torstai 12. lokakuuta 2017

Somen kanssa matkalla

En todellakaan ole ainoa, joka on sukeltanut bloggerin syövereihin perustaakseen blogin. Tai ei edes syövereihin, sillä oman blogin perustamiseen ei bloggerin kautta tarvitse edes kovin montaa klikkausta. Puhumattakaan siitä, kuinka helppoa on valita valmiista alustoista itselle mieluinen, eikä tarvitse tehdä edes banneria!

Minä olen perustanut tämän paikan itselle muistivihkoksi. Johon voin kirjata ylös hoidonkulkua sekä niitä ajatuksia ja tunteita tämän matkan varrella. Se perinteinen tarina blogin taustalla. Haluan pitää tän muistona tästä kaikesta, mitä me vaimon kanssa rakennetaan ja mitä me ollaan tämän haaveen kanssa käyty läpi, ajateltu, pohdittu ja otettu vastaan. 

Olen ihan superlaiska kirjoittaja. Pelkkä päiväkirja yöpöydän laatikossa ei mulla toimisi samalla tavalla kuin blogin kirjoittaminen. Vaikken alkuun olettanut että kukaan tätä lukee, niin jo pelkästään aloittaminen, sivun luominen, on ikäänkuin julkinen lupaus siitä että mä kirjoitan. Että mä kerron mitä mulle ja meille kuuluu. Toisaalta, mun yöpöydässä ei edes ole laatikkoa, niin sikälikin se päiväkirja-yöpöydän-laatikossa ei olis ollut kovin toimiva skenaario.

Luen itse aika paljon blogeja. Lähinnä niitä lifestyle- ja sisustusaiheisia. Nehän on vähän kuin lyhyitä kirjoja. Sellaista kevyttä: ehtii jonkun blogipostauksen vilkaista läpi, jos aamulla jää vähän luppoaikaa ennen töihin lähtöä. Tai silloin, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa mitään muuta! En tiedä mikä me kaks. -blogin tulevaisuus on sitten, kun perhe-tavoitteeseen päästään. Ei ainakaan mikään mun elämäntyö, mutta ehkä aika näyttää kuinka paljon haluan päivittää enää sitten, kun meitä on kolme. Mutta nyt tykkään tästä.

Tää blogi on kuitenkin ehkä yksi mun parhaista ajatuksista aikoihin! Kuinka siistiä on huomata, että joku oikeesti lukee tätä! Että porukka elää mukana tässä meidän matkassa. En olisi koskaan uskonut, kuinka paljon somesta voi saada tukea ja neuvoja muilta tyypeiltä. Tuntuu aika hyvältä, kun siirtää oman pettymyksen sanoiksi ruudulle, on siellä taustalla joku, joka harmittelee meidän puolesta. Vaikka vaimon kanssa me tehdään tätä matkaa kahdestaan, ja meitä ja meidän perhettä varten, niin on kiva ettei me silti olla tässä yksin.

Me ei kauheesti tunneta muita naispareja. Ehkä etäisesti pari. Blogien kautta ollaan konkreettisemmin nähty, ettei me olla ainoa naispari joka paahtaa tätä samaa läpi. Tai siis minä olen, koska vaimo tuskin lukee mitään muita blogeja, kuin tätä mun luomusta. Välillä olen miettinyt, että olisi kiva saada vaimolta joku postaus tänne. Sen ihan oma ajatus ja teksti tästä kaikesta. Olen kuitenkin aina luopunut ajatuksesta, koska mä en ole meidän perheestä se kirjoittaja. Mä olen se, joka näpertää ja askartelee. Joka ehkä musiikillisesti joskus tietää mitä tekee. Kuten ajaa vaimon mielenterveyden horjuvuuden partaalle, kun aina laulaa samoja lauluja päivästä toiseen. Repeatilla. Vaimo on se, joka tietää mitä tekee kun sille antaa kirjaimia. Kirjallisesti lahjakkaan tyypin vaimona mun täytyy vielä miettiä, haluanko että se tulee ja kirjoittaa jonkun jäätävän hienon tekstin. Tulee suorituspaineita, enkä ehkä kehtaisi sen jälkeen enää jatkaa, haha.

Mutta. Kiitos teille huipuille! <3 Kiitos kommenteista, myötäelämisestä.

4 kommenttia:

  1. Oon seurannut taustalla teidän tarinaa ja kiitos kun jaat sen meidän kanssa!

    VastaaPoista
  2. Mä oon ihan superhuono kirjoittaja ja äidinkielikään ei koulussakaan ollu hyvä, niin pakko myöntää, että yhdyssanat ja tämmöset on multa ajoittain ihan hukassa :D Se on joskus jopa noloa. Mut mä kans aina oon jotenkin kirjoitellut ”julkinen päiväkirja”- meiningillä :) Eli leppoisasti ja sinnepäin :D
    Mutta on kyllä ihanaa kun on tullut lisää sateenkaarevia blogeja, niitä on aina kiva lukea. Ja teidän matkaa on kiva seurata.
    Sitä en kans tiedä, miten meidän blogin käy kun vauva syntyy...

    -Nipsu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks teidän vauvan syntymiseen on vielä vähän aikaa, niin me saadaan ainakin vielä vähän nauttia sun blogista! :D

      Poista

Kiitos kommentista!