Raskaus sujuu hyvin. Ensimmäinen kolmannes on nyt taputeltu ja uskalletaan olla jo hieman turvallisemmin mielin. Äitiyspolin ultrassa käytiin pari viikkoa sitten ja kaikki oli hyvin, onneksi! Niskaturvotus oli normaali ja kromosomipoikkeavuuksien todennäköisyys pieni. Sikiö näyttää jo ihan vauvalta! Hullua nähdä, että niin pienellä - vain reilun kuuden senttimetrin mittaisella - voi olla jo n e n ä! Enkä välttämättä koskaan ole nähnyt niin hienoa, pientä selkärankaa. Siellä se on. Meidän beibi.
Paitsi että äitiyspolilla käynti oli ihan huikea; kun ensimmäisen kerran kuultiin kunnolla vauvan syke, nähtiin aivan pieneltä ihmiseltä näyttävä ihmisenalku JA ei oltaisi mukavampaa kätilöä voitu toivoa! Ihanaa, kun joku selittää selkeällä kielellä mitä nyt näkyy ja mitä kaikki tarkoittaa. Me ymmärrettiin kaikki mitä pitikin ja sen lisäksi saatiin useita kuvia siitä pienestä tyypistä! Sydäntä lämmitti erityisesti se, kun kätilö pysäytti ultrakuvan kohtaan, jossa näyttää aivan kuin beibi vilkuttaisi meille. Äitien sydämet sulatettu.
Heikotus on raskauden alussa ollut tosi vahvasti läsnä. Neljän viikon sairausloman jälkeen vaimo on nyt ollut neljä päivää takaisin töissä. Ja ilmeisesti ihan hyvin sujuu! Töistä tullessa se on ehkä normaalia väsyneempi, mutta pysyy tolpillaan ja kokee että pärjäilee mukavasti. Se onkin kyllä ihan huikea parannus, kun vielä viikko, pari sitten sadanmetrin koiran ulkoilutus oli jo liikaa. Mun lemppari näistä edelleen läsnäolevista raskausoireista on väsymys. Rakastan päiväunia ja parasta on, kun nykyään saan vaimon päikkäreille viereen!
Meillä menee siis hyvin. Innolla seurataan kasvavaa vatsaa ja mietitään tulevaisuutta perheenä. Tänä vuonna joulu on aiempaakin parempi, kun odotuksissa on juuri ennen joulua kokonaiseksi täydentyvä perhe. <3 Me kaks ja beibi. Ja se koira.
