maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kuinka paljon meidän lapsi saa maksaa?

Tässä matkan varrella olen miettinyt paljon projektin hintalappua; en pelkästään rahallista, mutta psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Olen muutenkin siinä suhteessa melko pedantti ihminen, että tykkään seurata raha-asioita tarkkaan. Ennen kaikkea niitä menoja. Siispä olen jokaisen lapsi-projektiin liittyvän maksun merkinnyt ylös ja seurannut luvun kehittymistä. Toistaiseksi ihan maltillisin mielin, vaikkakin summa hilaa itseään hiljalleen melko muhkeisiin lukemiin.

Mutta. Kuinka paljon meidän lapsi saa maksaa? Pohdittiin tänään asiaa vaimon kanssa, oikeastaan pääsemättä mihinkään kovin kunnolliseen lopputulokseen. Ehkä sitä ei vielä tarvitse aivan adekvaatisti ja sitovasti tietääkään, mutta kuitenkin nämä on mun mielestä asioita, joita pitäisi miettiä.

Perheen perustamiseksi on niin monia reittejä. Ehkä lähtökohtaisesti jo parisuhteen muodosta riippuen, fyysiset rajoitteet huomioiden, sekä pelkästään pariskunnan/henkilön mieltymykset ajatellen. Me koettiin meille oikeaksi ratkaisuksi inseminaatio klinikalla. Osittain sen tietynlaisen vaivattomuuden vuoksi: joku muu laskee ja kertoo koska tikutellaan ovulaatiota. Toisaalta myös puhtaasti sen fiiliksen vuoksi; että tää klinikkainssi sopii meille.

Vaimo on perusterve, fyysisesti hyväkuntoinen, nuori - edellytykset raskautumiselle pitäisi olla kunnossa, ellei toisin todisteta. Sekään ei silti takaa, että klinikalla ammattilaisten toimesta suoritettu inseminaatio ja lähtökohtaisesti "sopiva" raskautuja saisivat raskauden helposti alkuun. Jokainen käynti luonnollisestikin maksaa. Tapani mukaisesti olen tutkinut (lähinnä blogeista) toteutuneita kustannuksia siihen asti, että raskaus on alkanut. Sitä varten on säästetty, koska kustannukset on olleet jollain tapaa tiedossa.

No jos ei se raskaus vaan onnistu? Kuinka moneen yritykseen meillä on varaa nyt? Käytännössä omalle (mahdolliselle) lapselle on olemassa jokin hintalappu; olkoon kyse fyysisestä tai psyykkisestä hinnasta. Joku rajapyykki, jonka ylitse ei olla valmiita menemään - kuinka pitkälle ollaan henkisesti valmiita tätä matkaa kulkemaan? Ajatukset voi, ja saa, elää projektin edetessä.

Koko hoito ei ole kuitenkaan pelkästään rahasta kiinni. Tarvittaessa pidetään taukoa ja säästetään lisää. Nyt jo hyvän tovin elämä on jollain tasolla pyörinyt kehää tän projektin ympärillä. Se alkaa jo nyt olla vähän raskasta. Ei sillä, ettei lapsen saaminen muutenkin olisi iso muutos elämässä, mutta kuinka turhauttavaa kun arki aikataulutetaan sen lapsen tekemisen ympärille. Kuinka kauan henkiset kantimet kestää?

Vasta kaksi yritystä takana. Vaikka kuinka valmistautuu projektiin mielestään hyvin ja kuvittelee tietävänsä mitä odottaa, niin tuli silti jotenkin yllätyksenä, millaista tää oikeasti on. Aiemman tekstin kommentissa sanottiinkin, että yllättävästi toinen negatiivinen tulos tuntuu jo huomattavasti tympeämmältä, kuin se ensimmäinen. Jospa kolmas kerta toden sanoo!

//edit. täsmennetty hieman

6 kommenttia:

  1. Hassu juttu. Me ei olla koskaan laskettu kuinka paljon rahaa on mennyt. Me ei myöskään olla koskaan mietitty kuinka paljon oltaisiin oltu valmiit sitä käyttämään. Oma lapsi on ollut niin suuri haave, ettei pystytty laittamaan sille hintalappua. Nyt kun asiaa miettii luulen että henkinen kapasiteetti olis loppunut ensin, ainakin ekalla kerralla. Tokalla kierroksella olis pitänyt vaan ehkä pitää välillä välikuukausia ja säästää, mutta ei siltikään mietitty kuinka pitkälle loppujen lopuksi oltaisiin valmiita menemään taloudellisesti. Raskaudet alkoivat helposti tokasta ja kolmannesta inssistä, onneksi. En edes välitä tietää kuinka paljon lapsi on maksanut, se tuntuu itselle aivan turhalta tiedolta ja laskeminen täysin älyttömältä:D Enkä tarkoita tätä mitenkään pahalla, vaan ihan oikeasti oli kiinnostava teksti kun itse ei tällaista olla mietitty! Jonkin asteinen epätoivo iski meilläkin aika aikaisin (vaikkei syytä ollutkaan), toivotaan että teilläkin third time is the charm:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näkökulmasta! Haave lapsesta tosiaan on niin suuri, että sille on hankala äkkiä keksiä mitään rajoja. Mä stressaan helposti ja ärsyynnyn jos en hallitse tilannetta. Jostain syystä seuraan menoja ja tuloja tosi tarkkaan ja koen oloni jotenkin seesteisemmäksi kun tiedän missä rahallisesti mennään. Eikä vain tässä lapsiprojektissa, vaan ylipäänsä kaikessa. Olen, ja haluan olla, myös hyvin tietoinen esimerkiksi siitä, paljonko auton huoltoihin on mennyt rahaa tai minkä verran asunnon remontti on kustantanut... :D tää on varmaan vaan joku mun "ominaisuus", heh.

      Ei olla oikeastaan ajateltu, että meidän lapsella on joku hinnan yläraja, vaikka tuo teksti kyllä kieltämättä siltä kuulostaakin. Lähinnä ollaan mietitty mihin meillä on varaa nyt. Tarvittaessa täytyy pitää taukoa ja vaan säästää lisää. Niin kuin oikeastaan aika monessa muussakin "hankinnassa" - terveisiä reilut kaksi vuotta kestäneen asuntoremontin jäljiltä...

      Sanoisin, että tää projekti on kuitenkin tärkeydeltään ihan omaa luokkaansa. Joten lopputulosta odotellessa!

      Poista
  2. Mulle lapset on niin tärkeä asia, että olisin ottanut lainaa hoitoja varten. En ihan ymmärrä sitä, että ihmiset ottaa jopa satoja tonneja lainaa asuntoa varten, muttei sitten muutamaa tonnia lasta (hoitoja) varten, mutta onhan meitä moneen junaan.

    Ymmärrän kyllä tuon taloudellisen puolen. Se vaikutti itselläni mm. klinikan valintaan, sillä esim. siittiöiden varausmaksu tuntuu ihan pelkältä rahastukselta, vaikka ilmeisesti ylijääneitä olkia pystyykin myymään takaisin klinikalle(?). Itse olin onnekas ja molemmat lapset saivat alkunsa ensimmäisestä inssistä, joten kulut jäivät varsin alhaisiksi, sillä en käynyt edes folliultrissa tms., sillä lääkäri ei nähnyt niitä tarpeellisiksi. Tämä tietysti aikamoista rulettia, jos raskaaksi tulemisessa olisikin ollut ongelmia.

    Mutta oli kulut mitä tahansa, niin eipä niitä mieti sekuntiakaan sen jälkeen, kun lapsi on saatu turvallisesti maailmaan (näin olen kuullut niiltäkin, joilla on mennyt lähemmäs 30 000 euroa hoitoihin). Ja hoitokulut ovat yleensä kuitenkin aika pieniä verrattuna niihin summiin, mitä se lapsi sitten kuluttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se rahan kuluminen välttämättä ole se ydinpointti, mutta mietin paljon sitä, mikä on se hinta joka me oikeasti pystytään maksamaan niistä hoidoista. En halua olla siinä tilanteessa, että yhtäkkiä havahdutaan johonkin ihan jäätävään lainojen määrään, josta ei meinata selvitä. Tätä on ehkä vähän aikaista miettiä nyt, kun ollaan tosiaan vasta niin alussa koko hoitoja.

      Nää rahalliset puolethan on toki melko worst case scenario -juttuja, mutta en vaan oman luonteen puolesta voi jättää sitä huomiotta. Pessimisti ei pety, vai miten se menee? :D Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun vaimokin on pyöritellyt mulle silmiään asian tiimoilta: kun mua mietityttää, niin mietin sitä asiaa hamaan tappiin asti. :D Mielellään negatiivissävytteisesti. Haha.

      Uskon sen ihan täysin, että kun sen oman lapsen saa turvallisesti tänne, niin kaikki ne menneet kulut on ihan yks lysti. :)

      Poista
  3. Sillon kun mä olin sen hetken raskaana, niin silloin tuntui mennyt rahasumma mitättömältä, kun lahja ja tulos oli mitä parhain... kkm:n jälkeen alko sit suoraansanoen vituttaa, että jäljelle ei jäänytkään kun helvetin kalliit kyyneleet... onneks tästäkin on selvitty... mut valitettavasti raha meillä tulee olemaan jossain kohtaa esteenä... ei lainakaan voi mielinmäärin ottaa enää kun sitä jo on...

    VastaaPoista
  4. Meitä rahapuoli kyllä mietitytti. Emme asettaneet etukäteen mitään ylärajaa sille paljonko rahaa/aikaa/yrityskertoja/henkisiä resursseja olemme valmiita käyttämään lapsen hankintaan, mutta kyllä ne asiat mietityttivät ja niistä puhuimme ennen yritystä ja yrityksen aikana. Meillä meni Pakkasen Pojan hankintaan noin 5000€ (siihen muutama satanen adoptiokuluja sitten päälle), mikä on aivan huomattava summa rahaa (meille). Säästimme etukäteen ennen yritystä jonkin verran ja yritystaipaleen aikana lisää, joten vaikka rahanmeno hirvitti, ei yrityksestä tarvinnut onneksi pitää taukoja tai murehtia lainan ottamista. Olisimme kuitenkin olleet valmiita ottamaan lainaakin tarvittaessa, onhan meillä asuntolainaakin. Varmasti jos yritys ei olisi tuottanut tulosta tuntuisi tuo käytetty 5000€ huomattavasti suuremmalta summalta ja se harmittaisi, nyt sitä ei mitenkään tietenkään harmittele koska tietenkin Pakkasen Poika on niin rakas ja ihana, ettei tämän arvoa voisi rahassa ajatella.

    Onnea teillä yritykseen! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!