32. raskausviikko. Aika menee niin nopeasti.
Vaimo on vieläkin t o d e l l a zen. En tiedä miten se tekee sen, mutta se on vain.
Hän on jäänyt jo muutama hetki sitten pois töistä. Ollaan hyvä tovi tässä ihmetelty vaimon outoa, rasituksesta nousevaa kuumetta - joka nousee ja laskee ihan hetkessä. Minkäänlaista flunssaa, tai oikeastaan mitään muitakaan oireita, ei ole ollut. Labroja on otettu jos jonkinlaisia ja asian tiimoilta on konsultoitu useampaa eri asiantuntijaa. Mitään erikoista ei mistään löydy, mutta kuume aina näyttää nokkaansa, jos mitään kauppareissua kummempaa hommailee - pyykkien ripustaminen ja astianpesukoneen tyhjentäminenkin jo nostattaa sen lämmön. Sinänsä asia on ihan ok, kun kerran on mahdollisuus olla pois töistä ja vointi on muuten hyvä. Töissä olemistakin rajoittaa lähinnä se huono ja heikottava olo, joka tottakai saapuu aina kun lämpö yhtäkkiä nousee.
Kotona oleminen alkaa ilmeisesti jo hieman kyllästyttää, sillä mä olen jo pitkään nauttinut luxus-arjesta:
mulla on aina eväät valmiina töihin, ihan sitä myöten, että perunatkin on pilkottu valmiiksi. Aion nauttia tästä niin kauan kuin sitä kestää!
Vaimo on myös hieman hajamielinen, joka on todella poikkeuksellista! Normaalissa arjessa mä olen itse se, joka tarvitsee vähän muistuttelua ja apua sellaisessa arjen sujuvuudessa... olispa se vain yksi kerta, kun olen mm. unohtanut eväät kotiin. Silloinkin jos muistan ne ottaa jääkaapista, saatan tyytyväisenä unohtaa ne eteisen kenkätelineen päälle. Miettikää meidän arkea nyt, kun sen hajamielisen pitäisikin olla kartalla kaikesta!
Ylipäänsä raskaus sujuu hyvin. Vauva kasvaa, vaimo voi (määrittämätöntä kuumetta lukuunottamatta) hyvin ja arki tuntuu ihanalta. Kenestäpä arki ei tuntuisi ihanalta, kun ainoa panostus talouden eteen on mennä töihin ja tulla kotiin. Lähes kaikki hankinnat odottaa jo kotona vauvaa saapuvaksi: vaatteita on pesty ja viikattu lipaston laatikoihin, vaunuja koeajettu olohuoneessa ja kaukalokin pääsi eilen ensimmäiselle ajelulle!
Me ollaan lähes valmiita. Vauva ei ihan vielä, niin maltetaan vielä odottaa muutamia viikkoja minin tapaamista!
En kestä, miten rakastunut voi olla johonkin tyyppiin, jota ei ole vielä edes tavannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!