Ei tärppiä. Reilu viikko sitten tehtiin pari selkeän negatiivistä raskaustestiä, ja lopulta kierto alkoi taas alusta. Mitään massiivista itkuraivokohtausta ei koittanut, mutta täytyy sanoa että kyllä se harmitti. Olosuhteiden ollessa tosiaankin kunnossa, sitä jotenkin luotti että tällä kertaa tärppää.
Blogin hiljaiseloon ei olekaan muuta syytä, kuin etten tiedä enää mistä kirjoittaisin. Inseminaatiot ja niiden valmistelut ei enää herätä oikeastaan mitään tunteita tai toiveita. Pari viimeistä kertaa ollaan menty ihan vain teknisesti suorittaen. Mikä on toisaalta aika tylsää, kun tässähän kuitenkin pyritään saamaan aikaiseksi jotain vähän isommin elämää mullistavaa.
Ollaan vaimon kanssa nyt viimeisimmän inseminaation jälkeen hieman mietitty ja makusteltu tulevaa. Inseminaatio ei taida enää olla meidän hoito. Seitsemän inseminaation jälkeen, joista jokainen on tuottanut vain negatiivisen tuloksen, tuntuu että meidän on syytä jatkaa eteenpäin.
Ei olla vielä oltu yhteydessä klinikalle, mutta ollaan kuitenkin jo hieman päädytty siihen, että ensi vuoden puolella jatketaan mahdollisesti IVF:n kanssa tätä matkaa. Ja toivotaan tulosta.
