perjantai 6. lokakuuta 2017

Fuusioituminen - en tykkää muutoksista

Me ollaan käyty Väestöliiton klinikalla, ja aiemmin tänä vuonna Väestöliiton lapsettomuusklinikat yhdistyi Felicitas Mehiläisen kanssa. Henkilökunta, asiakassuhde, sijainti ja siis ihan kaikki pysyi alkuun samana. Meni aika pitkään, ennen kuin mitään meille tuntuvia muutoksia tapahtui.

Hetki sitten Väestöliiton lapsettomuusklinikka Helsingin piste muutti. Ei kauas, vaan ihan siihen lähes viereiseen kauppakeskukseen. Edelleenkin hoito ja hoitava lääkäri jatkuu ennallaan. Mutta kun mä en oikein tykkää muutoksista. En ole kovin suuri fani sille, että seuraavalle käynnille suunnistetaan johonkin ihan eri tiloihin ja vastaanotossa voi olla joku ihan ennestään tuntematon tyyppi. En ees tiedä missä siellä on vessa! Tavallaan jonkun vessan sijainnin ei pitäisi olla kovinkaan suuri kynnyskysymys, kun tässä nyt kuitenkin pyritään kohti melkoisesti isompaa muutosta - perheeksi. 

Rutiinit ja tutut kuviot on sellaista turvaa, josta elämässä tykkään. Joo ei, en jätä kokematta asioita ihan vaan siksi etten tiedä missä WC sijaitsee. Mutta tämän vuoden aikana, mitä me ollaan tätä polkua kuljettu, Väestöliiton klinikan kanssa on päässyt aika hyvin sinuiksi. Melkein ei tarvitse katsoa edes eteensä kun suunnistaa asemalta kohti kohdetta. Me tiedetään missä huoneessa meidän lääkäri ottaa vastaan, mistä saa kahvia ja missä on paras penkki. En ehkä sanoisi, että niistä käytävistä on muodostunut mitään toista kotia, mutta paikkaan tutustuttua on ollut aina aika levollinen olo, kun tietää mihin pitää mennä!

Ilmeisesti jotkin muutkin asiat jatkuu kuitenkin ennallaan, sillä Väestöliiton klinikka on vienyt mukanaan ne meille tutut ovulaatiotestit, ja saadaan niitä siis jatkossakin.

Fuusioitumisessa on aina omat haasteensa: asiakkaille ja henkilökunnalle. Mistä sitä voi tietää, vaikka se lämpimästi tervetuloa -fiilis vain paranisi tämän yhdistymisen myötä! Toisaalta myös kahden ison organisaation yhdistyminen varmasti tarjoaa asiakkaille entistä laajemmat ja paremmat mahdollisuudet jatkossa. Ja voihan niillä olla parempaa kahviakin...

En ikinä uskoisi, että voin näin kovasti vastustaa muutoksia. Ja rakastaa rutiineja arjessa. Miten voin olla hakeutunut sellaiseen työhön, jossa kaikki voi kääntyä päälaelleen alta minuutissa? Viime yön työvuoron summana yksi kuiviin vuotamisen yritys, yksi sydäninfarkti. Plus ne kaikki muut basic-hommat, jotka ei oikeastaan enää edes hätkähdytä. I'm fineeeeee. Paitsi jos joku siirtää vessaa tai rikkoo mun rutiineja. 

3 kommenttia:

  1. Voin kuvitella sen tunteen, kun kesken itselle elämän tärkeimmän asian, tulee noin mittavia muutoksia! Varmasti miettii, miten jatko toteutuu... Muutokset ei välttämättä aina ole pahasta. Muistaisipa sen myös silloin, kun on itse hyvin ahdistunut uusista asioista... tiedän nimittäin sen tunteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdyn tähän täysin, että muutokset pitäisi muistaa ottaa vastaan positiivisella varauksella ja uteliaisuudella! En vaan juurikaan osaa tätä itse toteuttaa, haha.

      Poista
  2. Meillä oli myös juuri työpaikalla oston yhteydessä yritysjärjestelyt ja fuusioituminen, jota oli kyllä mielenkiintoista seurata. Tuo on totta, että siinä on paljon haasteita ihan jokaiselle osapuolelle. Hankalinta voisin sanoa on juuri eri yrityskulttuurien yhdistäminen toisiinsa siten, että se sopii kaikille osapuolille. Kyllä se siitä tasoittuu ihan varmasti.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!