torstai 9. maaliskuuta 2017

Me kaks

Me ollaan vaimon kanssa taaperrettu yhteistä polkua jo kauan. Yleisesti ottaen meillä menee ja on mennyt hyvin. Oon ihan varma, että jokaisessa pitkässä parisuhteessa on ollut niitä heikompiakin hetkiä, niin kuin meilläkin tottakai. Mutta me ollaan onnellisia. 

Koska olen itse ollut salaisesti nörtti muunmuassa aina, niin lienee ihan tavallista että tapasin vaimoni netissä. Ei ollut Tinderiä. Ei iloista pannukakkua. Suomi24:n deittisivustolla oli varmaankin vain kaljuja miehiä menossa kolmatta kierrosta. Onneksi oli kuitenkin demi.fi ! Kyseisellä keskustelufoorumilla tutustuin muutamaan muuhunkin loistavaan tyyppiin, joista osan kanssa ollaan yhteydessä edelleen. Vaan enpä olisi osannut arvata, että tapaisin siellä myös tulevan vaimoni.

Tavallaan olen itsekin ihan hämmentynyt, että kaksi teiniä voi saada suhteen toimimaan pitkästä välimatkasta huolimatta. Mutta tässä me ollaan. Neljättä vuotta naimisissa, yhdettätoista vuotta yhdessä. En todellakaan ole mikään parisuhde-expertti, juuri ja juuri osaan toimia tässä omassani. Enkä tässäkään aina. Koen kuitenkin, että parisuhde tarvitsee aika paljon työtä, että se pysyy kasassa. Joskus hiuskarvan varassa meilläkin, mutta nykyään jo vahvemmalla kettingillä.

Tällä hetkellä meillä toimii jopa se arki. Ehkä joskus unohdan, lupauksistani huolimatta, tiskata tai viedä roskat. Saattaa myös olla, että viljelen likaisia sukkiani pitkin olohuonetta. Rehellisesti sanoen viljelen niitä pitkin koko asuntoa. Onneksi se ei ole niin kovin vakavaa. Ärsyttävää toki, mutta ei kovin vakavaa. 

Täytyy välillä muistuttaa jopa itseään, että olisi armollinen muille. Me ihmiset tehdään virheitä ja virhearviointeja. Olkoonkin kyseessä se sukka, tai jotain ihan muuta. 

Reilu 10 vuotta sitten, tein itse kuitenkin yhden elämäni parhaimmista arvioinneista. Siitä kannattaa pitää kiinni!

7 kommenttia:

  1. Ihana kun kerroit vähän teidän historiasta! :) te olettekin jo kauan olleet te, onnea! :)
    Minä puolestaan jokus silloin rakastuin parhaan ystäväni isosiskoon eli L:ään. Valitettavasti L:n pikkusiskon kanssa paras ystävyys mureni, vaikka toki tosi läheisiä edelleen ollaankin. Kaikkea on mahtanut tähänkin suhteeseen.
    Ja sen voin kertoa (ja varmaan tiedättekin jo itse), mutta tää lapsiprojekti kasvattaa taas lisää suhdetta. Omasta itsestäkin oppii paljon uusia asioita. Ja sen haluaisin neuvoa (ite ku oon kauhee stressaaja) koittakaa ottaa rennosti, tiedän se on hankalaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Musta on ihanaa, että joka päivä voin olla tyytyväinen siihen, että me ollaan me.

      Jotenkin ihanaa, että ystävyys hyvän ystävän kanssa on kuitenkin jollain tapaa säilynyt teillä! :) En nyt muista Ootko blogissa joskus maininnut, mutta kauanko te olette ollut yhdessä?

      Poista
    2. Ah joo unohdin! Kyllä musta tuntuu jo tässä kohdassa, että kyllä tässä projektissa on pakko olla vahva parisuhde. Terveisin toinen, joka stressaa mm. kaikesta!

      Poista
    3. Me ollaan oltu yhdessä pian 7 ja puol vuotta. Joista kihloissa sit kohta 6vuotta :)

      Poista
  2. Vau, toi on jo ihan ihanan pitkä taival yhdessä ! Hienoa kuulla teidän historiasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään jopa kehtaan kertoa, että ollaan tavattu tuolla demi.fi. :D Toivottavasti tätä yhteistä polkua on tiedossa vielä myös lisää. <3

      Poista
    2. hah, sepä se ! mä sentään törmäsin vaimooni, omalla työpaikalla kun hän oli asiakkaana :'D

      Poista

Kiitos kommentista!