tiistai 24. huhtikuuta 2018

Me niiiin paljon haluttiin jo kertoa

Kerrottiin läheisille raskaudesta melko pian positiivisen testin jälkeen. Mietittiin muutama päivä, halutaanko me näin aikaisin kertoa kenellekään ja kenelle halutaan kertoa.

Molempien äidit. Kuuluu asiaan. Paitsi että ne on meidän äitejä, niin molemmat tiesi tästä yrityksestä alusta asti. Ei ne udelleet tai yrittäneet kaivella tietoa projektin etenemisestä, vaan luottivat siihen että me kerrotaan sitten kun on jotain kerrottavaa, tai sitten kun tuntuu siltä. Positiivisen raskaustestin jälkeen tuntui siltä, että äitien pitää tietää.

Samalla logiikalla päätettiin kertoa parille ystävälle, koska he on koko tämän projektin ajan myötäeläneet ja olleet tukena. Niin monen negatiivisen raskaustestin jälkeen tuntui ihan mielettömän hyvältä saada kertoa kaverille vähän erilaisesta tuloksesta! 

Tuntui reilulta kertoa myös lopuille vanhemmista ja samalla meidän molempien sisaruksille. Vähän alkuun mietittiin sitä, kuinka monelle halutaan tämä uutinen jakaa. Entä jos tapahtuu jotain? Jos raskaus ei olekaan todellinen, alkio ei ole jatkanut kehittymistä tai raskaus keskeytyy? Sitten me joudutaan myös kertomaan tosi monelle, että ei meille tulekaan vielä vauvaa. 

Mutta toisaalta, entä sitten? Kahdeksan inseminaation jälkeen raskaus ei edes alkanut kertaakaan. Raskaustesteissä ei ollut edes pienintäkään väriläikkää: pelkkä testiviiva ja täysin puhdas tila sille toiselle viivalle. Jota ei siis koskaan näkynyt. Nyt se raskaus ainakin alkoi! Pelkästään se on jo niin huikeeta, että teki mieli kertoa jollekin! Tähän me ollaan pyritty niin pitkään, että jo positiivinen raskaustesti tuntuu isolta merkkipaalulta. Jos tulee ongelmia, niin niistäkin me halutaan kuitenkin puhua jonkun kanssa. On helpompaa, ja muille reilumpaa, puhua pettymyksestä kun myös vastapuoli tietää etukäteen lähtötilanteen.

8 kommenttia:

  1. Ekalla kerralla ku tulin raskaaks, oltiin vaimon kanssa vaaleenpunaset lasit päässä ja odoteltiin oikeaa h-hetkeä ultrakuvien kanssa että kerrotaan pienestä ihmeestä ja askarreltiin lahjoja. Mut sit ei kaikki mennytkään kun piti. Se oli vaikeampaan sit kertoa mitä on käyny ku vanhemmat ei tienny tästä projektista ja itkettiin vaan koko joulu v.2016. Siitä viisastuneena kerrottiin vaan suoraan tästä toisesta heti ja kaunistelematta. Vaimon äidille sanottiin jo heti ku kävi inseminaatiossa ja hänkin piinaili sen 2viikkoa :D ja sit piinaili vielä sen ekan kolmanneksen ajan meidän kanssa. Lähimmät ystävät kans sai tietää heti ja muille asia paljastu sit rakenneultran jälkeen.
    Mä oon kyllä niiiin onnellinen teidän puolesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. :) Vaikkei sitä nyt vielä ihan täysin käsitäkään, että vaimo on raskaana, niin onhan tää ihan mieletöntä! Lämmittää mieltä kyllä, miten moni ihminen meidän läheisistäkin on ihan soikeana meidän puolesta!

      Poista
  2. Aamen, juurikin näin. Plussa on plussa vaikka voissa paistaisi. Pettymyksen mahdollisuutta ei saa pois pyyhittyä myöhemminkään, joten turvallista aikaa kertoa on vaikea määrittää. Kävi nii tai näin, läheisten on helppo tukea ja ymmärtää. Olla mukana ilon ja surun vaakakupin molemmissa päissä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin niin; turvallista aikaa kertoa on vaikea määrittää. Ensimmäisen kolmanneksenkin jälkeen kaikki on vielä mahdollista, niin onhan se ihan huikeeta, että me ja muut voidaan iloita tästä juuri nyt!

      Poista
  3. Muistan nuo fiilikset! :) Se oli ihanaa aikaa ja kertominen oli niin jännää, ettei millään ois malttanut odottaa - ja miksi tosiaan tarvitseekaan. Meilläkin muutamat lähimmät saivat tietää melkein heti plussan jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä en haluaisi enää kertoa kenellekään, vaan tahtoisin pitää koko raskauden meidän omana salaisuutena, haha. :D

      Poista
  4. Täällä taas yhet, jotka kertoi koko hommasta vasta rakenneultran jälkeen yhtään kellekään, mutta ei näin "varovainen" kannata olla :D Kertoa vaan heti kun tuntuu itsestä hyvältä.

    Tosin työkaverit olivat jo aavistelleet jotain kuulemma viikkoja ennen kuin kerroin vauvauutisista, mutta niillä nyt olikin 8h aikaa päivässä vilkuilla minua ja pulskistuvaa masua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja juuri niinhän sen pitää mennäkin, että itse asianosaiset tekee päätöksen siitä, milloin on "oikea" hetki kertoa! :)

      Vaimon työpaikalla oli kollega jo viime viikolla varovaisesti tiedustellut, onkohan hän raskaana. Kun on hoikka varreltaan, niin pienikin pömpötys näkyy aika herkästi näköjään!

      Poista

Kiitos kommentista!