttia 1,5 viikkoa vapautta!

Hoidoista meillä oli kahden kuukauden tahaton tauko, mikä on oikeestaan aika tylsää. Eilen päästiin kuitenkin taas inseminaatioon joten piinapäivät here we are! Pessimisti ei pety, joten en aseta suuria toiveita tällekään inseminaatiolle. Vaikkei mitään syytä olekaan vielä heittää kirvestä kaivoon, niin pakko myöntää että tämä projekti on jo nyt, lähes vuoden mittaisena, alkanut tuntua ...joltain. Ei epätoivoiselta, mutta mielessä pyörii kieltämättä toisinaan että miksei se jo onnistu.

Taidan vaan ottaa palan (=kokonaisen levyn) suklaata ja suunnata töihin. 14,5 tuntia työmaata tänään edessä - mikä siis tarkoittaa että mun klo 21 nukkumaanmenoaika ylittyy reilusti, haha.

Case closed

Tavallaanhan sekin on säästöä, jos ei tarvitse tehdä raskaustestiä, koska menkat ehtii alkaa ensin. Tällä kertaa "kolmas kerta toden sanoo" -sanonta meni pieleen. Nyt alkaa jo vähän harmittaa, vaikka sinänsä kaikki ovet on vielä avoinna. Hermot alkaa olla hiukan kireällä tuon käytävässä ja naapuriasunnossa metelöivän putkiremontin vuoksi, niin ehkä siksi tän tuloksettoman inssinkin ottaa vähän raskaammin. Tai ehkä siksi, että olen ihan superherkkis, haha. 

Vaimo varasi aamulla ajan ensi viikolle munajohtimien aukiolotutkimusta varten. Viime käynnillä lääkäri väläytteli myös, että jollei siitä inssistä raskaus ala, niin voisi harkita esimerkiksi luovuttajan vaihtoa. Katsotaan.

Tän päivän hyviin puoliin kuuluu kuitenkin se, että mulla on tänään iltavuoro ja saan viettää rauhallisen aamun kotona. Tuohon jatkuvaan poraamisen, ja muun järkyttävän metelin, ääneenkin on tavallaan alkanut jo tottua. Olen aika ääniherkkä ja ärsyynnyn sata lasissa, jos kuuluu jotain "ylimääräisiä" ääniä - ehkä tää putkiremontti on hyvää siedätyshoitoa! Vaimo oli myös illalla laittanut mulle kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi, niin sain napista painamalla valmista kahvia. Pienet teot ja huomionosoitukset on rakkautta! <3

Hyvää kannattaa siis odottaa.

Kuluispa aika nopeammin

Miksi aika menee välillä niin hitaasti? Nyt on viikko inseminaatiosta, mutta tuntuu että siitä on kulunut vähintään jo ikuisuus. 

Viikon aikana ollaan käyty kylässä, ulkona syömässä (pariinkin otteeseen..), vähän shoppailemassa - lähinnä siivoustarvikkeita, hah -, oltu ihan sikana töissä. Sen lisäksi olin viikonloppuna työkaverin luona juhlimassa. Mummomaiseen tapaani otin tosin vain pari lasillista viiniä ja olin jo reilusti ennen puoltayötä pyjama päällä omassa sängyssä.

Viikonloppuna käytiin extra paljon koiran ja vaimon kanssa lenkkeilemässä. Säät oli ihanat! Ilma lämmin ja aurinko paistoi. Nyt ennen varsinaisia kesäkelejä on vielä sopivan lämmintä, mutta samalla viileää ettei tarvitse tukehtua paahteessa. Mustaturkkinen, alusvillalla ja pitkällä päällikarvalla varustettu koirakin kiittää näistä keleistä! Ei mene kauaa, kun jokainen pidempi lenkki täytyy aloittaa uittamalla koira ensin. Talviturkin on koira kuitenkin jo kastellut..!

Tässä pikkuhiljaa pitäisi myös alkaa suunnitella väliaikaista muuttoa. Putkiremontin siirtyminen meidän asuntoon on jo aika lähellä. Nyt ollaan kohta kuukauden päivät nautittu käytävästä raikuvista äänistä. Jotka alkaa klo 7:15. Joka. Ikinen. Aamu. Korvatulpat onneksi on tosi armolliset ja niiden kanssa saa unta vielä pidennettyä hiukan! Olen myös yövuorojen välissä nukkua posottanut koko päivän kotona, vaikka heti meidän asunnon oven vieressä on porattu yhdeksän valtavaa läpireikää lattiaan. Mua väsytti.

Meidän asunnon osalta putkiremontin on luvattu aiheuttavan asumishaittaa kuuden viikon ajan. Taloyhtiön ensimmäisessä talossa remontti pysyi ihan aikataulussa, joten toivon että tää 6 viikkoa on totta myös meidän kohdalla. Evakuointisuunnitelmaa pyöriteltiin muutaman viikon ajan tuossa alkuvuonna. Järjellisimmäksi ratkaisuksi koettiin pitää muutama viikko kesälomaa silloin ja muuttaa lopuksi ajaksi mun äidin luo tuohon muutaman kilometrin päähän. Tätä odotellessa...

Sekä piinapäivät, että putkiremontti - voi, menkää molemmat nopeasti!

Inseminaatio II

Meidän toinen inseminaatio tehtiin muutama päivä sitten. Jäi hyvä fiilis käynnistä; eikä vähiten erinomaisen miellyttävän lääkärin vuoksi. Olen välillä kokenut, ettei meidän omalääkäri osaa huomioida hoidossa ketää muuta kuin sitä hoitoa saavaa osapuolta, eli meidän tapauksessa vaimoa. Luonnollisestikin hoidettava on pääosassa, joka on siis ihan fine, mutta välillä jää vaan sellainen tunne, että mullekin tietenkin voisi yleisiä asioita puhua. En ehkä osaa vastata täysin exaktisti vaimon kiertoa koskeviin kysymyksiin, mutta ihan sellaisia jokapäiväisiä asioita - niitä tiiän! 

Hyväksyn "tukihenkilön" roolini, koska itsehän me ollaan päätös tehty, että ketä hoidetaan. Mutta tiiättekö miten kivalta tuntui, kuin tämän toisen inseminaation suorittanut lääkäri keskusteli myös mulle? Hyvästi näkymätön seinäruusu - tervetuloa yhteisen projektin ja parisuhteen toinen osapuoli!

Ps. testipäivä osuukin mukavasti keskelle vierailua anopilla...