keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Melkein lomalla

Melkein voisi päivitystahdista luulla, että ollaan jo kesälomalla. Syvällä sisimmässäni toivonkin, että oltais! Tai en oikeestaan edes syvällä sisimmässäni, vaan ihan avoimen julkisesti. Tällä hetkellä kropassa painaa vähän juuri päättynyt viikon työputki, joka käsitti hiukan reilut 80 työtuntia. Viimeiset rutistukset ennen lomaa on onneksi jo menossa. Kaksi viikkoa, niin minut on vapautettu kesälaitumille ja muutaman päivän päästä vaimo seuraa perässä. Ei ihan vielä lomakampaa, mutta kohta...

Raskaus sujuu omalla painollaan. Vaimon vatsa on jo pullahtanut esiin ja tuntuu että joka päivä ihmettelen miten se on jo siinä. Niin esillä. Aika menee niin nopeasti! Ja onneksi vaimo voi hyvin. Nyt lienee ne hetket, kun alkuraskauden huonovointisuudet on selätetty, mutta vatsa on vielä niin pieni, ettei se häiritse oloa ja menoa.

Tämä vaimon seesteinen olo on kyllä päätetty käyttää hyväksi, joten ollaan tänäänkin menossa kohti pääkaupunkia hieman juhlistamaan Pridea! Tähän meidän tämän vuoden Pride-juhlallisuudet sitten jääkin, kun töiden vuoksi ollaan koko loppuviikko estytty osallistumasta hulinaan. Ehkä ensi vuonna sitten enemmän!

Lomasuunnitelmia ollaan tehty tosi vähän. Viime vuonna loma meni jotenkin reisille, kun majailtiin muiden nurkissa, poissa kotoa putkiremontin tieltä. Tänä vuonna toivotaan mahdollisimman paljon vaan oleilua. Ja sitä, että saa päivän mittaan päättää mitä huvittaa tehdä. Vai huvittaako tehdä yhtään mitään. Pyörähdys asuntomessuilla Porissa, kyläilyä vaimon kotipuolessa pohjoisessa ja yhdet kolmekymppiset. 

Loman tärkeimmäksi goalsiksi ollaan kuitenkin ajateltu ottaa vaunujen pohdinta. Henkilökohtaisestihan olen tehnyt tutkivaa työtä viimeiset 10 vuotta, ihan vaan varmuuden vuoksi, mutta käytännössä meillä ei ole vielä juurikaan hajua siitä millaiset kärryt me beibille haluttaisi. Paitsi sen, että ne olis harmaat. Jos jollain on tiedossa unelmien vaunut, niin jakakaa se tieto! Mitään peltoa kyntäviä sotavaunuja me ei tarvita, mutta tilavat vaunut jotka vie mahdollisimman vähän tilaa. Haha. Niin, ja jos ne olis harmaat.

3 kommenttia:

  1. Mä en voi kun kehua noita meiän emmaljunga nxt90! Niillä on menty: kurakelillä, lumihangessa, loskassa, hiekkatiellä, asfaltilla, kauppakeskuksessa ja jopa pakonsanelemana pikkumatkan metsässä xD kulkee kun juna ja on ketterät! Ja sirot! Ja ja ja ja :D ainut miinus on tavarakori, et jos sen kokee tärkeäksi, niin sit noi ei käy, kun näissä se on ihan tosi pieni, mut muuten täydelliset! Ja harmaat ;)

    VastaaPoista
  2. Noita oon just katsellut! Kuulin että niiden jousitus olis huono ja sen takia kukaan ei tykkääkään noista. Mutta en kyllä löytänyt googlailemalla mitään pohjaa tolle väitteelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en mä ainakaan mitää oo huomannu :D jännitin kans, et mitä jos me ei noista tykätä, mutta meille noi on kyl ollu just täydelliset :)

      Poista

Kiitos kommentista!