Olemme vaimon kanssa aloittaneet matkan kohti uutta elämänvaihetta: perhettä. Kaikki on vielä niin alussa, että tällä hetkellä pidetään vain sormet ristissä ja odotetaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Yhteisiä vuosia on takana jo kymmenen ja parisuhde rekisteröitiin yli kolme vuotta sitten. Perhettä on kasvatettu lemmikillä, sisustettu ensiasuntoa ja pyristelty (lähes) unelmien työpaikkoihin. Me molemmat. Sanotaan, ettei lapsille ole koskaan oikea aika - nyt on kuitenkin meidän perheessä vähiten huono aika toivoa perheenlisäystä. Ja me toivotaan!
Olemme naispari Etelä-Suomesta, alle 30 molemmat. Blogia kirjoittaa ännä, joka alkaa olla siinä pisteessä, ettei tiedä pitäisikö olla "kohta 30 vuotta" vai "reilu parikymppinen". Vaimo on tietenkin se parempi puolisko. Meille on aina ollut selkeää, kumpi meistä haluaa raskautua - vaimo. Lähimmälle naispareille hedelmöityshoitoja tarjoavalle klinikalle on matkaa reilu 100km. Ei lainkaan paha matka, vaan kaksi vuorotyötä tähän yhdistettynä tuo omat haasteensa. Meidän matka perheeksi on vasta alkanut ja tuntuu, että jo nyt saa halkoa hiuksia aikataulujen sovittamisessa. Kiitos kuitenkin molempien joustaville työkavereille, jotka vuorojen vaihdoilla mahdollistavat meidän molempien paikallaolon klinikalla!
Tätä matkaa on suunniteltu enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo pitkään. Nyt on se hetki, kun tiedetään että aika on oikea. Koska kaikki uusi aina jännittää, ja onhan tässä kyseessä iso asia ihan kenen tahansa elämässä, olemme siirtäneet hoitojen aloitusta ainakin kerran. ("koska olishan se nyt kiva, että olisi oma asunto johon tuoda lapsi.") Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä varmempi ja samalla epävarmempi olen, että nyt mennään eikä meinata. Se kuuluu kai asiaan?
Tässä me nyt kuitenkin ollaan. Ensikäynti takana ja hyvä fiilis jatkaa. Moi teille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!