lauantai 17. maaliskuuta 2018

Punktio - IVF

Aika kului yllättävän nopeasti, vaikka aluksi tuntui että hormonien pistämistä joutuu harrastamaan ainakin loputtomasti. Vaimo kävi menneellä viikolla vielä kertaalleen ultrassa, jonka perusteella varmistettiin punktiopäivä. Loppujen lopuksi Gonal-F pistettiin meillä pienellä annoksella vain yhdeksän päivää, kun toivottu vaste saatiin saavutettua. Loppuajasta pistettiin vielä neljä päivää Gonalin rinnalla Orgalutrania sitä kuuluisaa ovulaatiota jarruttamaan.

Kipitettiin aamulla klinikalle, kuten ohje oli, puoli tuntia ennen punktioaikaa. Kuusi tuntia syömättä, neljä tuntia juomatta. Selvä.  Vaimo sai häviävän pienen annoksen rauhoittavaa suun kautta, josta tapahtui ei-mitään. Sinänsä ei väliä, kun vaimoa alkoi hieman jännittää vasta kun kutsuttiin toimenpidehuoneeseen. Kanyyli, nesteytys, happiviikset, verenpaineet ja veren happiarvo - check! 

Lääkäri kutsuttiin paikalle ja koko touhu alkoi. Aluksi kipulääkettä suonensisäisesti; vaimo kertoi että ensin meni jäseniin ja sen jälkeen päähän. Kuulemma samaan tapaan kuin pienessä alkoholin huuruisessa olossa. Vaimo on toki siitä ärsyttävä tyyppi, että vaikka sillä menisi päähän, niin se on silti ihan normaalisti eikä sekoile. Kipulääkkeestä saatiin kuitenkin hyvä vaste punktioon. Pieni neulan nippaisu, ei kuulemma juuri sen suuremmalta tuntunut. Follikkelit imettiin punktioneulan avulla pieniin purkkeihin, eli käytännössä purkin täytti neste, jonka mukana toivottiin saapuvan myös kypsä munasolu. Vaimolle tehtiin kolme pistoa, jotta kaikki follit saatiin matkaan. Epämukavinta kuulemma oli, kun hoitaja joutui painamaan vatsan päältä, että vielä viimeisetkin follit saatiin oikeaan kulmaan ja punktoitua.

(toim. huom. allekirjoittaneella teki taatusti henkisesti kipeämpää tuo yllä mainittu touhu, kuin mitä tälle toiselle tyypille - vaimo - jonka munasarjoja siinä neulalla tongittiin! Näemmä oman ihmisen kipua, tai edes mahdollista kipua, kestän aika huonosti...)

Alkutilanne näytti että yhteensä 20 follia odotti noutajaansa. Lääkärikin hieman hämmentyneenä totesi, että onneksi ei laitettu suurempaa annosta hormoneja. Osa folleista on tietenkin vielä vähän turhan pieniä, eikä niistä näin ollen löydy välttämättä edes kypsää munasolua. Munasolusaalis olikin 20 follikkelista huolimatta 7 munasolua. Alkuun olin vähän pettynyt, kun ajattelin että mitä enemmän - sen parempi! Lähtökohtaisesti ajattelin myös niin monesta munarakkulasta löytyvän suurempi määrä kypsiä munasoluja. Mutta hei, 7 on ainakin enemmän kuin 1 tai jopa 0! Tällä mennään. Toivotaan että tässä kohtaa toteutuisi mantra: ei se määrä, vaan se laatu. 

Punktion jälkeen mentiin heräämöön, jossa vaimon oli tarkoitus levätä tunnin verran. Pää pikkusen pöllyssä saadusta lääkkeestä, mutta mieli virkeänä luvatusta aamupalasta. Viiden minuutin lepäilyn jälkeen vaimolla oli jo tylsää, haha. Onneksi klinikan puolesta vaimolle tarjoiltiin ihana aamupala - joten kukapa ei vähän piristyisi kun eteen kannetaan ruokaa. Yllättäen tunti menikin lopulta melko nopeasti. Pieni tepastelu kokeeksi, ettei päässä enää heitä ja olo on hyvä. Lähtiessä piipahdettiin vielä hoitavan lääkärin kautta, joka antoi viimeiset ohjeet seuraavaa etappia varten; eli ensi viikolla siintävää alkion siirtoa.

Toimenpiteen jälkeen vatsaa tottakai jomotti. Saatu kipulääke alkoi haihtua melko nopeasti ja onhan se selvää, että vatsassa ronkkiminen käy kuitenkin kipeää. Heti toimenpiteen jälkeen vaimo sai vielä Buranan suun kautta, tuota mahdollisesti saapuvaa jomottelua ennakoiden. Selällään levätessä vointi oli kuulemma aika hyvä, mitä nyt tosiaan hieman jomotteli, ennen kuin Buranasta saatiin helpotusta. Ensimmäinen ylösnousuponnistus oli aika jännittävä, kun ei tiennyt yhtään mitä odottaa! Kipu ei ollut infernaalista. Onneksi. Kävely sujui, kun askelsi mahdollisimman tasaisesti ja tärryyttämättä. Yksi kerroksen väli alaspäin mentiin suosiolla hissillä. Kaikki hyvin.

Lähtiessä autolle olikin melkoinen matka: vaikka kuinka mentiin hitaasti, vältettiin portaita ja vaimo yritti kävellä tasaisesti, niin kyllä vatsaa silti alkoi jomottaa. Säteilykipua selkään, sekä paineentunne ja jomotus vatsalla. Sellaiset perinteiset "joo on mulla ihan hyvä olo" -valheet matkalla autolle ja hieman hiljainen matkakumppani alkumatkasta. Onneksi kipu oli kuitenkin vain pidemmän kävelyn aiheuttamaa, kun autossa istuessa hieman takakenossa nojaten, olo tuntui tasaantuvan. Jomottelu jatkui vielä punktiopäivän, mutta onneksi sen suurempaa ei tullut. Muutenkin punktio tuntui sujuneen hyvin, kun mitään pientä tihkuvuotoa kummempaa ei tullut, ja sekin loppui saman päivän aikana!

Toivotaan, että meidän maljassa olisi joku hyvännäköinen kaveri, joka haluaisi ensi viikolla aloittaa matkan meidän kanssa. Sormet ja varpaat ristissä!

4 kommenttia:

  1. Toivotaan että siellä seitsemän-sisarusparvi. Hyviä vointeja ja onnea matkaan - teille ja maljalaisille ! :)

    VastaaPoista
  2. Nii ja seitsemän käypästä follia on minusta tosi hyvä keräyssaalis! Toivotaan, että kaikki jakautuvat hyvin maljoilla! Pääsettekö siis ehkä tuoresiirtoo tekemään?
    Niin jännittävää lukea, kun joku muukin saa IVF-hoitoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuoresiirtoa suunniteltu alusta asti ja onneksi mitään hyperstimulaation merkkejä ei ole ollut nähtävissä. :)

      Poista

Kiitos kommentista!