keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Numero 8

Kahdeksas inseminaatio tehtiin aikataulun mukaisesti. Aiemmin ultraäänessä kaikki näytti hyvältä! Tähänkin kiertoon käytettiin alkuun Letrozolia vähän kasvattamaan muniksia ja Ovitrellella ajoitettiin inseminaatio, kun ovulaatiotestiin ei vielä siihen mennessä tarpeeksi viivoja saatu. 

Inssiin mentäessä ovulaatio oli jo tapahtunut. Miten se kuulostaakin niin huonolta, kun lääkäri sanoo ääneen että "toivottavasti ei olla liian myöhässä"? Sitä mekin joka tapauksessa toivottiin! Inseminaatio sujui hyvin; kivuttomasti ja nopeasti ja hyvä määrä hienosti uivia kavereita saateltiin matkalle. Eli moi vaan, kahden viikon piinapäivät.

Kaikenkaikkiaan ajoitus olikin sitten ehkä maailman huonoin. En tiedä mitä merkitystä sillä käytännössä on, mutta toiveet tämän inssin suhteen ei olleet kovin korkeat, kun vaimo sairastui oikeestaan heti sen jälkeen. Melko massiivinen vatsatauti, jossa kuume huiteli 39 asteessa - ja heti perään vielä kovaa kuumetta ylläpitävä flunssa. En ole koskaan nähnyt vaimoa niin kipeänä, että se nukahtaa käytännössä kesken lauseen. 

Positiivista toisen ollessa kipeänä, on se, ettei ajankulua tai tehtyä inseminaatio tullut juuri mietittyä. Vielä alkuviikostakin vaimolla oli reilusti lämpöä, mutta nyt onneksi näyttää jo siltä, että elämä voittaa!

Tänään aamulla raskaustesti oli tyylipuhtaan negatiivinen. Ärsyttää.

8 kommenttia:

  1. Voimia pettymyksen kanssa..! Itse sairastuin syksyllä heti kohta alkionsiirron jälkeen. Ensin flunssaan, seuraavalla viikolla vatsatautiin ja heti perään kurkunpääntulehdus. Negatiivinen testi siinä megaflunssan ja vatsataudin välissä tuntui kurjuuden maksimoinnilta, mutta enpä tiennyt vielä mitä oli tulossa. Minullakin toiveet hävisivät jostain syystä heti kun sairastuin, vaikka en tiedä miksi se vaikuttaisi kiinnittymiseen tai jo kiinnittyneeseen alkioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, olipa surkea tuuri sullakin! Eihän noille taudeille mitään voi, mutta tietenkin se harmitti. Enemmän kuitenkin säälitti tuo vaimo, joka oli oikeasti tosi kipeä. Tauti jatkuu nyt jo kolmatta viikkoa...

      Poista
  2. Mulla oli kans yks kerta noro kun lähdettiin yrittämään. Yritin siinä oksennusten ja muun tavaran ulostulon myöntää tikutella ovista, mut enhän mä kuivuuden takia pissannu. Sit vuorokausi tosta taudista sain kun sainkin tikutettua ovisplussan (mitä yleensä en saa) mutta tosta kierrosta ei meilläkään tärppiä tullut.
    Tsempit teille jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi noro on yleensä melko harvinainen vieras, on se sellanen tauti kyllä että huh huh...

      Poista
  3. Voihan p*****e! :( Ottaa päähän teidän puolesta. Niin kovasti toivoin teille plussaa.

    Voimia ja tsemppiä teille jatkoon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Pettymys oli kieltämättä melkoinen, kun tiedettiin että viimeistä inssiä ollaan tekemässä. Paremmalla onnella sitten eteenpäin!

      Poista
  4. Voihan *vapaavalintainen ruma sana* :( Tässä sitä on sanaton. Harmittaa teidän puolesta. Ei muuta voi toivoa kuin parempaa onnea jatkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Nää kommentit blogissa auttaa kyllä pettymyksessä aika paljon! On ihanaa huomata, miten moni ihminen kuitenkin myötäelää tätä matkaa. Näistä negatiivisista insseistä ei onneksi voi muuta kuin ylöspäin ponnistaa!

      Poista

Kiitos kommentista!