Meidän vauva

Hän on pian kolme kuukautta vanha. Hän on niin suloinen, ettei mene päivääkään etten ihmettelisi miten jotain noin täydellistä voi olla olemassa.

Vaimo oli hoitojen ja raskauden aikana hyvinkin zen ja ehkä sen vuoksi myös meidän vauva on todella zen. Hän on hyväntuulinen heti herättyään ja käytännössä jatkaa samaa rataa koko päivän. Hän hymyilee onnellisena, kun tulen töistä. Hän hymyilee ruokailuhetken jälkeen ja hiljaisella, pienellä äänellä kiittää hyvästä ateriasta, samalla tuijottaen äitiään tiiviisti silmiin. Hän on niin suloinen!

Aika menee niin nopeasti. Meidän vauvalla on jo nimi ja hän on kasvanut pituutta ja saanut painoa. Hän kääntyy selältä vatsalleen, tarttuu esineisiin ja maistaa niitä kaikkia. Hän hymyilee, jokeltelee ja kiljuu. Hänellä on lempilelu - mustekala Mauri. Hän rakastaa paitsi Mauria, niin myös omia pehmeitä kirjojaan. Hän on niin ihanan kiinnostunut kaikesta! On ihanaa oppia tuntemaan tuon pienen tyypin persoonaa.

Hän kuuntelee tarkkaavaisesti kun hänelle lauletaan. Hän tykkää loruttelusta, seurustelusta. Herättyään hän mielellään nojailee äitiensä sylissä ja hiljalleen käynnistyy taas tähän maailmaan. Hänellä on ilosta tuikkivat silmät ja maailman kaunein ääni.

Beibi on ihan miniatyyriversio äidistään! Heillä on samanlainen hymy ja suu. Samanlaiset korvat ja varpaat. Äitinsä käytti elämästään ensimmäiset vuodet lähinnä itkemiseen, joten siinä suhteessa meidän mini on vielä paranneltu versio - hän ei itke käytännössä koskaan. Ja silloin kun itkee, se koskee äitien sydämiin. Koska sinne hän on pesänsä tehnyt - äitien sydämiin. Meidän rakas.